Rakennusten energiansäästöön on saatava tolkkua

Tietoa kirjoittajasta Esko Kukkonen
DI, eläkkeellä oleva ympäristöministeriön yli-insinööri, toiminut myös tutkijana ja rakennuttajana. Nykyisin alan freelance-toimittaja.
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Hyviä neuvoja kalliimmaksi tulevat huonot, jos niiden mukaan tehdään päätöksiä, näin myös rakentamisen energiapolitiikassa. Tavoite on kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen. Kuinka tehokkaita ovat rakennuksien energiatehokkuustoimenpiteet verrattuna polttoaineiden päästöjen vähentämiseen?

Asioita lähestytään usein pelkällä volyymiajattelulla: jos rakennuskannan osuus on 40 prosenttia energiankulutuksesta, siihen pitää kohdistaa toimenpiteitä vastaavasti, vaikka niiden vaikuttavuus ja kannattavuus on huonompi kuin joidenkin muiden toimenpiteiden. Tämä tuli esille ERA 17 -kannanoton perusteluissa. Kannanoton perusteella on tehty päätöksiä päätösten perään; muutoksia tapahtuu lähes kuukausittain.

Kuka pysyy kärryillä? Ei ainakaan rakennusala. Pahinta on, että kiireessä esitetään vaatimuksia, joita ei ole testattu ja joiden toiminta ja taloudellisuus käytännössä on epävarmaa. Asian paljastavaa tutkimusta on tehty, mutta sen vaikutus päätöksentekijöihin näyttää olevan olematonta.

EU:n säädösten mukaan ollaan siirtymässä nollaenergiarakentamisen aikaan. ERA 17 -ohjelma pani paremmaksi ja aikaisti eurooppalaisia vaatimuksia, kun Suomi kerran on alan johtava maa!

Nyt kannattaisi panna jäitä hattuun ja pitää pieni tauko vaatimusten kiristämisessä. Käytettäisiin aika oppimiseen ja sopeutumiseen ja rahat aiempien virheiden, kuten kosteus- ja homeongelmien, korjaamiseen. Samalla voitaisiin tutkia tulevia tehokkaampia ja taloudellisempia ratkaisuja. Tähän antaa mahdollisuuden komission ehdotus EU:n ilmastopolitiikaksi vuoteen 2030. Siinä asetetaan sitova vaatimus vain tärkeimmälle eli kasvihuonekaasujen päästön vähentämiselle. Energiankäytön tehostaminen ja uusiutuvien käytön lisäys jätetään kansallisesti päätettäviksi. Molemmissa niissä Suomi on jo nyt huippuluokkaa.

Suomen kannanotto tuohon komission ehdotukseen on juuri valmisteltavana. Toivottavasti mikään lobbausryhmä ei saa tuota suuntaa muuttumaan.

En tunne nykytilannetta lobbaamisessa kovin hyvin Suomessa enkä EU:n tasolla. Vaikuttamista varmaan taas yritetään monelta taholta. Eräs niistä on lvi-alan eurooppalainen yhteisjärjestö Rehva, joka on lähettänyt julkisuuteen mielipiteensä, ettei rakennusten energiansäästöä saa jättää pois sitovien vaatimusten joukosta, vaikka niin saataisiin koko EU:n alueella hieman aikaa miettiä sisäilmaston laadun ja energiansäästön välisiä kysymyksiä ja hakea niille parempia ratkaisuja. Tämä on tietysti avointa ja laillista vaikuttamista.

Paljon pahempaakin lobbausta on olemassa. Seuraamani EU:n energiansäästödirektiivi EED:n valmistelussa oli piirteitä, jotka eivät sietäne päivänvaloa. EU:n toimielimien rakenne tuntuu tällaista suosivan. Tästä on Transparency International julkaissut selvityksen viime keväänä.

Edellä kirjoitetun taustana ovat kokemukseni rakennusten energia-asioiden hoidosta vuosikymmenien aikana ja pitkä aika myös rakentamismääräysten valmistelussa sisä- ja ympäristöministeriöissä.

Lähtökohtana pohdintaan on myös viimekeväinen VTT:n ja VATT:n selvitys, jonka mukaan kansantalouden kannalta paras tapa Suomen kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä olisi siirtyminen liikenteessä uusiutuviin polttoaineisiin. Jos niin on, rakennusten energiavaatimusten kiristämistä on syytä jatkaa sitten, kun ne on saatu yksityis- ja kansantaloudellisesti kannattaviksi.

Tätä artikkelia on kommentoitu 16 kertaa

16 vastausta artikkeliin “Rakennusten energiansäästöön on saatava tolkkua”

  1. Hyvä Esko, jäitä hattuun ja malttia tosiaan tarvitaan. Uusia vaatimuksia rakennusten energiatehokkuudelle on suollettu viime vuodet vauhdilla. Tuskin painomuste on ehtinyt edellisistä määräyksistä kuivua, kun uusia on tullut jo tilalle jopa ilman laissa olevaa valtuutusta. Maltille ja kokemusten keräämiselle ei ole ollut sijaa ja kritiikki vaiennettiin edellisellä hallituskaudella ministerin toimesta.

    Olisi syytä lopettaa rakentamisen ideologinen vedätys energiatehokkuuden nimissä täällä pohjan perukoilla ja huomioida kansalliset olosuhteet sekä laatia yksinkertaisempia lakeja ja määräyksiä, eikä kustannus- ja materiaalitehokkuutta pidä ohittaa olankohautuksella. Nykymeno lisää rakennusten kosteus- ja homeongelmien riskejä ja talotekniikan protoilu aiheuttaa murheita kiinteistönhuollolle.

  2. Jan Vapaavuori:Korjausrakentamisen merkitys kasvaa jatkossa ja energiatehokkuusmahdollisuuksien hyödyntämiseksi otetaan tarvittaessa käyttöön uusia kustannustehokkaita ohjauskeinoja.

    Eli nollaenergiatavoitetta tuodaan väkisin korjaamiseenkin maksoi mitä maksoi.

  3. Hyvä artikkeli Esko Kukkoselta. Järkeä ja rohkeutta pitäisi saada Suomen lainsäätäjille, ettei noudatettaisi kaikenmaailman älyttömiä eu päätöksiä ensimmäisenä. LVI ala ajattelee vain omaa lisääntyvää myyntiä rahan kiilto silmissä, kun se lobbaa näitä asioita eu:a, tuskin ajattelevat kasvihuone päästöjen vähennyksiä.

  4. Talouselämä 36/2014 (TE:ssä siteerattu ajatus työstetty puolustushallinnon energia- ja ilmastopolitiikasta tehdystä diplomityöstä):
    ”Armeijan rakennukset ovat vanhoja, mutta niiden energiankulutus on ollut todella vähäistä. Kun rakennukset on saneerattu ja laitteistot uusittu, kulutus on moninkertaistunut. Venäjän vallan aikaiset punatiilikasarmit toimivat moitteetta sata vuotta. Kun niitä on tiivistetty ja ilmastointia lisätty, ovat home- ja sisäilmaongelmat lisääntyneet.”

  5. Suomella on kyllä oma lehmäkin ojassa energiansäästöasioissa, koska energiantuotantomme on niin tuontiriippuvaista. Koska merkitystä on sillä, paljonko viedään ja paljonko tuodaan, vaihtoehtona suotuisan tilanteen tavoittelussa on viennin reilu kasvattaminen tai turhan tuonnin vähentäminen. Energiatuonti on yksi niistä asioista, joista moni maa haluaisi päästä eroon tai ainakin saada sitä vähennettyä reilusti. Tuo on pääsyy esim. USA:n energiamääräysten kiristymiseen, ei niinkään päästöt, vaikka niiden varjolla asioita usein perusteellaankin. Ja sama asia painaa myös Euroopan manteereella monen maan päätöksenteossa. Varsinkin tässä geopoliittisessa tilanteessa, jossa on monella maalla merkittävät poliittiset intressit vähentää Venäjältä tulevaa energiatuontia. Keinoina tähän käytetään energiatehokkuuden parantamista ja vaihtoehtoisten energiamuotojen leviämisen edistämistä.

  6. Okei, mutta ei terveyden kustannukslla ja millä hinnalla tahansa.
    Rakennusten energiavaatimusten kiristämistä on syytä jatkaa sitten, kun ne on saatu yksityis- ja kansantaloudellisesti kannattaviksi sekä riittävä selvyys homesairauksien synnylle ja torjunnalle.

  7. Mistä rakentamisen, rakennusmateriaalien, ilmanvaihdon, talonpidon jne muutoksista alkoivat home- ja sisäilmaongelmat? Syyt pitää selvittää, enenkuin uusia ohjeistuksia. Jopa pitänee mennä taaksepäin. Ei ennen kaikki ollut paremmin, mutta entä nyt tai tulevaisuudessa?

  8. Tuossa otsikossahan se piileekin se varsinainen moka. Otsikossa sanotaan ”rakennusten energiansäästöön saatava tolkkua”. Ei pitäisi puhua ollenkaan rakennusten energiansäästöstä eikä varsinkaan nollaenergiataloista. Nollaenergiataloista puhuminen on suorastaan huijausta. Niitä ei Suomen olosuhteissa yksinkertaisesti ole. Pitäisi puhua vain energiatehokkaista rakennuksista. Niitä meidän pitää pyrkiä rakentamaan.

  9. IkäDinssi, eiköhän homeet ja muut mirobit alkaneet pesiä kiinteistöissämme muovin ja mineraalivillan myötä. Korjausliike on ollut: lisää villaa ja muovia. Ulkoilmasta ja asumisesta koituva kosteus yritetään puhaltaa ulos ilmanvaihdolla.
    Energia kuluu ja ilamanvaihto toimii joko laskelmien mukaan tai ei yleensä toimi monestakin syystä: käyttäjä on tunari, koneiden ikä on yllättävän lyhyt, mitoitus on ollut väärä, asennukset on tehty miten sattuu, putket vuotavat vanhemmiten, sisäänpuhallusputkiin keräytyy monenlaista bakteeria jne.
    Toki kaikki saadaan toimimaan laboratorio-olosuhteissa, mutta ei massarakentamisessa, jonka laatu on mitä on.

  10. Homekohdekatselmoinnit ovat usein näyttäneet, että koneellinen ilmanvaihto levittää vaikeastikin tunnistettavia itiöitä ja ne myös ”pesiytyvät” kanaviin. Jos rakennus on kaiken kukkuraksi hyvin tiiviis, ollaan kirjaimellisesti noidankehässä. En myöskään ole huomannut, etä laatutason nostattaminen yleisesti onnistuisi ainakaan työmaolosuhteissa eli aforismi siitä, ettei ongelmia tule ja mikään , jos kaikki tehdään oikein on ”epäinhimillinen”. Energiatehokkuutteen on kuitenkin pyrittävä, mutta riskit ja inhimillinen korjauskerroin huomioon ottaen. Ei siis teknisin himmelein. Ja nyt yht’äkkiäympäristömnisteriön mukaan mikään muu kuin lähes nollaenergiarakennus ei saa julkisen rakennuttajan toimesta valmistua valmistua kolmen vuoden päästä.Pelottaa tulevien sukupolvien terveyden puolesta!

  11. Niinpä niin, Jouko, samoihin aikoihin alkaen 1960-luvun lopulta tapahtunutta eli rakentamis- ja talonpitoamme muuttanutta:

    Puulämmitys (eli luonnonmukaisen ilmanvaihto, melkein kuin koneellisesti) tuhottiin öljyn hinnan alhaisuudella, valtiomonopolistisesti.

    Purueristeitten tilalle tuli mineraalivilla kahden suuren kartellivalmistajan toimin. Eikä mineraalivilla toiminut ilman höyrynsulku(muovi)a. Joukon viittaamiin asioihin voisi lisätä nämä nykyiset ja ilmeisen lisääntyvät jopa 10-15 C -lämpöiset syksyt (, jotka pahentunevat) RH:n ollessa liki 100 tai 100. Tällöinhän vesihöyryn taltuttamisen höyrynsulku on fysikaalisesti väärässä pinnassa viikkojakin, ellei ruveta syyskeleillä ylilämmittämän. Kukahan tämän normeeraa, ja moniko maallikko ymmärtää? Sama ongelma on ulkoseinärakenteissa kovan helteen ja suuren kosteuden kesäsäässä, kun sisätiloja paljon ja pitkään viilennetään ILP:llä. Onkohan laitevalmistajien ohjeissa tätä neuvottu? Kuka vastaa tällöin homeista?

    Ilmanvaihto, jonka härvelikoneellinen historia rakentamisessa on kovin lyhyt, toimii suunnitellusti tai ei. Tai on alun perin suunniteltu väärin. Tai sitä osataan käyttää tai ei. Tai sitä vähennetään radikaalisti öisin esim. kouluissa saaden kondenssin kautta hometta. Jne. Jos tehdään gallup-kysely ilmanvaihdon toimivuudesta, en usko montaakaan ääntä tulevan hyvän toimivuuden puolelle. Niin, eihän tuohon härveliviidakkoon ole monellakaan ymmärrystä. Niin, Jouko olen samaa mieltä, toki kaikki saadaan toimimaan laboratorio-olosuhteissa, mutta ei massarakentamisessa, jonka laatu on mitä on. Pientaloasujien joukko – yli 1,4 milj. asuntoa ja 3,4 milj. asukasta eli enemmistömme – on laajasti tiedoiltaan ja taidoiltaan niin valtaisan heterogeeninen, että pientaloihin ei saa tuoda näin herkkää ja vaativaa tekniikkaa kuin tämä huoltoryöstöilyn mahdollistama iv-härvelöinti. Eihän nykyinen iv-mytologia ole maallikolle sen helpompaa kuin tietokoneen sisus. Tähän, Jouko, kirjoitukseesi pitää jatkaa: taidamme kohta kaikki Suomessa toimia ja asua ilmanvaihdon laboratorio-olosuhteissa. Kuinka moni asukas selviäisi iv-laitteiden käytön testistä? Siis ne laitteet hyrisevät jotenkin tai sitten ei. Kun median mukaan Tampereelta ja Otaniemestä on hävitetty LVI- ja talotekniikka-alan opetusta, soisin, että tilalle perustetaan talotekniikan käytettävyyden professuuri. Myös kosteusvaurioiden ehkäisyn professori.

    Ajatelkaa, että termiitit, jotka rakentavat kokoonsa nähden korkeampia rakennuksia kuin ihmiset, saavat pesänsä ilmanvaihdon toimimaan ilman iv-laitevalmistajia, jopa niin, että pesät pysyvät liki tasalämpöisinä. Median mukaan eri puolille maailmaa – mm. Saksa, Etelä-Afrikka, joku Etelä-Amerikan maa – on rakennettu suuria rakennuksia termiittien mallin mukaan. No, ei ole lvi-teollisuudelle bisnes, rakentamiseen yleensä ehkä kyllä.

  12. Nollaenergiarakentamisessakin Suomi kiriin eturiviin, vaikka maamme on Euroopan kylmin. Toisin kuin etelässä täällä kyllä tiedetään tarvitaanko lämmitystä silloin kuin lämpötila on nollassa tai vaikkapa 30 astetta sen alapuolella. Jos säädökset ovat tulkinnanvaraiset, niin muualla niitä tulkitaan luovasti oman maan edun mukaisesti, mutta meillä… No voitte lukea miten:

    Rakennusteollisuuden uutiskirje:

    ”Tämänhetkisen tiedon mukaan direktiivin määräajat (2019 ja 2021) koskevat rakennuslupavaihetta eikä käyttöönottoa. Rakennusteollisuus RT:n standardisoinnista ja määräyksistä vastaava johtaja Antti Koponen kertoo, että Suomen määräyksissä päädyttiin ottamaan etunojaa direktiivin aikarajoihin, koska direktiivin aikataulu on tulkinnanvarainen.

    ”Ympäristöministeriö haluaa näin varmistaa, että Suomi pysyy direktiivin edellyttämässä aikataulussa vaikka EU-tason tulkinta muuttuisi matkan varrella. Rakennusteollisuuden kannalta tahdin kiristyminen on haasteellista, mutta kyllä me voimme tämän aikataulun kanssa juuri ja juuri elää”, Antti Koponen toteaa.

  13. Laitanpa tähän vielä edellisen jatkoksi Juha Luhangan mainion kirjoituksen siitä kuinka tulkinnavarainen asia tuo lähes nollaenergiarakentaminen on.

    ”Suomessa ja muissa EU:n jäsenmaissa kansallisten nZEB-kriteeristöjen laadinta on nyt kuumimmillaan. Jotta ”lähes nollaenergiarakennusten” energiatehokkuusvaatimukset laadittaisiin samojen periaatteiden mukaisesti, alan asiantuntijat ja muut toimijat ovat laatineet EU:n komission ja jäsenmaiden toimeksiannosta rakennusten energiatehokkuuden arviointiin eurooppalaiset standardisoidut menetelmät. Kansallisten säädösten laatijoiden avuksi on siis saatu sovittua yhteiseurooppalaiset kriteerit.

    Yleistä huolta asiantuntijoiden keskuudessa sekä eurooppalaisella että globaalilla tasolla on aiheuttanut käytäntö, jossa nZEB yritetään määritellä yhden numeerisen indikaattorin, esimerkiksi E-luvun perusteella. Vaikka tämä käytäntö näennäisesti edistäisikin rakennusalan vapaata kilpailua ja innovaatioita energiatehokkuuden nimissä, siinä piilee suuri osaoptimoinnin vaara. Yhden indikaattorin perusteella määritellyn nZEB-kriteerin pohjalta on nimittäin vaikeaa samanaikaisesti varmistaa rakennuksen koko käyttöiän ajalle nZEB:n edellyttämää rakenteellista energiatehokkuutta, taloteknisten laitteiden energiatehokkuutta ja paikallisten olosuhteiden kannalta järkevää uusiutuvan energian käyttöä ottaen samalla huomioon paikalliset energiatuotantorakenteet. Samalla rakennukselle olisi vielä varmistettava viihtyisä ja terveellinen sisäilmasto.

    EN-standardissa yhteisesti sovittu nZEB-kriteeristö pitää sisällään neliportaisen vaatimusjoukon, joiden avulla kaikissa Euroopan alueen erilaisissa ilmasto-olosuhteissa voidaan saavuttaa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin asettamat perusvaatimukset.

    Ensimmäinen nZEB-kriteeristön perusvaatimus käsittelee itse rakennuksen energiatehokkuutta. Sitä voidaan arvioida rakennuksen lämmityksen ja jäähdytyksen energian tarpeen perusteella ottamatta huomioon taloteknisten laitteiden energiankulutusta. Tällöin otetaan laskennallisesti huomioon rakennuksen ulkovaipan läpi ulkoilmaan kulkeutuva johtumisenergia eli lämpöhäviö (ja kesäaikana toisin päin kulkeutuva lämpökuorma) peilattuna haluttuun sisälämpötilaan. Tämä perusvaatimus kattaa tosin sanoen vain rakennuksen pysyvät, koko elinkaaren kestävät ominaisuudet. Näitä rakennuksen rakenteelliseen energiatehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi rakennuksen suuntaus, massoittelu, luonnonvalo ja aurinkovarjostimet sekä lämmön talteenotto. Tarkoituksena on varmistaa, että nZEB-säädösten laatijat osaavat asettaa riittävät vaatimukset rakennuksen vaipparakenteille, ikkunoille ja ilmanvaihdon LTO:lle.

    Toinen nZEB-kriteeristön perusvaatimus käsittelee rakennuksen taloteknisten laitteiden energiatehokkuutta. Sitä voidaan arvioida rakennuksen lämmityksen, jäähdytyksen, ilmanvaihdon, lämpimän käyttöveden ja valaistuksen energiankäytön perusteella ottaen huomioon myös rakennuksessa käytettävien energiamuotojen valmistuksen ja siirron energiankulutuksen. Tarkoituksena on varmistaa rakennuksen käytönaikaisen energiankulutuksen säästäväisyys kokonaisuudessaan ilman esim. uusiutuvan energian käytön tai rakennuksen tuottaman energian aikaansaamia kompensaatioita tai teoreettisia kikkailuja. Tavoitteena on myös se, että rakennus ei tuhlaa energiaa, ei edes uusiutuvaa ”ilmaisenergiaa”.

    Kolmas nZEB-kriteeristön perusvaatimus käsittelee uusiutuvan energian käytön osuutta rakennuksen käytönaikaisesta energiankulutuksesta. Tämän perusvaatimuksen tarkoituksena on antaa rakentamismääräysten laatijoille mahdollisuus säädellä uusiutuvan energian osuutta rakennuksen käytönaikaisessa energiankulutuksessa sekä ottaa huomioon esim. sähköverkkoon tai kaukolämpöverkkoon myyty rakennuksen tuottama energia.

    Neljäs nZEB-kriteeristön perusvaatimus kattaa ilmasto-, alue- ja/tai energiapoliittisilla kertoimilla painotetun rakennuksen energiatehokkuusluvun perusteella asetettavat vaatimustasot eri rakennustyypeille.

    Suomalaisissa ilmasto-olosuhteissa olisi erittäin tärkeää asettaa nykyistä tiukemmat vaatimukset eli ns. ”perälautavaatimukset” EN-standardissa esitetyille ensimmäiselle ja toiselle perusvaatimukselle, jotta 2020 jälkeen valmistuvat uudisrakennukset olisivat oikeasti energiatehokkaita ”lähes nollaenergiarakennuksia” koko käyttöikänsä ajan.

    JUHA LUHANKA

    Toimialajohtaja, Rakennusteollisuus RT ry

  14. Mitähän tuosta edelläolevasta siansaksasta ymmärtää viulujen maksaja eli asukas. Epäilen myös rivisuunnittelijoiden ymmärrystä. Puhumattakaan ruohonjuuritason rakentajista, joista vielä on suuri osa kerätty Tallinnan torilta. Heidän käsisäänhän työmaalaatu syntyy, ei utopistisilla laatujärjestelmillä, joita konsultit on tehneet rakennusliikkeille liukuhihnalta.

    Ymmärrän kyllä, että RT tulee näiden asioiden kanssa toimeen, mitä kalliimpaa rakentamista – sitä paksummat katteet. Hyvästi kohtuuhintainen asuntotuotanto. Eihän se ketään kiinnostakaan, paitsi muutamia poliitikkoja, jotka meuhakaamisella keräävät irtopisteitä.

  15. Eläkkeellä oleva sisä- ja ympäristöministeriöiden entinen yli-insinööri Esko Kukkonen esittää pitkällä kokemuksellaan ja näkemyksellään kirjoituksessaan ”Rakennusten energiansäästöön on saatava tolkkua” mielipiteitä, joista ei voi olla kuin samaa mieltä. Haluan jatkaa Kukkosen esittämiä ajatuksia tuomalla mukaan muutaman lisänäkökulman.

    Rakennusten energiatehokkuusvaatimusten kiristämisellä on varmastikin parannettu merkittävästi rakennusten energiatehokkuutta, vaikka luotettavaa mittaustietoa kiristysten vaikutuksesta ei olekaan. Käytännön tiedon puuttuminen em. vaikutuksista ja esitetyt epäilyt määräysten kiristämisen rakennusfysikaalisesta järkevydestä aiheuttavat sen, että ennen uusia kiristyksiä kannattaisi harkita rauhassa koko määräysten rakenne ja tavoitteet.

    Kustannustehokkuuden kannalta kannattaa myös miettiä miten ja missä tehdyt toimet ovat tehokkaimpia hiilidioksidipäästöjen alentamisessa.

    Yksi perusongelma rakennusten energiansäästön edistämisessä on asetettu taseraja eli rakennus. Kun katsoo Suomen marraskuun säätä, tietää ilman laskelmia, että vaatimus nettonollaenergiarakennuksesta on järjetön niin kauan kuin energiaa ei pystytä varastoimaan kustannustehokkaasti kesästä talveen. Esimerkiksi vesivaraajan varauskapasiteetti on noin 50 kWh/m3. Näin esimerkiksi 5000 kWh:n energiamäärän, mikä on reilu vuotuinen pientalon käyttöveden lämmitystarve, varastointi kesästä talveen vaatisi 100 m3:n vesivaraajan joka pientaloon. Sama koskee aurinkosähköä. Kesällä pystytään tuottamaan vuotuinen pientalon sähköntarve isoilla aurinkopaneeleilla, mutta tätä sähköenergiaa ei pystytä varastoimaan rakennuksen akkuihin, vaan se on pääosin syötettävä verkkoon.

    Saksassa kesäajan aurinko- ja tuulisähkön tuotanto on jo niin suurta, että sähköä juodutaan viemään pilkkahintaan (jopa negatiiviseen hintaan) naapurimaihin. Tämä ei ole varmasti yhteiskunnan kannalta järkevää eikä kustannustehokasta. Ajatus, että pientalo on sähkövoimala, ei ole järkevä.

    Toinen ongelma on, että uusien rakennusten energiatehokkuusvaatimukset ovat pitkälti kiveen hakatut ja rakentajalla on vain rajatut mahdollisuudet pyrkiä hyvään energiatehokkuuteen kustannustehokkaasti. Esimerkiksi vaipan lämmöneristyksen minimitaso on lyöty kiinni vertailuarvoilla. Eri energiasäästökeinojen kustannustehokkuus (investointikustannus/säästetty vuotuinen kWh) on hyvin erilainen.

    Esimerkiksi pientalon ulkoseinän lisäeristäminen vertailutasosta maksaa noin 5 €/kWh, kun otetaan huomioon lisäeristämisen vaikutus katon ja lattian ulkomitojen kasvuun. Toisaalta lämpöpumpulla saatava energiansäästö maksaa järjestelmästä riippuen vain 1 – 2 €/kWh.

    Lämpöpumpputaloissa vaipan määräysten minimitason mukainen lämmöneristystaso on yleensä kustannusoptimaaliseen tasoon verrattuna liian hyvä, mikä rahan tehotonta käyttöä.

    Kolmas ongelma hiilidioksidipäästöjen alentamisen kannalta on EU:sta tullut vaatimus rakennusten kokonaisenergiatehokkuudesta ja sen tulkinnasta Suomessa. Vaatimusten mukainen energiatehokkuuden parantaminen perustuu laskennalliseen ja imaginääriseen E-lukuun, jolla ei ole suoraa kytkentää hiilidioksidipäästöihin. Esimerkiksi oikea puun primäärienergiakerroin olisi noin 0,1, jos puu katsotaan uusiutuvaksi ja hiilidiksidipäästöttömäksi energiamuodoksi. Rakentamismääräysten kerroin puulle on 0,5.

    Sähkön oikea kerroin on tuotantotavasta riippuen noin 0 – 3. Talon omalla aurinkosähköjärjestelmällä tai tuuliturbiinilla tuotettu sähkö pienentää suoraan laskennallista sähkön kulutusta. Väärä taseraja ja se, ettei sähkön tuotantotapaa oteta huomioon, aiheuttaa sen, että sähköön suhtaudutaan mielivaltaisesti eikä oteta oikeasti huomioon sitä, miten rakennusten sähkönkulutus aiheuttaa CO2-päästöjä.

    Yleisesti hyväksytty keskeinen tavoite on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Tarkastelu pitäisi tehdä tällöin koko Suomelle eikä keskittyä vain esimerkiksi uusien rakennnusten rakentajiin ja imaginääriseen E-lukuun.

    Selvä parannus olisi, jos energiatehokkuutta suunniteltaisiin ja säädeltäisiin alue- ja kuntatasolla. Tärkeää olisi myös pyrkiä saamaan aikaan CO2-päästöjen alentaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tällöin yleensä isot, esimerkiksi yhdyskuntatason ratkaisut, ovat edullisempia kuin rakennuskohtaiset ratkaisut. Jos esimerkiksi aurinkoenergian hyödyntäminen on kustannustehokas tapa alentaa hiilidioksidipäästöjä, todennäköisesti yhdyskuntatason ratkaisut ovat kustannustehokkaampia kuin talokohtaiset ratkaisut. Esimerkiksi aurinkoenergian käytössä pitkällä oleva Tanska rakentaa isoja aurinkokaukolämpöjärjestelmiä.

    Voisi olla hyödyllistä kyseenalaistaa nykyisten rakentamismääräysten energiatehokkuusvaatimusten muoto ja taso ja miettiä miten mahdollisimman kustannustehokkaasti saataisiin alennetuksi sekä olemassa olevien että uusien rakennusten hiilidioksidipäästöjä ja että päästöjä pyrittäisiin alentamaan siellä, missä se on kustannustehokkainta.
    Timo Kalema
    professori, TTY

  16. Hyvä Esko ja Timo. Miten järki saataisiin istutettua ympäristöministeriön fanaattisiin virkamiehiin? Ei ehkä muuten kuin hajoittamalla koko ministeriö.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi