Ratsastusmaneesi sai kierrätetyt liimapuurakenteet Järvenpäässä -”Tulin kysyneeksi tekoälyltä, mitä kannattaisi tehdä”

Järvenpään Ratsastusseuran uutta maneesia rakennettaessa eurot olivat tavallista tiukemmassa, koska maneesiin ensin suunniteltu ja asennettu teräsrunko oli purettava rakennesuunnitelmien kolmannen osapuolen tarkastajan todettua, ettei työmaalle toimitettu runko vastannut suunnitelmia. Teräsrungon valmistusvirheet olivat Järvenpään Ratsastusseura ry:n hallituksen puheenjohtajan Jenni Jokipaltio-Jalosen mukaan niin vakavia, ettei rakenne olisi ollut turvallinen ja se oli siksi pakko purkaa.

”Tulin siinä vaiheessa projektiin vapaaehtoisena mukaan. Vaikka rakennuttaja sai virolaiselta runkotoimittajalta maksamansa etumaksun takaisin, rahaa tähän hankalaan alkuun kului siinä määrin, että rakentamisen mahdollistamiseksi oli keksittävä tapoja säästää. Tulin kysyneeksi tekoälyltä, mitä kannattaisi tehdä. Sain vastaukseksi useita erilaisia ehdotuksia, joista paras oli mielestäni kehotus turvautua kierrätysmateriaaleihin”, kertoo projektin ohjausryhmän vetäjä Atte Rautio, joka päivätyönään toimii rakennuttajapäällikkönä elintarviketeollisuuden kiertotalousyritys Volare oy:ssä.

Muun muassa vientiprojekteissa ja Fennovoimassa yksikönjohtotehtävissä toiminut Rautio eteni tekoälyn viitoittamalla tiellä ja päätyi lopulta juttusille Purkupihan kiertotalousasiantuntijoiden kanssa. Selvisi, että yhtiöllä on varastoituna purkutyömailta peräisin olevia kokonaisia rakenneosia betonista puuhun ja teräkseen.

Liimapuupalkkeja oli jo valmiiksi purettu Heinolan sahan puretuista rakennuksista, ja tähän mahdollisuuteen Rautio tarttui. Ongelmavyyhti ratkesi lopullisesti, kun samalta taholta löytyi kokonaisia betonianturoita korvaamaan maneesityömaan jo asennetut, suunnitelmien muututtua selvästi alimittaiset anturat.

”Rakenteen alkumitoituksessa liimapuun lujuusluokan lähtöoletuksena käytettiin luokkaa GL-30c ja laskennassa luokkaa GL-24c. Ristikkorakenteen vetotangot tehtiin uudella GL-30h-liimapuulla ja liitokset täyskierreruuvauksella”, kohteen rakennesuunnittelija Hannu Mönkkönen toteaa.

Massiivisia kuljetuksia, vaativia rakenteita

Kun alkuperäiset runsaan kahden tonnin painoiset betonianturat oli liian pieninä purettu, oli vuoro kuljettaa tilalle kertaluokkaa massiivisemmat anturat. Sellaiset oli onnistuttu löytämään Purkupihan varastosta Nurmijärven Röykästä, jonne ne olivat päätyneet Lippulaiva-kauppakeskuksen laajennuksen valmistuttua kolme vuotta sitten. Kyseiset anturat olivat palvelleet viiden vuoden ajan Lippulaivaa korvanneen Pikkulaivan perustusrakenteina, kunnes ne kävivät tarpeettomiksi muiden Pikkulaivan rakenteiden tapaan.

”Saimme kaikki 31 anturaa perille, vaikka ylimääräisiä kustannuksia kertyi siitä, kun yhteen kuorma-autoon saatiin vain kaksi anturaa. Kunkin anturan paino on noin 15 tonnia, eli ylärajoilla liikuttiin autojen kantokyvyn suhteen”, kertoo maneesia urakoivan Hartihaus oy:n toimitusjohtaja Harri Kaari.

Kun kustannusylitys oli selvillä, oli aika taas kysyä neuvoa tekoälyltä, miten muotoilla reklamaatio.

”Faktapohjaisesti ja kohteliaasti lähestyimme sitten kuljetusliikettä. Tämäkin asia tuli sitten vähän paremmalle mallille hyvässä yhteishengessä”, Atte Rautio kertoo.

Käyttöönottokunnossa kohteen on määrä olla heinäkuun puolivälissä. Senkin jälkeen rakennustöitä vielä jatketaan, mutta näin työt vaiheistaen maneesia voi jo käyttää viimeistään elokuussa.

Oleellinen ja varsin työllistävä vaihe maneesin rungon pystytyksessä on ollut liimapuupalkkien ja niiden teräsosien ruuvikiinnitys. Lähes 30-senttisten, enimmäishalkaisijaltaan 13-millisten ruuvien kiinnitys on käsityötä. Ruuvit on valmistanut puurakentamisen ratkaisuihin erikoistunut italialaisyhtiö Rothoblaas, jota Suomessa edustaa Peikolla aiemmin työskennellyt Iida Syrjäkylä.

Ruuvaus- ja muu asennustyö tehdään lähes kokonaisuudessaan maan pinnan tasolla näin minimoiden korkealla työskentelyn määrä.

”Nosturia ja henkilönostinta on tarvittu, mutta mahdollisimman vähän, sillä kokenut urakoitsija esivalmisti osan liimapuurakenteista jo Nuijamaalla ja viimeisteli rakenneosat määrämittaan työmaalla maanpinnan tasossa”, Atte Rautio toteaa.

Kaikkea ei sentään työmaalla ratkottu. Oli tiiviin mietinnän paikka, kun selvisi, ettei liimapuurakenne välttämättä täytäkään kaikkia palosuojakriteereitä. Ratkaisuksi tuli, että liimapuupalkkeja jäykistävät teräksiset vetotangot suojattiin puulla. Ideana on, että tulipalotilanteessa hiiltyvä puu hidastaa paloa riittävästi, jotta rakenne läpäisee halutun palosuojausluokan.

”Idea saatiin toimimaan ja näin vältyttiin kalliimmalta vaihtoehtoiselta ratkaisulta, joka olisi perustunut teräsristikoiden palosuojamaalaamiseen”, Rautio kertoo.