Rakentamisen kosteudenhallinta koskee koko rakennusprosessia: rakennuttamista, suunnittelua, työmaata, valvontaa, ylläpitoa ja käytön opastusta. Pelkkä rakennustyömaan kosteudenhallinta ei riitä.
Tulevaisuuden rakentamisessa onnistuminen edellyttää katkeamatonta kuivaketjua, joka on analoginen elintarvikkeiden kylmäketjulle. Ketjun toteutuminen voidaan todeta ja varmistaa kosteuslaatuluokituksella. Se yhdessä energiatodistuksen kanssa ovat viesti kokonaislaadusta. Esimerkiksi energiatodistus A ja kosteuslaatuluokka D viestittävät, että rakennus on erittäin energiatehokas, mutta kosteusriski on suuri.
Eräs merkittävä syy kosteus- ja homeongelmien syntymiselle on asenne: ”näin on aina ennenkin tehty”. Kun kustannustehokkuutta pyritään parantamaan pilkkomalla suunnittelu ja toteutus, vaarana on vastuun hämärtyminen ja kuivaketjun katkeaminen. Rakennusvalvonta voi tukea rakennusprosessin kosteudenhallintaa vaatimalla sitä lupaehdoissa.
Asennemuutos, terve ammattiylpeys, lähtee rakennuttamisen laatutavoitteista, panostamisesta suunnitteluun ja toteutukseen. Rakennuksen ja ympäristön suunnitteluun ja toteutukseen tarvitaan resurssi ja riittävästi aikaa tehdä työ hyvin. Pintavedet ja maakosteus eivät saa vaurioittaa rakenteita. Suunnittelussa tulee välttää riskirakenteita, kuten tasakattoja ja kattoikkunoita, korkeita ikkunoita ja matalia sokkeleita. Rakenteet ovat pääosin kerroksellisia ja herkempiä virheille kuin massiivirakenteet.
Ilmatiiveys ja toimiva talotekniikka varmistavat osaltaan rakenteiden toimivuuden. Kuitenkin puutteet talotekniikan säädöissä, huollossa ja opastuksessa lisäävät kosteusrasitusta.
Tulevaisuuden talojen toimivuudesta tarvitaan jatkuvaa kenttätutkimusta. Oulussa on käynnistetty tulevaisuuden talojen pilottihanke, jossa yritykset testaavat kustannus- ja energiatehokkaita sekä vähäriskisiä ratkaisuja. Testitalossa hyödynnetään uusiutuvaa lähienergiaa ja hybridiratkaisuja. Taloissa on valmius lähes nollaenergiatason ”tuunaukseen”.
Rakentamisprosessin kosteuslaatuketjun mittaaminen perustuu heikoimman lenkin periaatteeseen. Tältä pohjalta on kehitetty kosteuslaatuluokitus. Tavoitteena on määrittää kosteuslaatuluokka vakiintuneiden mittausten, kuten lämpökuvauksen (lämpötilaindeksin) ja tiiviysmittauksen tulosten perusteella. Luokitusta täydennetään suunnitteluratkaisujen ja työmaan kosteudenhallinnan arvioinnilla sekä ilmanvaihdon säätöarvoilla. Kosteuslaatuluokka on tiivistetty todistus jo nyt käytössä olevasta aineistosta. Menetelmä on sukulainen lakisääteiselle energiaselvitykselle ja sen tuloksena syntyvälle energiatodistukselle.
Pääsuunnittelija kerää vastuutahoilta mittaustulokset yhteen, määrittää lopullisen kosteuslaatuluokan ja liittää sen energiatodistuksen rinnalle. Kokonaisarviointi perustuu ”heikoimman lenkin periaatteeseen”. Esimerkiksi osa-alueiden arviointitulos: A-A-B-A-A-A-D tuottaa kosteuslaatuluokan lopputulokseksi D:n. Rakennusprosessissa on tunnistettavissa heikoin lenkki ja siihen voidaan kohdistaa toimenpiteitä. Kokonaislaatua ei voida varmistaa, jos sitä ei systemaattisesti valvota, mitata ja dokumentoida.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kosteuslaatuluokka energiatodistuksen rinnalle”