Kokeile kuukausi maksutta

Ilmanvaihtoa tarvitaan, mutta kohtuus kaikessa

Kun sata vuotta vanhaan isoon omakotitaloon, jossa on tähän asti asuttu ja voitu hyvin, vaaditaan muutaman neliön lisärakentamisen vuoksi koko talolle koneellinen ilmanvaihto ja siihen lämmöntalteenotto, ollaan hakoteillä, kirjoittaa ympäristöministeriön entinen yli-insinööri.

Satavuotiaiden talojen hyvä energiatehokkuus perustui siihen, että energiaa ei kulunut ilmastointiin.

Viime aikoina on ilmasto- ja energiansäästöpaineissa alettu yhä karsaammin katsoa ilmanvaihtoa, joka näyttää aiheuttavan vain turhia kustannuksia ja energianhukkaa. Harvat silti uskaltautuvat sanomaan, ettei ilmanvaihtoa lainkaan tarvita. Sitäkin joskus tapaa.

Mutta useammin kuitenkin kadehditaan entisiä aikoja, jolloin osattiin rakentaa tiilestä energiaa säästäviä asuintaloja. Ilmanvaihdon riittävyydestä ja huoneolosuhteista mm. sisäilman laadusta niissä ei kuitenkaan taideta olla kovin huolissaan.

On kuitenkin tunnustettava, että useimmat meistä sentään tietävät ja kokevat, että hyvä sisäilman laatu ja tuo kiusallinen ilmanvaihto tai jopa ilmastointikin ovat tarpeellisia tiloissa oleskelevien ja työskentelevien ihmisten hyvinvoinnin takia.

Huono toteutus pilaa tavoitteen

Ilmanvaihto sekä siihen usein sekoittavastikin liitetty aisapari ilmastointi, yleensä huoneilman koneellinen jäähdytys, eivät kuitenkaan pelkkinä kauniina puheina auta mitään, vaan ovat silloin todella rahan- ja energianhukkaa. Ne on pystyttävä myös toteuttamaan käytännössä toimivasti. Tämä kuitenkin edellyttää osaamista sekä tiettyä tekemisen moraaliakin, jotta silmille näkymätön ilma todella siirtyy sinne missä sitä tarvitaan.

Tässä tulee esiin kentällä turhan usein ongelmia – vetoa, tunkkaisuutta ja huonoa lämpötilan hallintaa. Syynä niihin on usein osaamaton suunnittelu tai kelvoton toteutus. Eikä näiden laitteiden kunnollinen ylläpito ja huoltokaan ole ollut kovin korkeassa kurssissa.

Nollaa tavoitellaan jo vuonna 2019

Suomen ja koko EU:n tavoitteena on ilmastosyistä päästä rakennusten energiankulutuksessa melkoiseen vähennykseen. Uudisrakennukset on pian tehtävä lähes nolla-energiataloiksi ja olemassa olevan kannan korjaamista on edistettävä. Tässä tarkoituksessa on EU antanut useita ohjaavia direktiivejä.

Tärkeimpänä näistä ehkä rakennusten energiansäästöä ohjaavan EPBD -direktiivin, jonka mukaan nyt ollaan uusimassa myös Suomen rakentamismääräyksiä.

Vuonna 2019 julkisessa rakentamisessa siirrytään jo lähes nollaenergiarakentamiseen ja muu rakentaminen tulee mukaan kaksi vuotta myöhemmin. Käytettävistä keinoista ja tuon lähes-sanan määrittelystäkin käydään nyt kovaa vääntöä kulisseissa.

Uudistus tulee hyvään saumaan, sillä ilmanvaihdon ja ilmastoinnin ohjauksen osalta onkin syytä lähteä uusille urille. Nykyiset määräykset ovat pääosin vielä samat kuin 1970-luvulla ja varmasti tarvitsevat kriittistä uudistamista.

Uudistus on ympäristöministeriön johdolla jo käynnistynyt ja uudet vaatimukset tulevat parin vuoden sisään.

Määräyksiä on uudistettava fiksusti

Mutta mitä niissä voitaisiin muuttaa? Mielestäni eräs kaikkein helpoimpia kysymyksiä on poistoilman ulospuhalluksen salliminen myös seinästä. Se antaisi varsinkin olemassa olevassa rakennuskannassa mahdollisuuksia moniin asuntokohtaisiin ratkaisuihin, joilla voidaan mahdollistaa ilmanvaihdon parantaminen kohtuukustannuksin ja energiataloudellisesti vanhemmassa asuntokannassa. Tähän löytyy tänään toimivia ratkaisuja. Pääsääntöisesti poistoilma tietenkin pitää viedä ylös katolle, jotta likainen poistoilma ei pääse häiritsemään naapureita.

Toinen yhä tärkeämpi kysymys on ulkoilman yhä pahempi likaantuminen lähinnä nanoluokan pienhiukkasten takia, joita Suomenkin ilmakehässä riittää. Pienhiukkasten suodatusvaatimuksiin ja tuloilma-aukkojen sijaintiin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota yhä enemmän, kun ulkoilman pienhiukkaspäästöihin ei EU:n taholtakaan näytä löytyvän kunnon rajoituksia.

Pitääkö tyhjän tilankin ilmaa vaihtaa?

Kolmas tekijä, johon tulisi löytää uusi ratkaisu, on tyhjän huoneen ilmanvaihdon tarve. Silloin 1970-luvulla päätettiin vaatia kaikilta tiloilta, myös niiltä, joissa ei ole ihmisiä, vähintään 0,5 kertainen ilmanvaihtuvuus. Vastaava vaatimus oli myös muissa pohjoismaissa.

Nykyisin tämä vaatimus tuntuu rassaavan etenkin painovoimaisen ilmanvaihdon kehittäjiä ja puolesta puhujia.

Vuosien mittaan on tapahtunut kehitystä, jonka mukana rakennusmateriaalien haitalliset päästöt, emissiot, ovat vähentyneet merkittävästi. Tärkein tekijä kehitykseen on Suomessa varmaan ollut meillä jo kaksikymmentä toiminut rakennusmateriaalien M 1 päästöluokitus. Sen vaikutuksesta on haitallisimpien päästöjen määrä pudonnut merkittävästi.

Miten tämä päästöjen väheneminen voitaisiin ottaa huomioon, monia tänä päivänä häiritsevässä puolikertaisen ilmanvaihtuvuuden vaatimuksessa, jätän mielelläni tutkijoiden ja viranomaisten huomaan.

Vaatimusnikkarointi alkaa jo hirvittää

Erittäin tärkeää ilmanvaihdon toimivuuden kannalta on siihen liittyvän viranomaisvalvonnan kehittäminen, ehkä suorastaan uudistaminen. Sillä siinä tekemistä todella riittää. Kaikkialla ei valvontaa edes ole. Toisaalta usein tapaa sellaista pykälätasoista vaatimusnikkarointia, että hirvittää.

Kun liki sata vuotta vanhaan isoon omakotitaloon, jossa on tähän asti asuttu ja voitu hyvin, vaaditaan muutaman neliön lisärakentamisen vuoksi koko talolle koneellinen ilmanvaihto ja siihen lämmöntalteenotto, ollaan mielestäni hakoteillä. Kyllä asiat pitäisi osata ymmärtää ja panna arvojärjestykseen.

Rakennusvalvonnalle toivoisikin tässä asiassa lisää resursseja myös koulutukseen. Ehkä ministeriökin voisi antaa selkeyttäviä tulkintaohjeita.

Tänään täytyy kuitenkin tyytyväisenä todeta, että ainakin puheissa on hyvän terveellisen sisäilman ja sen mahdollistavan ilmanvaihdon merkitys ymmärretty. Tämän pitää kuitenkin muuttua yhä enemmän oikeiksi teoiksi. Tarvitaan toimiva ratkaisuja, jotka mahdollistavat hyvän energiantalouden ja hyvän sisäilmaston samanaikaisen toteuttamisen. Niitä pitää osata vaatia ja tehdä. Rakennuttajien korkeamman vaatimustason sekä suunnittelijoiden että muiden tekijöiden osaamisen kehityksen tulisi olla mukana vastaamassa tähän haasteeseen.

Esko Kukkonen

Kirjoittaja on lähes viisikymmentä vuotta toiminut rakentamisen ja kiinteistön pidon alalla eri tehtävissä, lähinnä rakennuttajana, tutkijana sekä määräysten laatijana. Hän osallistui mm. aktiivisesti ensimmäisten energiataloutta ja sisäilmastoa koskevien rakentamismääräysten tekoon 1970-luvulla. Eläkkeelle hän jäi Ympäristöministeriön yli-insinöörin virasta vuonna 2000 ja on siitä lähtien toiminut vapaana toimittajana rakennusalalla. Hänen kirjoituksiaan saa lukea etenkin Sisäilmauutisista.

Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa

7 vastausta artikkeliin “Ilmanvaihtoa tarvitaan, mutta kohtuus kaikessa”

  1. Ikävää että tarvitsee olla ’ex-YM:läinen’ että voi puhua avoimesti fiksuudesta osana valmistelua. Me äänestäjät ja veronmaksjat olemme luoneet ’jumalaisen koneen’ joka tekee rumaa jälkeä maamme tuottavuus ja kilpailukyky haaveille.

  2. Kaikissa taloissa ei tarvita koneellista ilmanvaihtoa
    Esimerkiksi hirsitalossa sitä ei tarvita, hirsisinällään tasaa kosteutta ja sitoo pölyä. Ja ilmanvaihto voidaan hoitaa ikkunan kautta huonekohtaisesti ilman että se kuluttaa energiaa muista tiloista.
    Aivan turhia investointeja tehty paljon. Näyttää pikku hiljaa siltä että viisaat insinööritkin alkaa palaamaan juurilleen, takaisin yksinkertaisiin ja vuosisatoja käytössä olleisiin todellakin koettuihin ratkaisuihin. Ei kaikessa konetta tarvita
    Jos kaikki Suomen laitokset olisi rakennettu hirrestä ja ilman koneellista ilmanvaihtoa niin tiedättekö mitä ongelmaa meillä ei olisi?
    Oikea vastaus=.homeongmaa ei niissä olisi.
    Saa jakaa !

  3. miten mahtavat energian säästötavoitteet täyttyä omakotitaloissa, kun talotekniikan käyttäjä on ihan tavallinen mattimeikäläinen. Vierailin taannoin eräässä uudiskohteessa jossa omakotitaloon oli asennettu maalämpö jäähdytyksellä ja koneellinen ilmanvaihto LTO:lla, niin ei olleet laitteet tasapainossa, ylä- ja alakerrassa merkittävät lämpötilaerot. Kuulemma monimutkaista säätää eikä ammittilaista tahdo saada paikalle tekemään viimeistelyä ja varsinkaan sellainen ammattilainen on kiven alla löytää, joka osaisi säätää kaikki taloteknikkajärjestelmät kerralla. vaikutti kovin monimutkaiselta ja haastavalta tuo talotekniikan säätäminen ja käyttö, ei ainakaan kannusta minua rakentamaan omaa taloa. varmasti menee järjestelmät osittain hukkaan väärän käytön vuoksi ja energiaa tuhlaantuu….

    1. Jos on kaksikerroksinen pientalo tai rivitaloasunto, niin lähes aina on paine-erosta johtuen epätasapainoa ala- ja yläkerran välillä. Lisäksi jo vanhana hyvänä kaikkien ihailemana painovoimaisena aikakautena oli yläkerrassa huomattavasti lämpimämpi kuin alakerrassa.

      Koneellisen ilmanvaihdon talossa voidaan avata ikkuna, jos kone on rikki. Jos osaa kutsua pesukoneen korjaajan, pitäisi pystyä kutsumaan myös iv-koneelle korjaajan. Jos osaa ladata kännykään appseja, päivittä faceen ruokakuvia sekä haukkua ja uhkailla pakolaisia, pystyy ja osaa myös lukea ja ymmärtää iv-koneen käyttöohjeet. Jos osaa huoltaa ruohonleikkuria, rakentaa aidan naapurin rajalle ja kasata Ikean huonekaluja, osaa huoltaa nykyisiä ja tulevia omakotitaloja. Jos osaa tallentaa digiboksiin tanssitähtien kanssa -ohjelman, osaa käyttää iv-koneen ohjausyksikköä.

      Meillä on miljoonia ihmisiä, jotka ymmärtävät EK:n ylevät tavoitteet ja joilla on loistavia ratkaisuja Suomen talouden ongelmiin ja epäkohtiin, mutta nämä samat ihmiset eivät ymmärrä ilmanvaihtokonetta? WTF?

  4. Malttia säännösten tehtailuun, kohtuutta niiden soveltamiseen ja kokonaisuuksien hallintaa – taitaa Esko tämä olla jo liikaa vaadittu alan toimijoilta. Mutta on kuitenkin hyvä asia, että kokeneena alan miehenä jaksat kyseenalaistaa säännösten mielekkyyttä ja viranomaisohjausta.

  5. Paljolti samoilla linjoilla. Pientalojen osalta reglementtien pilkulleen noudattaminen johtaa juuri kuvatunlaisiin tapauksiin. Tuolllaisen uudistamisen seurauksena yleensä talon eenrgiankulutuskin kasvaa melkoisesti. On kuitenkin muistettava/tunnustettava, että kyllähän rakennuksissa ilman tulee riittävästi vaihtua ja se taas ei ole juurikaan kiinni rakennusmateriaalista. Jos hirsitalo on tiivis, niin kuin nykyiset hirsitalo ovatkin, niin kyllä niissäkin ilmana tulee vaihtua. Tosin nykyisin käytettävä hirsihän ei ole perinteistä hirttä vaan liimapuupalkki, jota jostakin syytä hirreksi kutsutaan.

  6. Äly hoi

    Asunnon käyttäjän tarpeiden ymmärtäminen vaatii käsitystä, miten toimii hyvinkin erilaisesti lähes 100 % väestöstä. Julkiset ja työpaikkarakennukset voidaan hoitaa teknisin ”talkkarivoimin”, jolloin digiloikat ovat mahdollisia. Asunnot, joista monissa asutaan ajan mittaan lukemattomin eri perhein, ovat hyvin monenlaisten rasitusten kohteena. On sanottu, että asunnot pitää suunnitella idiootin asumistavoille ja idiootin asumista kestäväksi, koska niissä joskus voi asua idiootti. Hyvin sanottu.

    Kotien kaikkien ratkaisujen pitää olla yksinkertaisia. Lamppujen vaihto – jopa niiden ostaminen – on onnistuttu tekemään joillekin rakettitieteeksi. Mitä seuraa mobiili-, digi- ja muusta käsittämättömästä viritysvimmasta? Ikiaikainen tuulettaminen on muuttunut talotekniikan ohjausviidakoksi.

    LVISA-laitteistojen kunnossapitoon tarvittaneen kiertäviä digi-insinöörejä. Nyt jo on huoltoryöstöä, mikä tullee rajusti pahenemaan. Olisiko sellainen hyvä älyasunto, jossa vimpainhuollon ja -korjauksen maksaa alkuperäinen rakennus- tai asennusliike ainakin ensimmäiset 10 vuotta? Ehkä näin saisimme älyratkaisuihin todella tarvittavaa arkiälyä.

    Nykyään on syytä ajatella omakotitalon eliniäksi yli 100 vuotta. Kyllä LVISA-laitteistojen iän kuuluu olla samaa luokkaa toki huoltoineen, korjauksineen ja osien vaihtoineen mutta niin, että asunnon asukasjono tulee ymmärtäen laitteistojen kanssa toimeen… Niin, varaosiahan saa tänään asennetaviin digimaailmavimpaimiin yli sadan vuoden päästä? Kai kuluttajaviranomaiset ovat kyydissä?

Vastaa käyttäjälle Matti Oikari Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat