Matti oli viestinnän monitoimimies ja innokas historian harrastaja. Itse asiassa historioitsija hänestä piti alun perin tullakin. Tästä kertovat ensimmäiset työpaikat tutkimusapulaisena, tutkijana sekä saksalais-ranskalaisen kielialueen assistenttina Helsingin yliopistolla.
Työelämä imaisi miehen kuitenkin viestinnän pariin ja rakennusalalle, sillä varsinaisen työuransa Matti teki Lemminkäinen oyj:n palveluksessa useissa eri tehtävissä. Lemminkäisessä Matti aloitti vuonna 1984 tutkijan pestillä. Sen jälkeen hän toimi tiedottajana, koulutuspäällikkönä, tiedotuspäällikkönä ja viimeksi konserniviestinnän yhteyspäällikkönä. Jäätyään eläkkeelle Lemminkäisen palveluksesta 2012 hän jatkoi Liikesivistysrahastoon kuuluvan Oskari Vilamon rahaston asiamiehenä.
Matti oli sosiaalinen lahjakkuus, jolla oli
laaja ystäväpiiri. Myös ammatillisesti hän oli verkottunut jo paljon aikaisemmin ennen kuin konsultit koko termin keksivät.
Ammatillista sidosryhmäverkostoa kasvattivat lukuisat luottamustoimet rakennusalan eri organisaatioissa. Työ kouli Matista rakennusalan asiantuntijan, joka oli monelle toimittajalle kullanarvoinen kontakti. Voikin sanoa, että Matti ”koulutti” tähän maahan monta hyvää rakennusalasta kirjoittavaa toimittajaa.
Historioitsija Matissa nosti päätään koko pitkän työuran ajan. Hän toimi lukuisten rakennusalan historiatoimikuntien jäsenenä ja alan kirjojen toimittajana. Yksi työrupeama oli osallistuminen Lemminkäisen julkaiseman neljän historiateoksen aineistonkeruuseen ja toimitustyöhön. Yhden näistä teoksista kirjoitti Pentti Poukka ja kolme oli Antti Tuurin käsialaa.
Kaikkiaan Matti osallistui aineistonkerääjänä, kuvatoimittajana ja toimitustyön koordinoijana liki parinkymmenen kirjan julkaisemiseen. Tämä kuvaa hyvin hänen luonnettaan. Hän oli avulias taustavaikuttaja, joka ei todellakaan ”tehnyt itsestään mitään numeroo”.
Eräs mielenkiintoisimmista Matin kirjaprojekteista oli muutaman keräilijän kanssa toteutettu kolmen postikorttikirjan sarja, joka kuvaa Heinolan kaupungin historiaa. Kotikaupunki Heinola oli Matille muutenkin tärkeä. Hän toimi siellä monien historiatoimikuntien jäsenenä ja osallistui useiden paikallisten historiateosten toimittamiseen. Viimeisin näistä oli Heinola 1918. Kapinan aika, jonka kirjoitustyöstä vastasivat dosentti Jukka Kulomaa ja toimittaja Leena Kekkonen.
Vaikka työ kuljettikin Mattia niin sanotusti isoissa kuvioissa, niin perhe ja erityisesti papan rooli olivat hänelle kuitenkin kaikki kaikessa.
Rauno Endén
Markku Hurmeranta
Tarmo Pipatti
Kirjoittajat ovat Matti Aallon pitkäaikaisia ystäviä ja yhteistyökumppaneita.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Muistokirjoitus: Matti Aalto 1952-2020”