Finlandia-talon katolla testataan parasta aikaa erilaisia materiaaleja rakennuksen julkisivuun. Koeseinällä rivissä on muun muassa graniittia, betonia sekä sintrattua kiveä – ja tietenkin marmoria, joka oli alkuperäinen, Alvar Aallon valitsema julkisivumateriaali.
Finlandia-talon peruskorjausta varten kiinteistön omistaja Helsingin kaupunki on kohta kaksi vuotta testannut ja teettänyt selvityksiä erilaisista vaihtoehdoista uudeksi julkisivumateriaaliksi.
Julkisivua varten on kartoitettu kestäviä marmorityyppejä ja vaihtoehtoisia materiaaleja. Kaikkiaan kahdeksaa mahdollista julkisivumateriaalia on testattu koeseinällä autenttisissa olosuhteissa vuodesta 2018.
Materiaaleja on testattu myös laboratoriokokeissa esimerkiksi nopeuttamalla niiden ikääntymistä.
Vuosia kestäneen suuritöisen selvitystyön lopputulos on, että Finlandia-talon uudeksi julkisivuverhoiluksi esitetään italialaista Lasan alueen valkoista marmoria. Materiaalin on todettu täyttävän parhaiten ne vaatimukset, jotka Finlandia-talon julkisivulle on asetettu.
Edellisen kerran julkisivun marmori vaihdettiin vuonna 1998. Laatat alkoivat kuitenkin käyristyä pian niiden asentamisen jälkeen. Nyt Helsingin kaupungin mukaan materiaalin valinnassa onnistutaan paremmin.
Marmorin kestävyyttä voidaan selvittää
Finlandia-talon julkisivussa on noin 11 000 marmorilaattaa, jotka tullaan vaihtamaan kiinteistön mittavassa peruskorjauksessa vuosina 2022-2024. Kaikki laatat eivät ole keskenään samanlaisia vaan erikokoisia ja -muotoisia laattoja on satoja.
Marmori on ollut aiemmin siitä haastava julkisivumateriaali, ettei sen kestävyydestä ole ollut varmuutta. Menetelmät ovat kuitenkin kehittyneet tällä vuosituhannella, kertoo Finlandia-talon hankkeessa mukana oleva Ideastructuran toimitusjohtaja Jyrki Jalli.
Nyt käytössä on esimerkiksi standardit laboratorio-olosuhteissa tehtävälle kiihdytetylle säärasitustestille.
Finlandia-talon marmorista julkisivua ei rasita niinkään pakkanen vaan lämpötilan ja kosteuden vaihtelut. Alkuperäinen marmori käyristyi niin pahasti, että laattoja alkoi irrota seinästä.
Jalli toteaakin, että on olemassa aikamoiset paineet tehdä Finlandia-talon kolmannesta julkisivusta sellainen, että se kestää vähintään 50 vuotta. Siksi nyt valitun marmorin kestävyys selvitetään poikkeuksellisen tarkkaan.
Ensin mennään Italiaan louhokselle, josta katsotaan louhittava alue tarkemmin. Sitten alueelta leikataan blokkeja, joille tehdään omat tutkimukset. Blokit sahataan laatoiksi ja laatat tutkitaan.
Laatoja testataan edelleen, kun ne tuodaan työmaalle ja vielä senkin jälkeen niitä tutkitaan, kun ovat seinällä.
Jallin mukaan Finlandia-talon uuden marmorijulkisivun laaduntarkkailu on poikeuksellisen huolellista maailman mitassakin.
Rakennussuojelulaki määrää julkisivusta
Nyt valittu Lasa Bianco Nuvolato marmori louhitaan Etelä-Tirolin alueelta. Se vastaa värisävyltään ja kuvioinniltaan alkuperäistä Carraran marmoria, joten se toteuttaa kaupungin mukaan hyvin sekä Alvar Aallon näkemystä Finlandia-talosta että suojelupäätöksen tavoitteita.
Finlandia-talo on suojeltu rakennussuojelulain nojalla. Suojelumääräyksen mukaan rakennuksen julkisivussa tulee säilyttää alkuperäistä vastaava arkkitehtoninen asu materiaalien, värien ja jäsentelyn osalta.
Koko Finlandia-talon peruskorjauksen hinnaksi on arvioitu 119 miljoonaa euroa, josta julkisivujen osuus on noin 12–15 prosenttia. Julkisivun materiaalikustannus on siitä alle puolet. Nyt valittu marmori ei ollut vaihtoehdoista halvin.
Finlandia-talon vuonna 1971 valmistunut päärakennus on pian 50-vuotias. Kuntotutkimusten perusteella talo on laajan perusparannuksen tarpeessa. Finlandia-talo korjataan ja entisöidään kellarista katonharjaan ja uusitaan putkistoista julkisivuun.
Aalto käytti marmoria laajasti myös Finlandia-talon sisätiloissa. Sisätilojen marmori on alkuperäistä. Peruskorjauksen yhteydessä myös sisätilojen laattoja joudutaan irrottamaan, joten ne kohtaavat ensimmäisen ison rasituksen vasta nyt.
Tätä artikkelia on kommentoitu 14 kertaa
14 vastausta artikkeliin “Finlandia-talon uusi marmori testataan poikkeuksellisen huolellisesti – ”Tämä julkisivu kestää 50 vuotta””
Tämä on riski. Aina kun ”sahataan kiinteästä kalliosta” ohuehko levy irti, fysiikan lakien mukaan irrotettu levy pyrkii taipumaan koska kiinteässä kalliossa oleva rakenteellinen jännitys purkautuu ja sen myötä levy taipuu ja kupruilee.
Entäs jos antaisi nykyisen julkisivun aaltoilla vaan?
Menneiden räikeiden suunnitteluvirheiden jatkuvakestoinen museointi yhteiskunnan varoin ei tunnu viisaalta…
Finlandiatalon viimeisintä julkisivukorjausta läheltä seuranneena (ja vähän mukanakin olleena) kuulostaa huvittavalta, että nyt ”marmori testataan poikkeuksellisen huolellisesti”. Viime kerralla tehtiin kaikki mahdolliset ja mahdottamatkin testit eri kiviaineilla. Je testit näyttivätkin, että Carraran marmorilaatat tulevat käyristymään. Silti ne valittiin, ja tulos on nyt nähtävissä. Mutta, kuten Cesar Pelli, pilvenpiirtäjien arkkitehti (mm Petronas Towers, Kuala Lumpur) sanoi minulle käytyään salaa Suomessa: ”Alvar Aallon design vaatii valkoisen marmorin.”
Hyvä kommentti! Surullista, että Aallon kohteissa virheistä ei ole lupa oppia.
Näin tehdään rakennuksella selvää politiikkaa. Ei tähän voi vaikuttaa kuin päättäjät, eli politikot. Odotettavissa on turbulenssia..
Näiden kulttuuripiirien rakennuksien korjaamiseen kyllä rahaa jostain kaivetaan vaikka väkisin ja miljoonittain, mutta kun kyseessä on lasten koulut niin ne samat homekoulut kyllä saa kelvata vuodesta toiseen. Vähän läpsytellään tiivistysmassaa nurkkiin niin taas menee 10 vuotta että heilahti. Mutta on se hyvä että marmorit on seinällä suorassa kun huivikaulat menee kerran kuussa siemailemaan skumppaa ja nauttimaan taidetta.
Olisi jo näidenkin rotiskojen kohdalla aika myöntää että perseaukisella valtiolla ei ole rahaa tämmöistä kolossaalista rakennusta korjata muutaman vuoden välein vaan sen takia että talon alkuperäisellä arkkitehdillä sattui olemaan kallis maku. Purkuun koko julkisivu ja uusi kustannustehokkaampi ja aikaa kestävämpi tilalle.
Haha. Miksi luulet että Suomi olisi valtiona perseaukinen. Mehän olemme yksi maailman rikkaimmista valtioista.
Päivän paras auringonpistos houre.
Eikö kukaan ole huomannut sitä,että Aalto viimeiselle työlleen (Essenin oopperatalo) löysi vihdoin sen oikean julkisivumateriaalin eli vaalean graniitin.Sen talon arkkitehtuuri on näyttävä. Rakennuksen ulkisivu on kestänyt jo kohta 40 vuotta Essenissä.Nyt valittu marmori ei tule olemaan sen parempi kuin edellisetkään.Tästä mm Mesimäki kertoi eilisessä Hesarissa.Ei veronmaksajilla ole varaa syytää miljoonia verorahoja täysin typerään marmorikikkailuun Finlandiatalossa joka 15-20 vuoden välein.Eihän edellinen parikymmentä vuotta sitten tehty julkisivu kestänyt virheettömänä kuin muuutaman vuoden (ilman käyristymistä).
Huolestunut veronmaksaja
Huolestuneen veronmaksajan kanssa samaa mieltä.
Esittäisin, että tehdään tuo julkisivu puusta.
Olisihan se erittäin hieno, saataisiin varmaan huomiota myös vähän laajemmin.
Uskoisin, ettei Alvarkaan siitä pahentuisi, vaikka vähän tottelemattomia oltaisiinkin.
Nuo aaltoilevat kivilaatat voitaisiin sitten vaikka myydä kappaleittain kansalaisille, minäkin voisin yhden ostaa, tarvisin grillin päälle desing-katoksen….
Helsingin kaupungilla on kyllä hyvinkin varaa maksaa tuo julkisivuremontti, vaikka 10 vuoden välein.
Ikävää tässä on minusta se, että arkkitehtikunta ei näe sitä, miten tuohon selkeästi virheelliseen ratkaisuun (siis marmoriin) takertuminen heikentää arkkitehtien ja arkkitehtuurin asemaa tavallisten kansalaisten silmissä. Huippuarkkitehditkin ovat ihmisiä, ja heiltä saattaa joskus livahtaa virheellinen ratkaisu johonkin yksityiskohtaan.
Juuri näin B-jussi…
Kaikenkaikkiaan me voitaisiin päästää irti vaikkapa tuosta Iso A:n jumaluudesta…ja todellakin tehdä tuo aaltoileva julkisivu vaikkapa suomalaisesta koivusta, tai haavasta.
Valkobetonilla ilmekin voitaisiin säilyttää ennallaan. F-talon kenttäkokeisiin tehtiin muiden materiaalien ohella myös valkobetonielementtejä, joita osa arkkitehdeistakin luuli marmoriksi.
Valkobetoni kelpaisi todennäköisesti yli 99,9999% suomalaisista. Valitettavasti pieni, mutta melkoisen äänekäs museo- ja arkkitehtivaikuttajain vähemmistö on tottunut tekemään epäviisaitakin päätöksiä enemmistön mielipiteestä piittaamatta.