Kokeile kuukausi maksutta

Miksi Jätkäsaaresta ei tehty korkeampaa, kysyy kaupunki­taloustieteen uusi apulaisprofessori Tuukka Saarimaa

Vattin tutkijan paikalta Aalto-yliopiston apulaisprofessoriksi siirtynyt Saarimaa tunnetaan muun muassa Asiaton lehdistökatsaus -blogista.

Tuukka Saarimaa valittiin Helsinki Graduate School of Economicsin kaupunkitaloustieteen apulaisprofessoriksi. Kuva: Mika Ranta / HS

Luova tuho, norsu lasikaapissa vai jotain ihan muuta?

Mikä näistä on tämä rauhallisen lempeällä äänellä kainuun murretta puheleva terävästi pukeutunut vaalea mies, sitä emme vielä tiedä. Mutta sen tiedämme, että Suomessa on vuosien tauon jälkeen kaupunkitaloustieteen professori, tai apulaisprofessori, mutta kuitenkin.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskus Vattin tutkijana yhdeksän vuotta työskennellyt Tuukka Saarimaa, 41, nimitettiin yhdeksi vastaperustetun Helsinki Graduate School of Economicsin professoreista heinäkuun alussa.

Sitä ennen kaupungistumisesta kiinnostuneet virkamiehet ja siihen heränneet poliitikot ehtivät jo kyllästymiseen asti päivitellä, ettei Suomessa ole yhtään professoria, joka johtaisi taloustieteellisestä näkemyksestä ponnistavaa tutkimusta ilmiöstä, jota pidetään yhtenä tämän vuosituhannen merkittävimmistä maailman mullistajista.

Nyt on, eikä hän ole puvuntakkinsa väristä huolimatta mikään harmaa hissukka.

”Taloustieteilijöillä on tapana mennä suoraan asiaan”

Jälkikäteen on helppo viisastella, että ainakin ulkopuolisen silmiin Saarimaa on uuteen tehtäväänsä monella tavalla ilmeinen valinta.

Onhan hän keskittynyt tutkimuksessaan juuri kaupungistumisen kipeimpiin teemoihin, erityisesti asuntomarkkinoihin ja julkistalouteen, ja onhan hänellä vielä tutkijaksi poikkeuksellisen mittava ansioluettelo yliopistojen ”kolmannen tehtävän” toteuttamisesta, yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisesta.

Helsinki Graduate School of Economics

  • Helsinki Graduate School of Economics on Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Svenska Handelhögskolanin uusi yhteinen taloustieteen opetus- ja tutkimusyksikkö.
  • Uuden yksikön tarkoituksena on vahvistaa taloustieteen tutkimusta Suomessa. Helsingin yliopistossa kaupunkitaloustieteen professorina toiminut Heikki A. Loikkanen eläköityi vuonna 2012. Sen jälkeen Suomessa ei ollut kaupunkitaloustieteen professoria ennen nyt palkattua Tuukka Saarimaata.
  • Helsinki Graduate School of Economicsia tukevat muun muassa Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Suomen Pankki sekä opetus- ja kulttuuriministeriö.

Julkisuuteen Saarimaa nousi jo vuonna 2014 ryhdyttyään pitämään blogia toisen silloin Vattissa työskennelleen tutkijan Heikki Pursiaisen kanssa. ”Asiattomassa lehdistökatsauksessa” pantiin asiat paikalleen, niiden joukossa muun muassa typerän lehdistön typerät talousanalyysit.

Nyt Saarimaa kolumnoi jo Suomen Kuvalehdessä. Ja tietenkin: keskustelee Twitterissä ja Facebookissa.

Sosiaalisessa mediassa huomioarvoa on lisännyt argumentaation sisällön lisäksi sen kiinnostusta keräävä, mutta myös monen mielen pahoittanut pisteliäisyys, johon yhdistyy vankalta vaikuttava luottamus oman substanssin tasoon.

”Kyllä se on varmasti oikea arvio”, Saarimaa sanoo työhuoneessaan Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella Helsingin Arkadiankadulla.

”Ehkä se on sitäkin, että taloustieteilijöillä on tapana mennä suoraan asiaan. Esimerkiksi taloustieteen seminaareissa seminaariyleisön tehtävänä on kertoa, että ’älä tee nuin, vaan tee nuin’…”

”Minua häiritsee todella paljon sellainen ympäripyöreys puheessa…jos en saa heti kiinni, että mitä ihminen yrittää sanoa…ja varmaan minulla on vähän lyhyt pinna. Voisi olla hyödyllistä, että tyylini muuttuisi.”

Saarimaa: Väitteet ovat ennemminkin kysymyksiä

Yksinkertaistettuna Saarimaan kaupunkianalyysi näyttää tältä: markkinoiden tontilla hosuvat kaavoittajat ja poliitikot rähmivät jatkuvasti kaupunkilaisten rahoja kankkulan kaivoon.

Yksinkertaistus kadottaa kuitenkin sävyt. Väitteet ovat ennemminkin kysymyksiä, Saarimaa sanoo.

”Ehkä se on sitäkin, että taloustieteilijöillä on tapana mennä suoraan asiaan.”

Eikä kyse ole siitä, etteikö julkisen vallan pitäisi puuttua markkinoiden toimintaan. Vaan siitä, minkä tyyppinen puuttuminen tuottaa yhteiskunnan kannalta parhaan mahdollisen lopputuloksen.

”Ihmisille tuntuu olevan hirveän vaikeaa ajatella, että menetetty tulo on itseasiassa menoa.”

Saarimaan suuri missio on ajaa päätöksentekoon lisää läpinäkyvyyttä lisäämällä äänestäjille esitellyn hintainformaation määrää.

Heikki Pursiaisen kanssa kirjoittamassaan asuntomarkkinapamfletissa ”Lisää markkinoita asuntomarkkinoille” Saarimaa antoi tästä kuvitteellisia esimerkkejä: kuinka paljon maksaa se, ettei Talin golf-kenttää kaavoiteta asunnoiksi? Tai: mitä kaupunkilaiset hyötyisivät, jos Baanalla olisikin pyörätien sijasta asuntoja?

Valinnat eivät välttämättä vääriä

Helsingin tekemät valinnat eivät kuitenkaan välttämättä ole vääriä, Saarimaa korostaa. Ongelmallista on se, ettei valinnoista aiheutuvia kustannuksia tuoda äänestäjien arvioitaviksi.

Siksi hän penää päättäjiltä esimerkiksi sitä, miksi Jätkäsaaren taloihin ei rakennettu jokaiseen yhtä ylimääräistä kerrosta. Laskiko kukaan mitä tällä valinnalla menetettiin vai tehtiinkö valinta vain, koska arkkitehdit niin halusivat? Ja jos laskut tehtiin, miksei niitä ja perusteluja ratkaisulle tuotu päätösasiakirjoihin kaikkien arvioitaviksi?

Entäs sitten sosiaalinen sekoittaminen? Politiikkalinjausta, jossa kaikille asuinalueille rakennetaan niin omistusasumista kuin vuokrataloja, on pidetty Helsingissä menestyksenä, asuinalueiden eriytymistä hidastavana salpalinjana. Saarimaa ei ole vakuuttunut. Hän epäilee, ettei vuokra-asuntojen rakentaminen välttämättä ole paras tapa ehkäistä segregaation ongelmia.

Saarimaan ja tutkija Essi Eerolan tekemän tutkimuksen mukaan kaupungin vuokra-asuntoja ei myöskään ole rakennettu tasaisesti ympäri Helsinkiä. Tämä on johtanut tutkijoiden mukaan siihen, että pienituloiset kaupungin vuokralaiset asuvat lopulta eriytyneemmillä asuinalueilla kuin ne pienituloiset, jotka asuvat yksityisten markkinoiden vuokra-asunnoissa.

Uutiskuvat Britannian, Ranskan ja Ruotsin lähiömellakoista ovat tuttuja suomalaisillekin. Saarimaa ei kuitenkaan ole varma edes siitä, kuinka huolissaan segregaatiosta pitäisi Suomen olosuhteissa olla.

Se kuulostaa tietenkin provosoivalta. Eikö segregaation negatiivisista vaikutuksista ole vahvaa tutkimusnäyttöä niin Yhdysvalloista kuin Euroopastakin?

On, mutta se on myös osin ristiriitaista, Saarimaa sanoo.

Saarimaa vaatii näyttöä

Suomessa esimerkiksi kaupunkimaantieteilijä Venla Bernelius on havainnut, että ympäristö vaikutti kansainvälisten esimerkkien viittaamalla tavalla koululaisten oppimistuloksiin.

Saarimaalle tämäkään ei kuitenkaan riitä. Mikä on kausaliteettia ja mikä vain korrelaatiota, hän kysyy.

Hän epäilee, ettei vuokra-asuntojen rakentaminen välttämättä ole paras tapa ehkäistä segregaation ongelmia.

Käytännössä Saarimaan kaipaama näyttö vaatisi niin kutsuttua satunnaistettua koeasetelmaa, jossa osa tutkimuksen kohteeksi valituista henkilöistä siirrettäisiin asumaan toiseen ympäristöön.

Sen tyyppisiä kokeita on maailmalla tehty, mutta ne eivät ole aivan yksinkertaisia, eivätkä välttämättä edes täysin eettisiä.

”Ymmärrän kyllä, että segregaatio on asia, jonka kanssa kannattaa olla varuillaan. Varmaan minulla on aika kovat standardit sen suhteen, kuinka paljon pitää olla näyttöä.”

Taloustiede tervetullut kaupunkikeskusteluun

Saarimaa kerää kiitosta. Lyhyen soittokierroksen perusteella taloustieteen entistä näkyvämpi rooli kaupunkikeskustelussa toivotetaan tervetulleeksi niin tutkijoiden, poliitikkojen kuin virkamiestenkin leireistä.

Mutta epäilyäkin on. Pääkritiikki Saarimaan ajatuksille toistuu: taloustieteellinen lähestymistapa nähdään – karikatyyrinomaisesti ilmaistuna – mallina, jossa laskimeen syötetään hintoja ja sitten ulos saadaan oikea ratkaisu.

Taloustieteilijät ovat usein sitä mieltä, että heidän tieteenalansa on datan analysointia politiikan ulkopuolella. Mutta monelle muun alan yhteiskuntatieteilijälle jo tutkimuskohteiden valikoitumisen takana on arvovalintoja, siis politiikkaa.

Taloustieteilijät uskovat, että hinta kertoo paljon siitä, mitä ihmiset haluavat.

Monen muun tieteenalan edustajat näkevät ihmisen halunkin suhteellisempana. Puhtaan halun taustalla vaanivat niin hankala lapsuus, normipaine kuin tietämättömyyskin. Näin aluksi.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Miksi Jätkäsaaresta ei tehty korkeampaa, kysyy kaupunki­taloustieteen uusi apulaisprofessori Tuukka Saarimaa”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat