Tuolta sitä tuli ja tuonne se meni. Juha Partanen osoittaa reikää seinässä. Omakotitalon kellarissa Helsingin Marjaniemessä syöksyi pieni vesiputous runsas puoli vuotta sitten. Partasen mukaan reiästä valui vettä talon alakertaan pahimmillaan 250 litraa vuorokaudessa.
”Se oli helppo laskea. Tyhjensimme kymmenen litran ämpärin 25 kertaa.”
Vahinko tapahtui marraskuun lopulla viime vuonna. Juha ja hänen vaimonsa Erja Partanen olivat ehtineet asua pian 70 vuotta täyttävässä omakotitalossaan vasta muutaman kuukauden.
”Nyt olemme eläneet remontin keskellä seitsemän ja puoli kuukautta, vaikka ostimme lähes täydellisesti remontoidun talon. Kuvittelimme, ettei täällä tarvitse tehdä mitään”, Juha Partanen sanoo.
Puiden kaato oli alku
Epäonninen tapahtuma sai alkunsa pian sen jälkeen, kun ammattilainen kävi kaatamassa talon pihalta viisi isoa puuta: kuusen lisäksi koivuja ja mäntyjä. Niiden paikalle on tarkoitus rakentaa autotalli.
Puut ovat pihoilla merkittäviä kosteuden kerääjiä. Puut haihduttavat paljon vettä ja vaikuttavat siten pihan kosteusolosuhteisiin, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija ja arboristi Eeva-Maria Tuhkanen. Hän toimii myös Suomen puunhoidon yhdistyksen puheenjohtajana.
”Puiden kaadon jälkeen pihalle jää enemmän vettä. Tiedän tapauksia, joissa pihalta on kaadettu iso koivu. Syksyllä on ihmetelty, miksi vesi seisoo pihalla”, Tuhkanen sanoo.
Lämpimänä kesäpäivänä koivu voi imeä jopa 500–1 000 litraa vettä. Havupuut käyttävät vettä lehtipuita vähemmän.
”Kyllä se jossain tuntuu, jos kaikki puiden käyttämä vesi jää kaadon jälkeen pihalle.”
Maaperän kosteuden takia on tärkeää, että talossa on kunnollinen salaojajärjestelmä. Vanhoissa taloissa salaojat ovat kuitenkin valitettavan usein retuperällä.
Tekninen käyttöikä 40 vuotta
Toimitusjohtaja Mikko Juva Peruskorjaamisen ja rakentamisen kehittämiskeskuksesta PRKK:sta kertoo, että salaojaremontti on tekemättä tai salaojaa ei ole ollenkaan jopa yhdeksässä kymmenestä ennen 1980-lukua rakennetusta talosta.
Salaojan tarkoitus on pitää talon perustus kuivana. Kun vesi liikkuu maan sisällä, se kertyy hiljalleen salaojaputkiin niissä olevista pienistä rei’istä. Putket kuljettavat veden pois tontilta.
Salaojajärjestelmän tekninen käyttöikä on 40 vuotta. Sen jälkeen salaojat täytyy uusia. Mikko Juvan mukaan viimeistään 30 vuoden kohdalla kannattaa selvittää salaojaremontin tarve.
Salaojien ympärillä täytyy olla veden läpäisevää kiviainesta, esimerkiksi salaojasoraa. Vuosien mittaan soraankin sekoittuu savea ja muuta hienoainesta, jolloin vesi ei enää kulje kunnolla sen läpi.
”Silloin salaojaputkesta ei ole mitään hyötyä. Maaperässä oleva vesi tulee sisälle taloon tai kastelee perustuksen”, Juva sanoo.
Tarkastuskaivo puuttui
Marjaniemessä Juha ja Erja Partasen taloon oli tehty salaojaremontti noin vuotta ennen kauppoja, mutta salaoja ei kierrä koko taloa. Se on tehty vain yhdelle seinustalle.
He arvelevat, että salaojaa ei ollut alun perin edes täytetty salaojasoralla. Myös tarkastuskaivo puuttui, mikä on tyypillistä vanhoille taloille.
Joskus tarkastuskaivot on jätetty piiloon maan alle. Se tekee salaojan tarkastamisesta hankalaa.
”Niitä voi joutua etsimään ja kaivamaan auki. Se on yksi syy, miksi huolto ja tarkastaminen jäävät tekemättä”, PRKK:n Mikko Juva sanoo.
Tarkastuskaivo on tärkeä, koska siitä esimerkiksi näkee, ovatko salaojaputket tukossa. Tarkastuskaivo pitäisi olla talon jokaisessa kulmassa.
Täyttä varmuutta talonsa salaojajärjestelmästä Partasilla ei ole, koska he eivät ole saaneet salaojaremontista asiakirjoja.
Salaoja täytettiin soralla
Vedentulo kellariin loppui ennen joulua, ja kosteusvaurioiden ja salaojan korjaukset pääsivät vihdoin alkamaan. Työt valmistuivat vasta hiljattain, koska kellarin betonipinnat kuivuivat hitaasti.
Maaperästä kellariin valunut vesi aiheutti näkyviä vaurioita talon pintarakenteisiin. Kellariin vievien portaiden ja sitä reunustavien seinien maali alkoi kuplia ja irtosi. Vinyylilattia piti poistaa ja asentaa uudelleen.
Salaoja on nyt täytetty soralla. Lisäksi siihen asennettiin tarkastuskaivo ja patolevy, joka toimii vedeneristeenä talon perustuksen ja sitä ympäröivän maa-aineksen välillä.
Maatäytöt lähes aina hienoilla maa-aineksilla
Vastaaviin virheisiin on törmännyt toimitusjohtaja Timo Röyskö salaojia korjaavasta Torsten-yrityksestä.
Hänen mukaansa vanhojen talojen perustuksia ympäröivät maatäytöt on tehty lähes poikkeuksetta hienoilla maa-aineksilla, kuten hiekalla, jolloin kosteus pääsee siirtymään maasta talon perustuksiin.
Usein salaojia esiin kaivaessa myös paljastuu, että salaojaputket on asennettu talon perustuksen viereen eikä sen alapuolelle. Jos putket ovat perustuksen vieressä, salaoja ei kuivata perustuksen alaosaa ja kosteus pääsee nousemaan kapillaarisesti talon rakenteisiin märkää perustusta pitkin, Röyskö sanoo.
Ongelmia aiheuttavat lisäksi sadevesijärjestelmän puutteet. Joskus niitä ei ole ollenkaan, ja katolta tuleva sadevesi leviää suoraan perustuksen viereen. Kunnollinen sadevesijärjestelmä tehdään salaojaremontin yhteydessä.
Sadevedet saatetaan ohjata salaojaan
Sadevesijärjestelmä johtaa sadevedet omassa putkistossaan pois siten, etteivät ne kerry pihalle lammikoiksi eivätkä aiheuta kosteusrasitusta perustukselle tai kellarille.
Röyskön mukaan ei ole tavatonta, että sadevedet on ohjattu salaojaan. Silloin salaojaputket toimivat kuin kastelukannu: vesi pääsee putkien rei’istä maaperään ja salaojasta tulee kastelu- eikä kuivausjärjestelmä. Toisin kuin salaojaputkissa, sadevesiputkissa ei ole reikiä.
Salaoja- ja sadevesijärjestelmän vedet kootaan perusvesikaivoon. Kaivossa salaojaputken liittymäkohdassa täytyy olla takaiskuventtiili. Näin vesi ei pääse kaivosta takaisin salaojaan kastelemaan maaperää esimerkiksi rankkasateella.
Perusvesikaivosta vesi ohjataan yleensä kunnalliseen sadevesiviemäriin tai avo-ojaan.
Paperit remonteista nähtäväksi
Partasia harmittaa. Vaurioiden korjailun ja murehtimisen sijasta tekisi jo mieli päästä nauttimaan omakotitaloelämän hyvistä puolista.
Kellarin pinnat kaipaavat vielä paikkauksia ja maalia. Suunnitelmissa on myös laajentaa salaojia.
Kokemus opetti sen, ettei talokaupassa pidä luottaa liikaa puheeseen, vaan kaikista remonteista on pyydettävä paperit nähtäväksi ennen kuin allekirjoittaa mitään.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Puiden kaatamisen jälkeen pariskunta löysi vesiputouksen kellaristaan – Vanhan talon kehno salaojitus aloitti remonttiputken”
Kellarillisessa rakennuksessa salaojien toimiminen on erityisen tärkeää. Ihme, että vettä ei aiemmin ole tullut kellariin. Sen sijaan ilman kellaria oleviin rakennuksiin ei ole ollenkaan välttämätöntä tehdä salaojia. Silloin pitää vain noudattaa tuota vuodelta 1943 olevaa ohjekirjasta eli ”Rakenna mieluummin kuivalle kummulle kuin kosteaan laaksoon”. Tuossa kuvassa talo näkyy perustetun aivan liian matalalle.
Itse olen rakentanut useammankin talon ilman salaojia. Salaojasepeli vain perustusten alle ja perustusten alapinta ylempänä kuin ympäröivä piha ja maasto. Vanhassa talossa tuota ei tietenkään voi enää muuttaa. Silloin on vain rakennettava salaojat kuntoon.
Onko ainoa ’100 vuoden talo’ korkealle paikalle rakennettu, hyvin perustettu lamellihirsitalo ?
Kuvien perusteella talo on melko hyvinkin rinteessä, paljasta kalliota ja isoja lohkareita pinnassa näkyvillä. Voi olla erittäin haastavaa jälkikäteen kaivella salaojia ja kalliosta voi löytyä ihka oikea vesisuoni, miltei ehtymätön paikallinen vesilähde…
Rakennus on aina aikansa tuote ja tekijöidensä aikaansaannos. Käsityön taidonnäyte, yksilöllinen ja virheellinen. Se mikä tämän päivän tietotaidolla on täysi katastrofi, oli vielä kymmenen vuotta sitten RT-kortiston ohjeen mukaan ihan oikein ja sitä hyvää rakentamistapaa.
Valitettavasti käytettyjä omakotitaloja saa myydä täysin vapaasti myös niiden omistamiseen soveltumattomille ihmisille. Ihmisille jotka elävät sitä pientalounelmaa punaisesta mökistä, farmariautosta ja koirasta, parin pienen lapsen kanssa. Muuttavat kerrostalosta, kerrostalosukupolven jälkeläisinä suoraan pientalolähiöön, vailla minkäänlaista käsitystä siitä mitä tarkoittaa aktiivinen asuminen, ylipäänsä siitä mitä maantasossa asuminen edellyttää.
Tämä on nykyajan kaupungistumisen ongelmia. Ikäihmiset asuvat liian pitkään omakotitaloissa, joiden ylläpito ja peruskunto hiljalleen rappeutuu, temppuja jää tekemättä, paikkoja hieman repsottaa sieltä täältä, tekniset käyttöiät ylittyvät ja tietotaito hautautuu. Usein se tieto talosta ja niistä pienistä nikseistä haudataan isännän mukana kirkkomaalle ja sitten leski tai perikunta myy talon täysin tumpuloille.
Tumpulat muuttavat omakotitaloon. Sitä asutaan kuin kerrostaloa, ei lämmitetä kakluunia kun on koleaa vaan asennetaan ilmalämpöpumppu ja sähköpattereita (luonnollinen ilmanvaihto ei enää toimi), ei tarkasteta sadevesijärjestelmää, ei suljeta tuuletusluukkuja tuulettuvaan alapohjaan tai unohdetaan niitä sitten avata, rännitkin repsottavat ja ylitäydet kukkien kasteluvesitynnyrity tulvivat yli nurkilla. Se pieni vesivuoto vintillä, ei sekään tule heti mieleen. Luonnollinen tuulettaminen laiminlyödään, vedenkäyttö lisääntyy. Ei ne lumityötkään aina jaksa kiinnostaa, johonkin ne vedet sulaessa kuitenkin valuvat…
Eräs tuttava ihmetteli, että takka vetää tosi huonosti kesällä… mutta tuhkien vieminen pesästä oli uusi käsite, ilmeisesti sen tekee vain nuohoaja.
Myisitkö tumpulalle omakotitalosi? Olet siitä 5 v. täydessä vastuussa, täysin riippumatta siitä miten sitä tuona aikana käytetään. Mikäli asumisen laiminlyöntien seurauksena aiheutuu jotain, jota et kauppakirjassa huomannut yksilöidä, se on sitten sinun vikasi ja käräjäoikeudessa osa kauppahinnasta palautetaan ostajalle. Maksat myös molempien oikeudenkäyntikulut. Pahimmassa tapauksessa kauppa puretaan ja saat sen kohtuullisen hyvänä myymäsi omakotitalon takaisin omistukseesi, täysin asuinkelvottomaksi asuttuna ja vielä oikeudenkäyntikulut köyhempänä.