Kangasvuoren 30-metrisen vesitornin betoninen yläsäiliö romahti maahan lauantaiaamuna hieman kello kuuden jälkeen. Säiliössä oli kaksi miljoonaa litraa vettä, joka tulvi lähimaastoon. Pelastuslaitoksen mukaan säiliö kaatoi puita romahtaessaan, mutta kukaan ei tiettävästi loukkaantunut. Romahdus myös katkaisi vedentulon osassa Jyväskylää.
Jyväskylän Energia aloittaa tutkimukset onnettomuuspaikalla alkuviikosta ottamalla näytteitä betonista ja tutkimalla rakenteita. Myös Onnettomuustutkimuskeskus päätti maanantaina 5. marraskuuta tutkia vesitornin romahduksen. Perusteena on, että vastaavanlaisia elementtirakenteisia vesitorneja on muuallakin Suomessa.
Jyväskylän Energian vesijohtaja Markku Hantonen kertoo, että Kangasvuoren vesisäiliö oli rakennettu yleisestä poikkeavalla tavalla. Tornin säiliö oli koottu leveistä betonilamelleista, jotka oli kiinnitetty toisiinsa maan pinnalla ja nostettu ylös. Vesieristeenä säiliön sisällä oli käytetty muovista valmistettua paksua pussia. Tavallinen tapa on valaa yhtenäinen betonisäiliö, joka nostetaan ylös.
Betonirakenteiden säilyvyysvaatimukset tiukentuneet
Maailmalla vesitorneja rakennetaan myös teräksestä, mutta Suomessa vesitornit on tyypillisesti rakennettu betonista kukkuloiden laelle. Betoniteollisuus puolustaa betonia vesitornien rakennusmateriaalina sanoen betonirakenteille sattuvien onnettomuuksien olevan erittäin harvinaisia. Suomessa paljon käytetty betoni kestää yhdistyksen mukaan hyvin raskaista kuormia.
Betoniteollisuus uskoo myös tornin romahtamisen syyn löytyvän helposti. Toimitusjohtaja Jussi Mattila uskoo syyn piilevän ehkä siinä, että rakennusmateriaali on vaurioitunut ajan myötä.
”Kyseessä tuskin on suunnitteluvirhe. Rakenteiden kantavuus on otettu huomioon betonirakentamisessa alusta lähtien”, Mattila sanoo.
Aalto-yliopiston talonrakennustekniikan professori Jari Puttosen mukaan nykyajan betoni on laadultaan keskimäärin parempaa kuin takavuosikymmeninä ja kestää esimerkiksi sään rasituksia paremmin.
Nykyisin betonirakennusten suunnittelun perustana voi olla parinsadan vuoden kestävyys. Romahtaneen vesitornin rakentamisaikaan 1970-luvulla oletettiin, että korjaamiseen pitää varautua 30–50 vuoden päästä.
Ylijohtaja: Romahduksessa näkyy korjausvaje
Ympäristöministeriön ylijohtaja Säterin mukaan Suomen rakennuksiin on vuosikymmenten mittaan syntynyt korjausvaje, joka koskee kaikkia rakennusmateriaaleja ja rakennustyyppejä.
”Kaikki rakennusmateriaalit ja rakennustyypit vaativat huoltoa, korjauksia ja huolenpitoa. Mikään ei ole ikuista. Oli kyseessä puu-, teräs- tai betonirakenne, niin niiden perään ei katsota niin hyvin kuin pitäisi”, Säteri sanoo STT:lle.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Vesitorni romahti Jyväskylässä”