Kuluttajaviraston Mika Hakamäki kaipaa pientalojen markkinointiin avoimuutta

Kuluttajaviraston lakimies Mika Hakamäen tärkeimmät terveiset rakennusalalle ja erityisesti pientaloteollisuudelle ovat: lisätkää avoimuutta suhteessa kuluttajiin.
”Avoimuuden pitäisi lähteä markkinoinnista lähtien. On esitetty väitteitä, että kuluttajille luodaan tarkoituksella vääriä hintamielikuvia, jotta saadaan vaan äkkiä nimi paperiin. Peräänkuulutan alalta pitkäjännitteistä asiakkaasta huolehtimista koko asiakassuhteen ajan.”

”Olen saanut työni alusta asti vääntää avoimuusasioista alan kanssa, ja minulle on useissa kahdenkeskisissä keskusteluissa kerrottu, että alalla ei ole intressiä toimia täysin avoimesti. Taustalla ei ole nimenomainen halu huijata kuluttajia, mutta mistään ei haluta tehdä myöskään ”liian avointa”, Hakamäki sanoo.

Hakamäen mukaan usein on tuntunut siltä, että ala ei tee mitään, ellei viranomainen käske, ja silloinkin saa melkein uhkailla oikeudella ennen kuin muutoksia tapahtuu. ”Ei tämä toki ole ainoa ala, joka niin toimii, mutta yksi raskaimmista kyllä.”

Finndomo-talojen alapohjaskandaali on Hakamäen mukaan hyvä esimerkki avoimuuden puutteesta. Ensin kielletään, että mitään ongelmaa olisi, sitten selitellään, sitten myönnetään vähän. ”Yritys olisi voinut heti myöntää ongelman ja ilmoittaa meille, että asiaa tutkitaan. Nyt asia pyöri mediassa viikkotolkulla. Se ei tee hyvää yrityksenkään maineelle.”

Kuluttajavirasto vahtii suuria linjoja

Kuluttajaviraston käytävillä työskentelee 15 lakimiestä pitämässä huolta siitä, että Suomen kuluttajansuojalakia noudatetaan. Hakamäki on yksi heistä; hän valvoo elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä suhdetta aina markkinoinnista perintään asti. Kuluttajavirasto käyttää teknisissä asioissa ulkopuolisia asiantuntijoita.

”Meidän tehtävämme on puuttua sellaisiin ongelmiin, jotka ovat laaja-alaisia ja koskevat useita kuluttajia. Yksittäiset ongelmat ohjautuvat maistraatteihin kuluttajaneuvontaan”, Hakamäki kertoo. Tällä hetkellä eniten kuluttajia askarruttavat remontteihin liittyvät asiat, mutta yksittäisinä tapauksina ne eivät kuulu Kuluttajaviraston tehtäväkenttään.

Kuluttajavirasto hyppää kelkkaan useimmiten sillä tavoin, että jokin asia alkaa toistua. Jotkin tapaukset, kuten Finndomo-case, tulevat viraston tietoon median kautta. Julkisuudella onkin virastolle kahtalainen merkitys.

”Me mietimme jatkuvasti, miten asioista pitäisi tiedottaa. Toisaalta pyrimme siihen, että jossakin asiassa ei enää tehtäisi lisää yksittäisiä ilmoituksia. Pyrimme informoimaan kuluttajaa, että asia on jo käsittelyssä. Toisaalta mediajulkisuus myös lisää ilmoitusten määrää”, Hakamäki kertoo.

Finndomo-case pantiin vireille uutisoinnin johdosta. ”Nyt odotamme siltä ja neljältä muulta talopakettitoimittajalta asiasta selvitystä.”

Pientalojen markkinoinnissa edelleen puutteita

Kuluttajavirasto julkaisi vuonna 2009 yhdessä Pientaloteollisuus PTT ry:n kanssa alalle ohjeen hintojen ja toimitussisällön ilmoittamisesta. Talopakettia hankkivan kuluttajan on ollut vaikea selvittää eri pakettien sisältöjä ja kustannuksia. Miten ohjeet ovat tulleet käyttöön?

”Pientaloteollisuus on painottanut meille, että meneillään on siirtymäaika, kun tuotteita viilataan sellaisiksi, että ohje saadaan käyttöön. Me tietysti edellytämme, että tilanne paranee ja yhteinen malli tulee käyttöön, sillä sitä ei ole tehty ”huvikseen”. Pientalojen markkinoinnissa on myyty kiiltokuvia. Ei ole kenenkään etu, että kuluttaja ei tiedä, mitä on ostamassa”, Hakamäki toteaa. Kuluttajavirasto kannustaa myös kuluttajia vaatimaan selkeämpiä hinta- ja toimitussisältötietoja.

Pientalotoimitusten sopimuspuoli on kuluttajaviranomaisen näkövinkkelistä melko hyvässä kunnossa. ”Kaikki noudattavat hyviä tapoja ainakin paperilla. Mutta on niissä myös puutteita”, Hakamäki sanoo. Esimerkiksi Älvsby-talot on Kuluttajaviraston vakioasiakas, jolle on kirjelmöity kohtuuttomien sopimusehtojen takia.

Osa talovalmistajista vaatii myös kuluttajilta talokaupassa ennakkomaksua, jolle yrityksellä olisi oltava vakuus esimerkiksi konkurssin varalta. Kuluttajaviranomaisille paljastui taannoin, että kaikilla ei mainittuja vakuuksia ollut. ”Toimitimme yhdessä Rakennusteollisuuden kanssa yrityksille paimenkirjeen, jolla asia pyrittiin saamaan kuntoon.”

Kritiikistä huolimatta Hakamäeltä heruu alalle myös sympatiaa. ”Vaatimukset taloteollisuudelle kasvavat koko ajan esimerkiksi ympäristö- ja energia-asioiden osalta. Tuotekehityksen on välillä vaikea pysyä perässä, ei ole aikaa testata, ja se voi johtaa epäonnistumisiin. Tiedonkulku on myös parantunut, eli epäonnistumisista kuullaan nopeasti julkisuudessa. Ja ketäänhän eivät kiinnosta onnistuneet tapaukset.”

Alta löydät linkkejä Rakennuslehden aiheesta aiemmin kirjoittamiin juttuihin. Voit myös kommentoida aihetta alapuolella löytyvään tilaan.