Valiokunnan mukaan puurakentaminen on sekä ympäristön että aluetalouden ja työllisyyden kannalta kestävä ratkaisu, jota edistämällä voitaisiin lisätä myös puutuotteiden kysyntää sekä vientimahdollisuuksia. Valiokunnan mukaan puurakentaminen kuivarakentamisena edistää myös rakentamisen laadun parantamista sekä kosteusongelmien ehkäisemistä.
Valiokunta toteaa, ettei rakennusmääräyskokoelman määräyksiä yleisesti ottaen enää pidetä puurakentamisen yleistymisen esteenä. Silti työtä määräysten kehittämiseksi olisi jatkettava sekä ministeriöiden rajat ylittävää yhteistyötä syvennettävä yhteisen näkemyksen vahvistamiseksi. Vuonna 2011 uudistettujen palomääräysten toimivuutta tulee seurata ja tarvittaessa kehittää.
Valiokunnan mukaan rakennusvalvonnan järjestämisen uudistamisessa tulee varmistaa asiantuntemuksen kehittäminen puurakentamista koskevien yhtenäisten tulkintojen varmistamiseksi.
Edelleen valiokunta totetaa lausunnossaan, että rakentajien ja tilaajien asenteisiin on pyrittävä vaikuttamaan. Puuelementtituotantolaitoksia voidaan kannattavasti perustaa Suomeen vain, jos tuotteiden kysyntä on riittävää.
Valiokunta korostaa myös julkisten hankintojen merkitystä puurakentamisen edistämisessä. Myös kilpailuttamiseen liittyvää osaamista sekä käytännön malleja on kehitettävä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 17 kertaa
17 vastausta artikkeliin “Ympäristövaliokunta: Puurakentamista on edistettävä”
puun on oltava kuumakäsiteltyä.ei nykypuu muuten kestä kosteutta, kuten sata vuotta sitten kaadettu luomupuu.
Rakennuslehti kertoi vuonna 2000 mitä kymmenen vuoden puurakentamisen edistämiselle oli silloin saatu aikaan. Ei ilmeisesti riittävästi, koska edistämistä jatkettiin vielä 14 vuotta ja nyt poliitikot vaativat, että edistämistä jatkettaisiin ilmeisesti maailman tappiin saakka.
Puurakentamista ovat edistäneet kaikki pääministerit Esko Ahosta asti – puupäisesti tai päätä puuhun lyöden voisi joku sanoa, kun katsoo tuloksia. Pää on saatu auki, mutta miksikään massatuotteeksi puukerrostalo ei ole tullut eikä vieläkään ole nähty sitä grynderiä, joka uskaltaisi tarjota sitä omaan tuotantoonsa. Rakennusliike Reponen on vasta luvannut harkitsevansa asiaa. Vuokratalojen imago ei ole puurakentamiselle eduksi. Niin kauan kuin tilanne on tämä, on varmaan aika turhauttavaa yrittää vakuutella kyselytutkimuksin kuinka haluttuja puutalot ovat.
Vuoden vierivät niin nopeasti, että Asuntomessutkin uutisoivat näyttävästi, että ensimmäiset puukerrostalot nousevat Vantaan messuille 2015. Itse asiassa niitä tehtiin jo Ylöjärven asuntomessuille 1996. Ääneneristysongelmat olivat sen verran mittavat, että tuottteesta ei pidetty sen suurempaa meteliä.
RL 24.8.2000:
Puurakentamista on edistetty viimeisen kymmenen vuoden ajan monella rintamalla. 125 miljoonaa markkaa maksanut, puurakentamisen nelivuotinen teknologiaohjelma päättyi 1998 ja Puun aika -imagokampanja päättyy tänä vuonna. Mutta mitä ovat muut aikaansaannokset? Millaiset ovat puurakentamisen kilpailuedellytykset kymmenen vuoden kehitysrupeaman jälkeen?
Tekesin toukokuussa julkistaman puurakentamisen teknologiaohjelman loppuraportin mukaan puukerrostalojen rakentaminen on päässyt ohjelman ansiosta vauhtiin ja koerakentaminen on vienyt rakenneratkaisujen kehitystä merkittävästi eteenpäin. Mutta kehittämisen lähtöolettamus puukerrostalojen rakentamisen edullisuudesta osoittautui vääräksi. Kustannustaso on lähes sama kilpailevien materiaalien kanssa.
Ohjelma onnistui parhaiten puun ja puurakentamisen tunnettuuden lisäämisessä, imagon parantamisessa sekä positiivisen ilmapiirin luomisessa. Ongelmana on kuitenkin, että tulokset eivät vielä ole saaneet aikaan haluttua määrää uutta bisnesaktiviteettia.
”Ei ole yksinkertaista osoittaa, mitä juuri päättyneellä puurakentamisen kehitystyöllä on saatu aikaan”, tutkimusprofessori Alpo Ranta-Maunus VTT:stä puolestaan sanoo.
Ranta-Maunuksen mielestä nyt ovat olemassa kaikki edellytykset puurakentamisen osuuden kasvattamiselle. ”Ei ole mitään syytä, miksei alle 5-kerroksisista taloista puolet olisi puurunkoisia. Se on lähinnä taloudellinen kysymys ja kysymys siitä millaisiksi markkinat kehittyvät.”
Skanskan kotimaan toimintoja johtava Mauri Niemi pitää pienimittakaavaista puutalomiljöötä sopivana ratkaisuna. ”En näe mitään vitsiä tehdä korkeita kerrostaloja puusta, vaikka se olisi kuinka mahdollista. Kutakin materiaalia pitää käyttää siellä, missä sen ominaisuudet ovat luontaisimmillaan.”
Hän ei pidä järkevänä käyttää puuta pelkästään korvaavana rakenteena. ”Emme ole löytäneet mitään merkittävää kustannusetua, jos puuta käytetään vain rungossa.”
Nelivuotinen Puun aika -imagokampanja näkyy yleisenä mielikuvana puurakentamisen merkittävästä lisääntymisestä. Puurunkoisten rakennusten ja puisten julkisivuverhousten markkinaosuuksien tilastoihin saakka mielikuva ei kuitenkaan ole vielä siirtynyt.
Nyt Puuinfo on jo luonut puurakentamisen uudet edistämistavoitteet. Viime vuosikymmenellä puhuttiin puukerrostalon rakentamisen edistämisestä, mutta nyt on tavoitteena pienimuotoisten, modernien puukaupunkien rakentaminen eli eräänlainen puualuerakentaminen. Toisena painopisteenä on julkisen puurakentamisen edistäminen.
Kaavoitetaan Kiurun A-kruunulle lupaamille valtion tonteille puutaloja. Eturivin toimijan pitä näyttää mallia.
onko puuteollisuus parempi työpaikka kuin muu rakennusteollisuus ???
eikä noi päättäjät itsekään olisi menossa puukrstaloon asumaan !
Sekä huoltokustannuksia tulee jatkossa kokoajan julkisivusta
On ihmeellistä, että yhtä toimialaa ja materiaalia tuetaan jopa rakennusmääräyksiä muuttamalla unohtamalla samalla, että muutkin rakennusmateriaalit työllistävät ilman näin voimakkaita valtion tukemistoimenpiteitä.Tällaiset määräykset ja julkilausumat vääristävät eri rakennusmateriaalien välistä kilpailua ja antavat älyttömän ja luonnottoman lähtöasetelman puun hyväksi. Kaikilla materiaaleilla on omat vahvat puolensa ja parhaat käyttötarkoitukset, kaikkeen puu ei vaan sovelllu.
Politikointi ja mekastus puun puolesta hallituksesta toiseen jatkuu. Tosiasiat eri materiaalien kohdalla on kuitenkin aina hyväksyttävä. Jokaista materiaalia niin betonia, tiiltä, terästä kuin puuta pitää käyttää siellä, mihin sen ominaisuudet parhaiten soveltuvat. Monikerroksisissa asuintaloissa kivirunko, nykyisin betonista tehty ennen tiilestä on varma ratkaisu. Ongelmallisilla puisilla sekarakenteilla ei ole mitään mieltä jäljitellä kivitaloja.
Vapaavuori kumppaneineen ajoi kiireellä ennen vaaleja päätökseen puun käytön edistämiseksi palomääräykset, missä materiaalineutraalius unohdettiin kuin myös monikerroksisen rakentamisen sortumattomuuden vaatimus.
Pienkerrostaloissa ja yleensäkin pienrakentamisessa puu soveltuu hyvin talon runkorakenteeksi, mutta mm. hyvä ääneneristys vaatii aina riittävästi massaa. Puu- ja levyrakenteilla saadaan aikaiseksi vain enemmän tai vähemmän kopisevia kanteleita. Mitä korkeampia puukerrostaloja rakennetaan, sitä vaikeampaa rakennusvaiheessa on myös painiskelu sääolosuhteiden kanssa.
Asunnon ostajalle monikerroksinen puukerrostalo on huono sijoituskohde, talon ääneneristys ja tiiviys on arvaamaton sekä kosteus- ja homeongelmat uhka. Palotilanteessa on vaarana jopa koko talon purku. Puukerrostalon sprinklaus tuo asukkaalle turvallisuutta, mutta aiheuttaa käyttökustannuksia ja palotilanteessa ongelmallisia jälkitöitä.
Miten Betoni miehet ei ymmärrä, että näillä puuelementeillä voidaan kasvattaa Suomen vientituloja. Se, että tehdään homebetoni bunkkereita suomeen ei paljon kansantaloutta nostata. Idiootit ei voi käsittää, kun ovat konservatismin multihuipentuma. Teidän onneksi voin todeta, että kyllä sitä betonia tarvitaan vielä anturoihin jatkossakin.
Toistaiseksi Suomen puurakentaminen on kasvattanut vain Itävallan vientituloja. Ei taida olla edes kovin ekologista rahdata puulevyjä Itävallasta saakka? En jaksa uskoa, että puu sitoo myös noiden kuljetusrekkojen päästämän hiilidioksidin. Sitä paitsi puun hinta on Itävallassa huomattavasti Suomea korkeampi, niin ei tuo taida olla edes kovin taloudellista. Voisi olla jopa fiksumpaa tuoda puulevyt Kanadasta, niiin selvittäisiin merikuljetuksilla.
Päivän parhaat naurut. Homebetonibunkkerit…hehe Puumies syyttää betonia homehtumisesta hahaha
Puumies on juuri tullut herätyskokouksesta ja siksi sieltä tulee outoa tekstiä. Ilmeisesti kieliäkin on puhuttu, kun suomi tuntuu unohtuneen.
Puukerrotaloista on tullut pienelle piirille uskonto.Kuten muista uskonlahkoista tiedetään, järki lähtee, kun hurmos iskee.
Myytit puun eduista sekä ympäristölle ja aluetaloudelle istuvat tiukassa.Kumpaakin asiaa on selvitetty viime vuosina, eikä eroja materiaalien välillä ole (puolueettomissa) selvityksissä löydetty.
Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos selvitti runsas vuosi sitten puurakentamisen vaikutuksia työllisyyteen ja valtiontalouteen. Tulos oli, että työpaikkoja tai valtiontaloudellisia vaikutuksia ei synny, jos kotimainen materiaali vaihdetaan toiseen kotimaiseen. Rakennustuoteteolisuuden tuotantolaitokset ja siten myös työpaikat ovat jo valmiiksi suurelta osin ns. maakunnissa. http://www.tem.fi/files/35078/PTT_Puurakentamisen_yhteiskunnalliset_vaikutukset.pdf
Mitä tulee ympäristövaikutuksiin, Sitra selvitti asiaa ja sai puu- ja betonikerrotalon välille noin 5 % eron elinkaaren hiilijalanjäljessä.Tosin selvitys oli puutaustainen ja siinä jätettiin ottamatta huomioon betoniin liittyviä etuja, jotka luultavasti vähintäänkin tasaisivat eron. http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksiä-sarja/Selvityksia63.pdf?
Viimeisin osoitus ympäristöparemmuudesta saatiin vastikään päättyneessä kilpailussa Suomen ilmastoystävällisimmästä kerrostalosta. Kisassa pienin elinkaaren hiilijalanjälki oli betonirakenteisella Järvenpään Mestariasuntojen As.oy Mestaritorpalla. Lähes yhtä hyviin lukuihin pääsi Reposen Vantaan asuntomessuille tuleva puukerrostalokortteli, joiden kesken ensimmäinen palkinto jaettiin. http://www.figbc.fi/haaste2013
Pienessä mittakaavassa on helppo todistaa puurakentamisen ekologisuus. Kun työmies aikoinaan sahasi pokasahalla puut omasta metsästään ja omien käsin veisteli niistä pirtin, niin tulos oli taatusti ekologinen ja vieläpä edullinen. Ja kun uuniin heitti oman metsän halkoja, niin paksujen hirsien eristyskyky riitti ihan hyvin.
Jos hän olisi ryhtynyt tekemään tiilitaloa, olisi jonkun pitänyt rakentaa tiilitehdas, jossa tiilet olisi poltettu kovassa kuumuudessa. Betonista tekeminen olisi tullut vielä epäekologisemmaksi, sillä sementtiuuni on erittäin kallis investointi ja tuottaa valtavat määrät hiilidioksidia. Molempiiin laitoksiin energia olisi lisäksi pitänyt tuoda kaukaa ulkomailta. Näihin kivitaloihin pitää laittaa myös iso määrä lasi- tai vuorivillaa, jonka tekeminen vaatii tehtaita ja taas paljon energiaa. Ja jos lämmityksen aikoo tehdä hyvin, niin taloon pitää raahata öljykattilat ja rakentaa putkistoja ja lämmöntakaisinkeruulaitteita. Eli materiaalia ja energiaa kuluu niin että pientä ihmistä heikottaa ja hänen on vaikea uskoa vakuuttelua, että näin tekemällä maapallo pelastuu ja energiaa säästyy.
Näin siis pienessä mittakaavassa. Kansanedustajalle tuo pienimittakaavainen ajattelu sopii hyvin. Hän näkee, että metsiä Suomessa riittää, joten mikäpä sen ekologisempaa kuin tehdä niistä asuntoja, kuten esi-isämme aikoinaan. Vaikea minun on väittää, että kansanedustaja olisi täysin väärässäkään.
Kannattaisi varmaan lukea avoimin silmin Clayton M.
Christensenin kirja ”Edelläkävijän dilemma”. Sen luettuaan
ymmärtää hyvin tässäkin käytyjen keskustelujen sävyjä.
Puukerrostalo on aivan selvästi niin sanottu häiritsevä
teknologia betonirakentamisen valtamarkkinoilla. Vastaavia
tilanteita on maailmalla syntynyt esimerkiksi silloin, kun
hydrauliikka alkoi tulla vaijerivetoisten kaivinkoneiden kilpailijaksi
tai mustesuihkukirjoittimet alkoivat työntyä markkinoille
kilpailemaan laserkirjoittimien kanssa. Yhteistä näille häiritseville teknolgioille
on ollut se, että niiden markkinoille tulo on aina tapahtunut tulokasyrityten eli muiden kuin
vakiintuneilla valtamarkkinoilla olleiden yritysten kautta.
Betonirakentamiseen vakiintuneilla yrityksillä on taipumus olla
hyviä kehittämään sitä, minkä tekemisessä ne ovat kauan
olleet hyviä. Tulokasyritykset tuntuvat soveltuvan paremmin
radikaalisti uusien teknologioiden (tässä puukerrostalot)
hyödyntämiseen. On todella mielenkiintoista seurata, toteutuuko Christensenin
”Edelläkävijän dilemma” myös kerrostalomarkkinoilla.
Matti Mikkolan mainitsemasta asiasta on keskusteltu aikaisemminkin Rakennuslehdessä tosin hieman eri näkökulmista. Rakentamisen kehittämisen suurin este on aina ollut se, että uuden tuotteen tai ratkaisun pitäisi olla heti hinnaltaan edullisempi kuin vanhan. Käytännössä edullisinta on kuitenkin tehdä sitä, mihin on rutiinit ja mihin porukka ja koko rakentamisketju on tottunut.
Uusien ratkaisujen on vaikea päästä markkinoille. Pienet yritykset voivat hakea niiden kautta kilpailuetua (tai tontteja kunnilta), kuten nyt tekevät muutamat puurakentamisesta innostuneet keskisuuret rakennusliikkeet, mutta pysyvän edun rakentamiseen ei riitä muutama pilottikohde.
Tämä asia ei ole materiaaliriippuvainen vaan kyse on siitä, mikä järjestelmä on aikoinaan päässyt voitolle ja muokannut markkinat ja koko rakentamisketjun rautakaupasta alkaen.
Törmäsin tähän kysymykseen käydessäni Pohjois-Amerikassa tutustumassa siihen, miksi puurakentaminen on varsinkin pohjoisissa osavaltioissa valtatekniikka ja betonirakentaminen altavastaaja.
Tässä jutun tiivistelmä:
RL 14.11.2002:
Pohjois-Amerikassa on pitkä perinne puun käytölle rakentamisessa. Washingtonin osavaltiossa ja Kanadan puolella Vancouverin ympäristössä 75 prosenttia asuintaloista tehdään puusta. Pientaloissa niiden osuus on 99 prosenttia.
Puurakentamisen osuus laskee mentäessä etelään ja itään. Silti useimmissa Yhdysvaltain osavaltioissa sen osuus on 60-70 prosenttia.
Teräs- ja betoniteollisuus ovat altavastaajina. Yhdysvalloissa terästeollisuus on käyttänyt markkinointiinsa 50 miljoonaa dollaria. Tällä rahalla se on saanut vain prosentin suuruisen kasvun. Tämä osoittaa sen, että vakiintuneita rakentamistapoja vastaan on vaikea kilpailla. Tämä pätee sekä Yhdysvalloissa että Suomessa.
Pohjoisissa osavaltioissa puurakentamisen suosio perustuu runsaisiin metsävaroihin ja tuotannon edullisuuteen. Rakennuskustannukset ovat 450-1000 dollaria neliömetrille. Hintaero betoni- tai teräsrakentamiseen on 20-30 prosenttia.
”Rakentajat tekevät sitä mikä on halvinta”, sanoo seattlelainen arkkitehtuurin professori Fred Brown.
Amerikassa asuintalojen rakentaminen perustuu standardisoituun platform- eli rankorakennetekniikkaan. Koko rakentamisketju on sitoutunut tähän tekniikkaan. Avainasemassa ovat puutavaran tukkukaupat, jotka laskevat taloon tarvittavan määrämittaisen puu- ja levytavaran ja pakkaavat ne valmiiksi kuormiksi.
Tilaelementtejä ei juuri käytetä, koska Amerikassa se mielletään köyhälistön tavaksi asua.
Samaa aihetta käsiteltiin Rakennuslehdessä jo aiemmin
RL 25.10.2001:
USA:ssa päästään platform-tekniikalla noin yhden tunnin työmenekkiin kerrosneliötä kohti. Kotiportin vastaava mestari Seppo Lasanen sanoo, että vastaavaan vaiheeseen on hänen työmaallaan päästy 1,1-1,5 tunnin työmenekillä neliötä kohti, eli tehokkuudessa ei ole enää suurtakaan eroa. Hän muistuttaa kuitenkin, että nämä luvut eivät anna todellista kuvaa pientalon rakentamisesta, sillä sisä- ja viimeistelytöihin menee työtunteja selvästi enemmän kuin runkoon sekä USA:ssa että Suomessa.
Miksi sitten puukerrostalot ja platform-tekniikka eivät ole saaneet jalansijaa Suomesta? Reijo Niemelä sanoo, että betonista on tehty kerrostaloja jo sata vuotta, mutta puukerrostalo sallittiin normeissa vasta neljä vuotta sitten. Puurakentajilla on vielä paljon opittavaa betonimiesten rutiininomaisuuteen pääsemisessä.
USA:ssa ja jopa Skotlannissa puutalojen suuret tuotantomäärät ovat johtaneet siihen, että jokainen pienikin detalji on mietitty valmiiksi. Valmisosia on niin paljon, ettei jokaista pientarviketta tarvitse hakea erikseen rautakaupasta
Voi olla, että puurakentamisen verkkaisessa etenemisessä on osana myös edelläkävijän dilemmaa,
Betonirakentaminen tosin ei joutunut edelläkävijän dilemman uhriksi, kun se otti paikkansa rakentamisessa, käytännössä vuosikymmenessä, eli 1960-luvun aikana. Syyksi näen sen, että betonirakentamisella oli tarjottavanaan selkeitä etuja rakentamisen osapuolille, tärkeimpänä merkittävä tuottavuuden lisäys. Urakoitsijat ottivat betonirakentamisen salamannopeasti omakseen.
Edelläkävijän dilemmaan ei auta, että puurakentamista ”markkinoidaan” kyseenalaisilla perusteilla, mihin aiemmassa kirjoituksessani tässä keskustelussa viittasin. Puurakentamisen nousu merkittäväksi toimijaksi kerrostalotuotannossa odottaa sitä, että puurakentamisella on tarjottavanaan konkreettisia etuja joko rakentajille, kiinteistönomistajille tai asukkaille, mieluiten kaikille. Nyt sellaisia ei ole onnistuttu tuomaan esille. Enemmän tai vähemmän kuvitteelliset ilmasto-, työllisyys-, kotimaisuus-, hengittävyys- yms hyödyt eivät vielä riitä.
Pientalotuotannossa edut lienevät konkreettisemmat, koska puurakentamisen osuus on yli 80 %.
Se, että betoni pääsi osin niskan päälle 1960-luvulla, voidaan hahmottaa kahdella suurella tekijällä. 1. Metsäala teki 1960-alussa suuren metsäinventaarion, jonka mukaan puu loppuu Suomesta, jos sitä käytetään kemiallisen metsäteollisuuden lisäksi runsaasti (edelleen) mekaanisessa metsäteollisuudessa eli rakentamiseen. Myöhemmin todettiin inventaario vääräksi, mutta vielä 2000-vuosituhannen alussa oli ikäarkkitehteja ja -rakennusinsinöörejä, jotka puhuivat puun loppumisesta. Vaan nyt: Metsäntutkimuslaitoksen mukaan metsämaan suurin kestävä hakkuumäärä vuosina 2010-2019 on liki 73 miljoonaa kuutiota. Energiapuuta saataisiin 21 miljoonaa kuutiota, josta noin 15 miljoonaa kuutiota olisi peräisin ainespuuhakkuiden hakkuutähteistä. Seuraavan 30 vuoden aikana suurin kestävä hakkuumäärä nousee 79 miljoonaan kuutioon. Metsäteollisuus on käyttänyt kotimaista puuta viime vuosina noin 51 miljoonaa kuutiota vuodessa. Näin ollen kestävistä hakkuumahdollisuuksista on käytössä vajaat 70 prosenttia. Ja kasvaa noin 100 miljoonaa kuutiota. 2. Suuri maassamuutto (1960-luvun lopulta 1970-luvun alkuun) siirsi satoja tuhansia suomalaisia laita-Suomesta suurten kaupunkiemme yhteyteen. Tähän pika-asutukseen vastasi betoniteollisuus yleensä ja BES-kehitystyöllä erikseen. Puuhan oli nostanut kätensä pystyyn metsäinventaarion myötä.
Puuala olisi silloin ja edelleenkin voinut tyytyä myymään bisnestään ja aatettaan pelkästään kunnan- ja kaupunginvaltuustoille eli kaavoitusmonopolille. Ei olisi tarvinnut edes lobata puurakentamista. Matalan rakentamisen peruslobbaus kaavoittajille olisi riittänyt. Loppu olisi sujunut liki itsestään.
Yhä edelleen (ks. RT:n tilastot) perusrakennusinsinöörialan materiaaleista puuta myydään eniten euroina. Siis verrattuna raskasmateriaaleihin. Viennin puolella rakennusmateriaaleista puu on ollut aina valta-asemassa. Jos otamme lvis-materiaalit mukaan, saamme metalleille melko ison euro-määrän. Puu, jonka myyntiorganisaatiot ovat olleet kehittymättömiä betoniin, teräkseen ja tiileen verrattuina, on itse itsenään myynyt hyvin. Eli puumateriaali on hyvä. Entä jos sitä myytäisiin loppuasiakkaille aggressiivisesti?
Kyllä puukerrostalot olisivat olleet edellisen rakennuslain ja 1970-luvun E1:n mukaan mahdollisia älykkäällä mitoituksella: poikkeusluvat, tyyppihyväksynnät jne. Nykyinen E1 on hieman pelottava puun suhteen, jos mitoittava insinööri osaa käyttää E1:n taulukoita vain ”hauki on kala” -taidoin. Normit ovat vain tarkistuksia varten, eihän insinööri normeja tarvitse. Mittavien puurakennusten palomitoitukseen ko. kunnan rakennusvalvonta vaatikoon aina kolmannen osapuolen tarkastuksen. Eikä puukerrostaloissa palomitoitus ole ongelma, vaan kosteuden hallinta, joka on laajan messun väärti. Varsinkin työmaa-aikaisen.
Miksi puuala haluaa puukerrostaloja, kun omakotitaloihin menee asuntoa kohti 3-5 -kertainen määrä puuta kuin kerrostaloasuntoon. Vaippa antaa osan kertoimeen, mutta asuntojen koko paljon. Kerrostaloasunto on keskimäärin alle neliötä. Omakotitalot tuppaavat olemaan yli 200 neliötä.