Arkkitehtuuri Seppo Mölsä

Muslimien suurperhe ei mahdu suomalaiseen miniasuntoon

Kun suomalaiset menivät arabimaihin suunnittelemaan asuntoja, he joutuivat ensiksi opettelemaan muslimien tavan asua. Nyt Helsingin väestönkasvusta iso osa on muslimeja. Pitäisikö heidän asumistapansa näkyä asuntojen suunnittelussa?

Viiden viime vuoden aikana Suomen ulkomaankielinen väestö on kasvanut yli sadallatuhannella ihmisellä. Helsingissä muslimimaista saapuneiden osuus on 33 prosenttia.

”Otetaanko erilaiset kulttuurit ja asumistavat huomioon asuntojen suunnittelussa”, kysyi blogissaan Pentti Murole.

Hän oli itse 80–90-luvuilla suunnittelemassa kaupunkeja Libyaan. Siellä hän joutui opettelemaan muslimien tavan asua, sillä suomalainen asuntosuunnittelu ei sellaisenaan kelvannut.

Kysymys siitä, olisiko Helsingissä arkkitehtuuria sovitettava uusien asukkaiden elämäntyyliin, leijuu Murolen mukaan ilmassa. Koulujen ja uimahallien suihkutiloissa otetaan jo huomioon muslimien suuri yksityisyyden tarve, mutta asuntoja suunnitellaan ilman monikulttuurista asiakasnäkökulmaa.

Isoja perheasuntoja tarvitaan

”Nyt kun esimerkiksi Helsingissä 2/3 väestön lisäyksestä muodostuu vieraan kulttuurin edustajista, kysynkin, otammeko asuntojen suunnittelussa huomioon erilaisen kulttuurin ja erilaiset asumistavat. Puhumme innokkaasti miniasunnoista, mutta samalla ikään kuin aktiivisesti unohdamme suurasunnot ja perheyhteisöt – asunnot, joissa nuo kaupungin uudet asukkaat mieluiten asuisivat.”

”Ei sosiaalihuollon alla eläville mitään loistoasuntoja tehdä. Ei sellaisia ole tarjolla suomalaisillekaan”, torjuvat suomalaiset Murolen mukaan tuon ajatuksen. Toisaalta perheasunnoista alkaa olla pulaa ihan suomalaistenkin kohderyhmässä.

Asiaan vaikuttaa myös se, että asuntomarkkinat toimivat markkinaehtoisesti eivätkä varsinkaan turvapaikanhakijat kuuluu siihen hyvätuloiseen kohderyhmään, jolle vapaarahoitteisia asuntoja rakennetaan.

Helsingin hyväksytyssä yleiskaavassa monikulttuurisuuden asiat oli jätetty taka-alalle, mutta uudessa strategiassa niitä on yritetty tuoda esiin.  Siinä sanotaan, että Helsinki kansainvälistyy ja monimuotoistuu muuta maata nopeammin ja asumismuodot ja -ihanteet, tottumukset ja mieltymykset erkaantuvat yhä vahvemmin.

Sitä miten tämä käytännössä toteutetaan, jää nähtäväksi. Ratkaisu ei ole ainakaan miniasunto, sillä tänne tulleet yksinäiset miehet eivät ole pitkään yksin vaan perustavat perheitä tai tuovat perheensä mukanaan.

Muslimien asumisessa on Murolen mukaan omat sääntönsä. ”Eihän meidän tarvitse niistä välittää – jos emme halua. Mehän haluamme heidät kotouttaa. Mutta nyt puhunkin siitä, miten he asuisivat – mieluiten.”

”Muslimimaissa perheet ovat suuria. Vanhukset eivät asu yksin. Eronneita sisaruksia ja muita yksinäisiä sukulaisia saattaa kuulua perheeseen. Sinkkuasuntoja yksin asuville ei tehdä, koska yksinäisiä ei ole. Perhekunta tai suku huolehtii perheenjäsenistään. Sukuyhteisö on vahva. Siinä tärkeimmät asuntosuunnittelun lähtökohdat”, Murole luettelee.

Vieras mies pääsee vain vierastilaan

Yleisimmässä talotyypissä asunnossa on kaksi makuuhuonetta sekä yksi monitoimihuone, jota voi käyttää makuuhuoneena, oleskelutilana tai työhuoneena. Asuntoon kuuluvat vielä iso keittiö, vierashuone, vieraskäymälä sekä kylpyhuone. Asunnon koko silloin vielä vauraassa Libyassa oli 130 neliömetriä.

Talojen rakentaminen etelän ilmasto-olosuhteissa on halpaa, joten neliöitä on aivan toisella tavalla käytössä kuin Suomessa, ainakin varakkaalla väestöllä.

Arabialaisessa kulttuurissa asunnon pohjapiirros on Murolen mukaan selvästi normitettu. Astuttaessa eteiseen täytyy olla suora pääsy miesten vierashuoneeseen ja vierasvessaan.

Muslimitalon tilavyöhykkeet.

Miesten vierashuone on kookas tila. Lattioita kiertävät tyynyrivit täyttyvät, kun sukulaismiehet ja tuttavat kokoontuvat. Kokolattiamatot peittävät oleskelutilojen lattioita, jotka on tehty marmorista tai kaakelista.

Ensimmäinen, asunnon sisäinen, muuri on vierastilojen ja perheen oleskelutilojen välissä.

”Vieras mies ei astu perheen oleskelutiloihin.”

Perheen omat oleskelutilat muodostuvat aulamaisesta oleskelutilasta, salasta.

”Meidän suunnitelmissamme yhdistimme aina salan lasiovilla alkovimaiseen ruokailu/kirjasto/oleskelutilaan.”

Vanhempien makuuhuone on selvästi suomalaista suurempi, samoin kuin sen viereinen kylpyhuone. Makuuhuoneosastolle on hyvä saada myös tuuletusparveke. Vaatteet säilytetään suuressa vaatekaapissa, ei komeroissa.

Naisilla kaksi valtakuntaa

”Keittiö on naisten valtakuntaa. Suurehko, sisäänvedetty parveke on hyvä liittää keittiötilaan. Parveke varustetaan näkösuojan antavalla säleiköllä.”

Pihalla ei voi kuivata pyykkiä. ”Kuinka alushousujaan voisi levitellä kaiken kansan nähtäville? Kuivaustilat ja pyykkinarut ovatkin talon katolla. Sinne on hyvä tehdä vesipiste ja pieni pyykinpesutila.”

Miehillä ei ole katolle asiaa.

Pienet ikkunat

Ikkunoiden ei tarvitse olla suuria. Ne pidetään aina raskailla verhoilla peitettynä. Ikkunoista ei katsella ulos, eikä niistä kenenkään haluta näkevän sisään.

Suomalaisten suunnittelema kulmatalo Libyassa.
Kulmatalon pohjapiirustus.

Vaatimaton piha

Kerrostalon pihaa ei Murolen mukaan hoida kukaan. ”Sinne on turha suunnitella istutuksia tai muita mainittavia oleskelutiloja. Piha-alueet kannattaa minimoida. Jalkapallon peluuseen sopiva kenttä kuitenkin tarvitaan ja pikkulapsille hiekkalaatikko.”

Naiset eivät ainakaan Libyassa käyneet ulkona kävelyllä tai lenkkeilemässä. He käyvät ainoastaan perheen kanssa sukuloimassa.

On kuitenkin yksi perheen yhteinen huvitus. Se on piknikillä käynti iltamyöhällä.

”Auto ajetaan rannalle tai erämaan reunaan. Nuotio sytytetään ja lojutaan hiekalle levitetyillä matoilla. Koko perhe, aamuyöhön asti. Eväät ovat herkullisia ja lapset riemuitsevat. Se on elämää.”

Parvekkeille verhottu näkösuojia

Helsingin Sanomat käsitteli samaa aihetta pari vuotta sitten näin.

– Maahanmuuttajien asumisen suunnittelun avuksi tehtiin jo vuonna 2010 ideakortti, jossa kerrotaan esimerkkejä islaminuskon vaikutuksista asumiseen. Kortti ei ole virallinen, suunnittelussa suoraan hyödynnettävä rt-ohjekortti, vaan se tarkoitettiin keskustelunavaukseksi. Ideakortissa luetellaan seikkoja, joita erityisesti muslimien asuntoja suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon:

Islaminuskoisen kodissa on tärkeää, että naiset voivat välttyä miesten katseilta tarvittaessa. Esimerkiksi ruokaa voi laittaa kätevämmin ilman huivia, mutta silloin keittiön tulee olla suljettu tila. Jos perheeseen tulee vieraita, miesvieraiden olisi ihanteellista käyttää omaa sisäänkäyntiä. Tytöt ja pojat eivät saisi asua samassa huoneessa enää yli 7-vuotiaina.

Yksi merkittävistä kulttuurieroista on perheiden suuri koko. Samassa asunnossa voi asua monilapsisen perheen lisäksi muita sukulaisia, kuten isovanhemmat.

Kortin ohjeet on koonnut Hanna Dhalmann, ja ne perustuvat aiheeseen liittyviin Suomessa tehtyihin tutkimuksiin. Dhalmann itse on tutkinut muun muassa somalien asumista. Hän korostaa, että ohjeiden tarkoitus ei ole vaatia maahanmuuttajille erityisasuntoja.

”Nyt on muutenkin hyvin erilaisia asuntotarpeita kuin ennen. Kaikki eivät asu nelihenkisessä ydinperheessä. Rakentamisessa olisi hyvä tehdä joustavia ratkaisuja, jotka sopisivat mahdollisimman monelle.”

Muslimeiden tarpeisiin joustavuudesta olisi hyötyä etenkin tilan jakamisessa. Jos asuntoa pystyy jakamaan erilaisilla sermeillä tai liukuovilla, näkösuojaa saa tarvittaessa. Näkyvyys asuntoon ei myöskään saisi olla suora.

”Suomessa on ollut jonkin aikaa ihanne asunnosta, jossa on mahdollisimman paljon avointa tilaa ja näkyvyyttä. Se ei toimi kaikilla”, Dhalmann sanoo.

Esimerkiksi kokolasisia parvekkeita hän on havainnut vuorattavan kankailla ja muilla näkösuojilla.

Rakennuslehden pääuutisia