Talvivaarassa isot riskit jäivät huomaamatta
Viranomaiset keskittyivät valvomaan Talvivaaran nikkelikaivoksen jatkuvia päästöjä, mutta eivät huomanneet vakavampia riskejä. Lisäksi riskien- ja muutostenhallinta kipsisakka-altaan käyttötarkoitusta muutettaessa ei toiminut. Näin arvioi Onnettomuustutkintakeskus.
Viranomaistyöskentelyn ongelmana on se, että alalla on paljon toimijoita, lupien antajia ja valvojia, kuten ympäristönturvallisuusviranomainen, patoturvallisuusviranomainen, kaivosviranomainen, kaivosturvallisuusviranomainen ja lisäksi kunnissa ympäristönsuojeluviranomainen, ympäristöterveydensuojelun viranomainen sekä pelastusviranomainen. Näistä jokainen vahtii kapeasti vain omaa lohkoansa, mutta kukaan ei kokonaisuutta. Yksi taho on esimerkiksi vastannut kaivoksilla pohja-altaiden rakenteista ja toinen patorakenteista. Onnettomuustilanteen hoitoakin mutkisti se, että selkeää yleisjohtovastuuta ei ottanut mikään taho.
Ympäristöministeriöllä ei ole kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä suunnitelmia vähentää lupia ja keskittää niitä yhdelle viranomaiselle. Sen sijaan puhutaan viranomaisyhteistyön kehittämisestä.
Tutkinnassa havaittiin, että suurten ympäristöonnettomuusriskien tunnistamisessa, estämisessä ja varautumisessa on kehitettävää. Onnettomuustutkintakeskus antaa asian korjaamiseksi kolme suositusta:
Ympäristöministeriön tulisi yhdessä muiden toimijoiden kanssa varmistaa tarvittaessa säädöksiä kehittämällä, että teollisuuden ympäristövalvonnassa suurten ympäristöonnettomuusriskien tunnistaminen, ennalta estäminen ja varautuminen huomioidaan riittävästi ja yhdenmukaisesti viranomaisten ja yritysten toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.
Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi yhteistyössä ympäristöministeriön ja sisäministeriön kanssa kehittää uusia yhteistyön muotoja kaivoshankkeiden valvontaan. Tällöin sekä ympäristölupaa myönnettäessä että myöhemmissä valvonnan vaiheissa viranomaistahot käsittelisivät hanketta yhdessä ja varmistaisivat, ettei prosessin osia ole jäänyt viranomaisvalvonnan ulkopuolelle. Samalla tulisi selvittää menettelyä, missä ympäristöluvan myöntäjä toimisi myös luvan valvojana.
Sisäministeriön tulisi yhdessä muiden ministeriöiden kanssa, tarvittaessa lainsäädännöllä huo-lehtia siitä, että kaikenlaisten vakavien vaara- ja onnettomuustilanteiden yleisjohtajuus ja toimivaltasuhteet ovat selvät ja toimivat. Kiireettömissäkin tapauksissa tarvitaan yleisjohto, jolla varmistetaan kaikista tehtävistä huolehtiminen, sujuva yhteistoiminta, kokonaistilannekuvan ylläpito ja viestintä.
Lisätietoa: http://www.turvallisuustutkinta.fi
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Talvivaarassa isot riskit jäivät huomaamatta”
Niin kyllä rakentajilla oli tiedossa jo rakennus vaiheessa kun altaan pohjaa tehtiin, että ei tule kestämään mitenkään, ohutta muovimattoa louhoksen murkuloiden päälle, ei voi kestää,.ei kestänyt. Halvalla tietoisesti tehty virhe.
Tekisi mieli tutustua useihin eri lakeihin, prosesseihin, lupakäytäntöihin, suunnitelmiin, niiden hyväksymisiin, toeutuksen varmenteisiin yms., ennen kuin asiasta voisi sanoa yhtään mitään. Kiinnostaisi kyllä, mutta. Eiköhän suurimman viisauden kuitenkin pitäisi olla kaivostoiminnan käynnistäjällä ja siitä vastuullisella. Miten hän on vastuutaan organisaatiossaan, pysyväisessä ja tilapäisessä, muille jakanut?
Viisauden perusasia on, että valitaan hyvä ja vältetään paha.
Jotta saisimme tämän viisauden, tarvitsemme kolminkertaisen silmän: Muistin, jolla tarkastellaan mennyttä,
ymmärryksen, jolla tarkastellaan nykyhetkeä ja huolenpidon, jolla tarkastellaan tulevaa.
Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi pitänyt käyttäytyä. Tässä lajissa on viranomaiset viisaimmillaan… Tässä Talvivaaran tapauksella viranomaisten silmät on jälkiviisaan silmät ja ne on somassa paikassa, ne kahtoo taaksepäin…