Korjaamisen energiamääräyksistä jätettiin lausunnot

Ministeriö sai (tapansa mukaan) lomakuukauden aikaa tehdä rauhassa johtopäätöksiä ilman, että lausunnoista ehditään käydä julkista keskustelua esimerkiksi Rakennuslehdessä. Nyt eri intressiryhmien arvioita ja lobbausyrityksiä pääsevät arvioimaan ja vetämään yhteen vain ministeriön virkamiehet.

Muiden onkin vaikea tai mahdoton tehdä näitä arvioita, sillä ainoastaan Rakli ja Kouvolan kaupunki ovat laittaneet oman lausuntonsa internetsivuilleen.

Rakli löytää ehdotuksesta pieniä ja joitakin suurempiakin muutostarpeita ja kaupunki puolestaan pelkää lupabyrokratian paisumista. Kumpikaan ei kuitenkaan ota kantaa siihen, onko ehdotuksessa yksityistalouden (ylipitkien takaisinmaksuaikojen?) kannalta aina mitään järkeä. Rakli tosin sivuaa tätä esimerkiksi toteamalla, että lisälämmöneristämisen merkitys korostuu. Jo aiemmin monet asiantuntijat ovat todenneet, että eristeiden viimeisillä senteillä on kaikkein kustannustehottomin vaikutus.

Rakli (lyhennelmä):

Raklin mukaan ehdotus on toimiva pohja säätelylle, mutta yksittäisiin ongelmiin on kuitenkin vielä löydettävä ratkaisuja ja sen vuoksi ehdotukseen kaivataan sekä täyden-nyksiä että muutoksia.

Koska asetusehdotus kytkeytyy lausunnolla olevaan luonnokseen laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi, niitä on tarpeen tarkastella kokonaisuutena ja ne on sovitettava yhteen.

Keskeinen ongelma niin laki- kuin asetusehdotuksen osalta on se, että niiden painopiste on raskaissa ja vaikeasti toteutettavissa energiatehokkuuden parannuskeinoissa. Vaikuttaa siltä, että lämmitysenergian vähentäminen erityisesti lisälämmönerityksen avulla ylikorostuu.

Raskaiden korjausten energiatehokkuuden parantamisen kustannus- ja resurssitehokkuus jää väistämättä alhaiseksi ja vaikuttavuus marginaaliseksi. Raskaita korjauksia pystytään vuosittain tekemään vain runsaaseen prosenttiin koko rakennuskannasta. Iso osa käytännön kannalta tehokkaimmiksi ja käyttökelpoisimmiksi todetuista energiatehokkuuden parantamistoimenpiteistä on jätetty lausunnolla olevan maankäyttö- ja rakennuslain muuttamista koskevan luonnoksen ja samoin kuin rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä koskevan asetusehdotuksen ulkopuolelle.

Erityisesti rakennusten käyttöön ja ylläpitoon liittyvät tekijät saavat liian vähän huomiota. Esimerkkeinä ovat sijainniltaan hyvien tyhjillään olevien ja vajaakäyttöisten tilojen vähentäminen käyttötarkoituksen muutoksin, tilatehokkuuden ja tilankäytön tehokkuuden lisääminen, ylijäämäenergian hyödyntäminen, automaatio, järjestelmien optimointi, tarpeen mukainen ohjaus, etävalvonta, vettä säästävä tekniikka ja elinkaaren aikaiset palvelut.

Toinen keskeinen ongelma on se, että energiatehokkuuden ja sen parantumisen arvioinnin esitetään perustuvan todellisesta energiatehokkuudesta poikkeavaan laskentaan. Erityisesti korjausrakentamisen osalta olisi tärkeää saada rinnalle vaihtoehdoksi todelliseen energiankulutukseen pohjautuva energiatehokkuuden ja sen parantamisen arviointi. Ilman sitä Suomen tavoitteeksi asetettu energian kulutuksen ja päästöjen vähentäminen tuskin onnistuvat.

Keskeisenä haasteena on saada säädöksistä sellaiset, että ne edistävät mahdollisimman tehokkaasti rakennetun ympäristön ja sen energiatehokkuuden kehittämistä sekä päästöjen vähentämistä eivätkä muodostu niiden osalta kohtuuttomaksi esteeksi. Tämän vuoksi tarvitaan vielä täydennyksiä ja muokkauksia.

http://www.rakli.fi/attachements/2012-07-06T14-40-4886.pdf

Kouvolan kaupunki ja rakennusvalvonta (lyhennelmä):

Korjaus- ja muutostyöhön tarvitaan rakennuslupa, jos hanke on verrattavissa rakennuksen rakentamiseen sekä rakennuksen laajentamiseen tai kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen.

Uuden rakennuksen rakentamista annettuja säännöksiä on sovellettu rakennuksen korjaus- ja muutostyöhön vain siltä osin, kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa ovat edellyttäneet, ellei asetuksessa ole nimenomaisesti toisin määrätty.

Asetusta valmisteltaessa voidaan harkita, onko tarpeen säännellä uusia vai olemassa olevia rakennuksia vai molempia. Viranomaisten tarve tulkita uusien rakennusten rakentamisesta annettuja asetuksia korjausrakentamisen yhteydessä vähenee. Tämä mahdollistaa yhtenäiset tulkinnan eri kuntien viranomaisten välillä ja siten asiakkaiden tasapuolisemman kohtelun riippumatta asuinkunnasta.

Energiatehokkuuden parantamisvelvoite korjausrakentamisen ja jopa käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä ja asetuksen määräykset aiheuttavat huomattavaa lisää luvanvaraisten korjaushankkeiden määrässä ja samalla rakennusvalvontaviranomaisen ohjaus-, neuvonta ja lupakäsittelymäärässä.

Asetusehdotuksen pykälässä 1 § ”Soveltamisala” on jätetty ehkä liikaa tulkinnanvaraa teknisten, toiminnallisten ja taloudellisten mahdollisuuksien osalta.

Rakennusvalvontaviranomainen joutuu tapauskohtaisesti päättämään, vaatiiko lupahakemuksen yhteydessä energiatehokkuuteen liittyvien toimenpiteiden suorittamista ja millä perusteilla. Varsinkin taloudellisten mahdollisuuksien tulkinta lupahakemuksen yhteydessä saattaa tuoda epätasaisia tulkintoja eri kuntien viranomaisten kesken. Asiaa on syytä asetuksessa tarkentaa tai asettaa tulkinnalle selvät ohjeet viranomaistyötä varten. Pykälässä 10 § edellytetään selvityksen toimittamista rakennusvalvontaviranomaiselle edellä mainitussa asiassa, jos asiakas haluaa joustoa lupaviranomaisilta teknisten, toiminnallisten ja taloudellisten seikkojen osalta.

Asetusehdotuksen pykälässä 4 § on määritelty vaihtoehdot energiatehokkuuden parantamiseksi. Kolmen vaihtoehdon valikoima saattaa joissakin tapauksissa olla liian suppea. Toisaalta rakennusvalvontaviranomaisen työtä helpottaa selkeät ohjeet ja vaatimukset tavoitetasosta, johon korjaustoimenpiteissä tulee pyrkiä.

Pykälässä 9 § ”Teknisten järjestelmien säätö” edellytetään todennettavasti tehtäväksi perussäätö taloteknisiin järjestelmiin. Rakennusvalvontaviranomaiselle on loppukatselmuksen yhteydessä esitettävä dokumentti ko. asiasta.

Edellä mainitut valvontatoimenpiteet ja asetuksen tulkinnat kuluttavat huomattavasti rakennusvalvontaviranomaisen jatkuvasti pieneneviä resursseja ja aiheuttavat osaltaan asiakkaiden epätasa-arvoista kohtelua eri kunnissa. Varsinkin pienten kuntien rakennusvalvontaviranomaisen on jo nyt vaikea selviytyä vaativasta työkentästä ohjauksessa, neuvonnassa, valvonnassa ja lupakäsittelyssä.

http://194.89.127.7/djulkaisu/kokous/20122476-7.HTM

Energiateollisuus (lyhennelmä)

Pidämme asetusluonnoksen rakennetta hyvänä: vaatimuksia energiatehokkuuden parantamiselle annetaan silloin, kun rakennusta muutenkin korjattaisiin. Ehdotuksessa esitetään kolme erilaista tapaa tarkastella energiatehokkuuden parantamista. Tämä antaa mahdollisuuden valita kuhunkin kohteeseen kustannustehokkaimmat ja teknisesti parhaiten toteutettavat energiatehokkuutta parantavat korjaustoimenpiteet.

Asetusehdotuksessa on pyritty löytämään mahdollisimman joustavat menettelyt, joilla ei estetä rakennuksen normaaleja ylläpito- ja huoltotöitä. Myös em. toimenpiteiden energiatehokkuutta parantava vaikutus voidaan huomioida myöhemmässä, lupaa vaativan hankkeen yhteydessä.

Seuraavassa kommentteja muutamiin yksityiskohtiin

Soveltamisala 1 §

Ensimmäisen momentin mukaan asetuksen vaatimukset koskevat maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti luvanvaraista rakennuksen korjaus- tai muutostöitä. Lakiehdotuksen 117 g § ja 125 § ovat kuitenkin luvanvaraisuuden suhteen epäselvät. Lakiehdotuksen perusteella voisi tulkita, että esim. kaikki teknisiin järjestelmiin liittyvät muutostyöt, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi energiatehokkuuteen, vaatisivat luvan. Korjausrakentamisen asetusehdotuksessa erääksi tarkastelutavaksi on asetettu, että rakennuksen laskennallinen E-luku paranee rakennustyypistä riippuen 15…30 %. Onko em. laskennallinen energiatehokkuuden paraneminen ”merkittävä”? Jos luvanvaraisuuden tarkastelu tehtäisiin tällä perusteella, rakennusluvan piiriin tulisi uusia toimia, esim. lämmitysmuodon vaihtamisia, jotka eivät nykyisen lain mukaan rakennuslupaa vaadi.

Toinen momentti mahdollistaa usean rakennuksen yhdessä tuottaman uusiutuvan energian jakamisen osallistuvien rakennusten kesken. Uusiutuva tuotanto huomioitaisiin siis laskennassa eri tavalla riippuen siitä, kuka sen omistaa ja/tai operoi. Miten tulkitaan tilanne, jos rakennukset perustavat ”lähilämpöverkon”? Muuttuuko tulkinta, jos vastaavan järjestelmän toteuttaa ulkopuolinen, kiinteistöistä riippumaton investoija? Miten tulkitaan tilannetta myöhemmin, jos esim. energiayritys ostaa rakennusten yhteisesti omistaman uusiutuvan energian tuotannon?

Taseraja on tämän tarkastelun osalta epäselvä. Uusiutuva energia tulee huomioida samalla tavalla riippumatta siitä, kuka tuotantolaitoksen omistaa – käsittely tulee olla samanlainen rakennuskohtaisen, useamman rakennuksen yhteisesti omistaman tai vaikkapa energiayrityksen omistaman uusiutuvan energian huomioimisessa.

Vaihtoehdot energiatehokkuuden parantamiselle 4 §

Luettelon C lukuarvot vaikuttavat silmämääräisesti tarkastellen melko tiukoilta. Teknisessä perustelumuistiossa ei ole tarkemmin kuvattu tämän kohdan käyttömahdollisuuksia. Koska laskenta tulee tehdä uudisrakentamisen määräysten mukaisesti käyttäen mm. käyttöveden lämmityksen ja kuluttajalaitteiden energiankulutuksen laskennassa standardikäyttöä, lukuarvot vaikuttaisivat olevan varsin tiukat ja vastaavan lähes uudisrakentamisen määräyksiä. Laskentatapa jää tämän tarkastelun osalta epäselväksi, koska vaatimuksilla ei ole vastinetta uudisrakentamisessa. Tarkoitetaanko tässä rakennuksen energiantarvetta, ostoenergiaa tai miten lasketaan uusiutuva omavaraisenergia?

Kolmannessa momentissa annetaan mahdollisuus joustoihin mm. kustannustehottomuuden perusteella. Teknisessä perustelumuistiossa on kustannustehokkuustarkastelua käsitelty lyhyesti. Sen mukaisesti tarkastelujaksona käytettäisiin asuinrakennuksissa 30 vuotta ja muissa rakennuksissa 20 vuotta, tai lyhyempää ajanjaksoa, jos tarkasteltavan rakennusosan tai järjestelmän elinkaari on em. lyhyempi. Perusteluissa ohjeistetaan käyttämään ”soveltuvin osin samoja muuttujia kuin kansallisien vaatimustasojen yleisessä arvioinnissa käytettävässä kustannusoptimaalisuuslaskennassa”. Tätä tarkastelutapaa ei perustelumuistiossa ole kuitenkaan tarkemmin kuvattu. Tarkastelutapa tulee vaatimaan lisäohjeistusta ja esimerkkitarkasteluja, jotta käytännöt eri puolilla Suomea olisivat yhtenäiset.

Vaatimukset on asetusehdotuksessa asetettu rajatulle joukolle toimenpiteitä: ulkopuolelle jätetään useita mahdollisia toimia. Tällaisia ovat vaikkapa lämmityksen tai valaistuksen automaation parantaminen. Laskentamenettely standardikäytöllä estää myös käyttöveden tarpeeseen kohdistuvien säästötoimien hyödyntämisen.

Perustelumuistiossa asiaa on käsitelty parissa kohdassa – nämä antavat jopa jonkin verran ristiriitaisia viestejä. Kohdan 1.2.1 viimeisessä kappaleessa todetaan ”lämmityksen ja ilmanvaihdon säätöjen ylläpitämisen olevan alkuperäisen energiatehokkuuden ylläpitämistä.” Yksityiskohtaisissa perusteluissa kohtaan 4 § energiansäästöön sanotaan vaikuttavan mm. ”vesikalusteiden virtaamien säätö sekä oikean lämpötilan ja paineen asettamisen”. Eikö myös jälkimmäinen ole ”alkuperäisen energiatehokkuuden ylläpitämistä? Toisaalta: miten laskentatapa mahdollistaa em. säätöjen parantamisen huomioimisen?

　http://www.energia.fi/sites/default/files/ym_korjausrakentaminen_et_lausunto_20120706_0.pdf