Pitkään ja perusteellisesti valmisteltu maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) kokonaisuudistus lässähti lopulta osauudistukseksi. Ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari (vihr.) kertoi viime viikolla, että MRL:n uudistuksen valmistelu jatkuu nyt niin, että hallitus vie syksyllä eduskuntaan ne asiat, joista on suurin yhteisymmärrys.
Eduskuntaan etenevät siis muutokset, jotka esimerkiksi edistävät kestävää rakentamista ja digitalisaatiota, mutta alueiden käytöstä ja maapolitiikasta eli kaavoituksen muutoksista hallitus ei enää tällä vaalikaudella tee esityksiä. Näin matkan varrella jo kaavoitus- ja rakentamislaiksi (KRL) ristitty kokonaisuus palasi takaisin lähinnä rakentamislain muutokseksi.
MRL:n olisi viime vuosien aikana voinut ristiä myös Mahdottoman Riitaisaksi Lakihankkeeksi. Sen verran paljon sen eri osia arvosteltiin, ja lausuntokierroksetkin tuottivat paljon kärkeviä kommentteja.
Tavoitteita yleensä kehuttiin, mutta keinoja haukuttiin välillä rankastikin. Poliittista yksimielisyyttäkään ei ollut näköpiirissä – siitä kertoo sekin, että lakipaketin lausuntokierrokselle lähti poikkeuksellisesti virkamiesesitys, ei hallituksen yhdessä sopima kokonaisuus. Näin viime viikolta kerrottu kokonaisuuden puolittaminen ja eteneminen osissa on varmasti reaalipolitiikkaa. Asiaan palataan todennäköisesti seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
MRL:n uudistuksen kiivas arvostelu takasi sen, että eri intressipiirien edut tulivat puolustetuiksi, mutta samalla on kysyttävä, saavutetaanko sääntelyssä kunnianhimoista kehitystä ja takaako uudistus harppausta rakentamisessa ja kaavoituksessa?
MRL on hyvä esimerkki isojen kokonaisuudistusten ongelmista. Kun asioita on paljon ja ne koskettavat monia eri tahoja, kokonaisuudesta tulee vyyhti, josta ei lopulta löydy punaista lankaa eikä sen vuoksi poliittista yksimielisyyttäkään.
Uudistustyötä on myös kuvattu liian virkamiesvetoiseksi, mikä osaltaan todennäköisesti polarisoi näkökantoja eikä näin sitouttanut toimijoita kokonaisuuden muutoksiin.
Kompromissi varmistaa nyt etenemisen, mutta jättää haalean tunnun uudistustyöstä ja lopputuloksesta.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “MRL:n uudistus jäi puolitiehen”
MRL uudistus kaatui suurella todennäköisyydellä siihen, että uudistuksella olisi puututtu demokratian peruskiviin, eli sopimusvapauteen sekä oltaisiin lainsäädännöllä saatettu suuresti taloudellisessa intressissä olevat osapuolet ristiriitaiseen tilanteeseen…. kuka todellisuudessa vastaa ja mistä?
Esimerkkinä vaikkapa omaperustainen asuntohanke, jossa perustajaosakas tekee KVR sopimuksen urakoitsijan kanssa, jossa on päätoteuttajan toimet siirretty KVR urakoitsijalle mutta perustajaosakas on itse valinnut sivu-urakoitsijan jollekin rakennusosalle.
Kuka loppukädessä olisi uudistuksessa säädetysti vastannut hankkeen laadusta, AskL mukaisesti vastuullinen perustajaosakas vai MKRL mukainen päätoteuttaja, jolle sopimuksella oltaisiin voitu siirtää perustajaosakkaan vastuut..?
Oltaisiin jouduttu töd.näk. odottamaan tuomioistuimista lainvoimaisia päätöksiä näihin linjauksiin jopa kymmeniä vuosia.
Tilanne olisi ollut täysin kohtuuton näin tärkeälle alalle.
Tämän lisäksi on nämä jutussakin kerrotut alueiden käytöstä ja maapolitiikasta eli kaavoituksen muutoksista johtuvat syyt.
Ei ihme, että hanke ei etene kokonaisuudessaan!
Vastaisuudessa lainsäätäjän kannattaisi ottaa byrokraattien lisäksi herkemmällä korvalla kuultavaksi myös alan vakiintuneita tekijöitä ja keskittyä muutoksissa vain kaikkein olennaisimpiin asioihin, eikä niidenkään muuttamisessa tarvitse olla lähtökohtana koko maailman muuttaminen….
Suomalainen lainsäädäntö, virkamieskoneisto ja lainsäätäjät ovat palvelemassa suomalaisia, kansalaista ja suomalaista elinkeinoelämää, ei ideologioita tai globaalia infrastruktuuria.