Kokeile kuukausi maksutta

Oulunkylän alakoulun kattoromahdukselle on vaikea löytää vastuunkantajaa – Vastaava mestari: rakennusohjeet ristiriitaisia ja vaihtuivat matkalla

Syytä Oulunkylän alakoulun sisäkaton romahtamiseen etsitään yhä.

Oulunkylän ala-asteen sisäkaton romahduksen syytä selvitellään. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Koulussa oli tehty kattoremontti, joka oli valmistunut vuonna 2017. Kaksi viikkoa sitten yhden luokkahuoneen sisäkatto romahti. Onnekasta tapauksessa oli, että se sattui viikonloppuna, jolloin luokassa ei ollut oppilaita.

”Se oli ihan ensimmäinen ajatus, mikä tuli mieleen. Se on hyvä pitää mielessä, ettei kenellekään käynyt mitään”, Tom Walldén sanoo.

Walldén on edesmenneen, Walldénien perheen vuonna 1956 perustaman ja vuonna 2017 konkurssiin menneen Kenno-Rakenteen viimeinen toimitusjohtaja.

Vähän ennen konkurssia nimensä Näätätien Rakennuspalveluksi muuttanut Kenno-Rakenne on korjausrakentamisen alalla tunnettu ja se on toteuttanut esimerkiksi Helsingissä monia keskeisiä kohteita.

Ex-toimitusjohtaja Walldén kertoo, ettei hänellä ole tarjottavanaan tietoa onnettomuuden syystä. Paperit, joista jotakin tietoa saattaisi olla kaivettavissa, menivät konkurssin myötä. Walldén pohtii vastuukysymystä: oliko syy romahtamiseen kohteen suunnittelijan, työn suorittajan, ja onko valvonta pettänyt?

”Siinä on täytynyt käydä valvontavirhe. Alihankkija on keikalla painanut alakattoja läjään. Tämä on vain omaa ajatteluani, Mulla ei sattuneesta syystä ole mitään aineistoa urakasta enää tässä vaiheessa jäljellä”, Walldén miettii.

”Yksi kysymys on, että miten työ on suunniteltu”

Vastuullista tahoa eli maksajaa onnettomuudelle saattaa olla vaikea löytää. Eri suunnittelijoita, toteuttajia, alihankkijoita ja valvojia on paljon. Korjausrakentamisen tilaajana oli Helsingin kaupunki ja sen Tilakeskus, projektinjohtaja tuli ulkopuolelta tilatusta konsulttifirmasta, tämä taas oli tilannut alihankintana tarkastuksen.

Walldénin johtama Kenno-Rakenne (myöhemmin Näätätien Rakennuspalvelu) oli pääurakoitsija, mutta esimerkiksi naulat ampui kattoon sen alihankintana käyttämä toinen remonttiyhtiö. Kumpikin on jo konkurssissa.

”Yksi kysymys on, että miten työ on suunniteltu. Jos työ on tehty väärillä kiinnikkeillä suunniteltuihin nähden, se on meidän taholta valvontavirhe. Tekijä on tehnyt miten on tehnyt”, Walldén miettii.

”Koko jupakka on todella harmillinen. Konkurssista huolimatta yhtiön maine alalla oli todella hyvä. Ammatti-ihmisten kansa tehtiin kuusikymmentä vuotta töitä. Mitään tämmöistä ei tullut vastaan.”

Katon romahduksen syytä ja sen aiheuttamia jatkotoimenpiteitä pohtimaan asetettu yksikönpäällikkö Sakari Heikkinen Helsingin kaupunkiympäristön rakennuspalveluista on pitänyt romahduksen syynä sisäkaton levyjen kiinnittämistä ruuvien sijasta nauloilla.

”En voi ymmärtää sitä”, Heikkinen sanoi torstaina. Sisäkaton levyjen ampuminen kiinni sileillä nauloilla uranaulojen tai ruuvien sijaan olisi hänen mukaansa ollut ilmiselvä virhe. ”Joku on ilmiselvästi ryssinyt.”

Mestari: Työ muuttui alkuperäisestä suunnitelmasta

Oulunkylän alakoulun korjaustyömaan vastaavana mestarina olleella kirvesmiehellä on eri selitys. Ei se ollut nauloista kiinni”, mies sanoo.

Miehen mukaan työ muuttui suhteessa alkuperäiseen suunnitelmaan siten, että ulkokatto rakennettiin alkuperäistä korkeammaksi. Näin välikaton ja ulkokaton väliin jäi ajateltua isompi tila. Kun se täytettiin puhallusvillalla, rakenteisiin kohdistuva painovoima oli suurempi kuin oli laskettu, ja siksi katto romahti.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan puhallusvillaa olisi ollut 40 senttiä, nyt sitä puhallettiin miehen mukaan 20 senttiä lisää.

Heikkinen kuuli uudesta selityksestä perjantaina iltapäivällä. ”En ole tietoinen tästä [villamäärän lisäyksestä]. Ei kuitenkaan kuulosta vakuuttavalta selitykseltä. Ei villan määrällä ole merkitystä, se on niin kevyttä materiaalia”, Heikkinen sanoi.

”Kiinnitys on joka tapauksessa ollut virheellinen. Missään tapauksessa kattolevyjä ei saa kiinnittää nauloilla. Niiden laskennallinen vetolujuus on niin heikko.”

Vaikuttaa siltä, että vastuukysymyksiä puidaan vielä pitkään. Kenno-Rakenteen eli Näätätien Rakennuspalvelun vastuut ovat siirtyneet sen konkurssipesän hoitajalle, samoin kiinnitystyön suorittaneen firman, joka sekin on tehnyt konkurssin.

Tätä artikkelia on kommentoitu 30 kertaa

30 vastausta artikkeliin “Oulunkylän alakoulun kattoromahdukselle on vaikea löytää vastuunkantajaa – Vastaava mestari: rakennusohjeet ristiriitaisia ja vaihtuivat matkalla”

  1. Kukkua, herra mestari. Sileät naulat pitävät kuin tennistossu jäällä, menee siinä nurin..

  2. Tuo katto on tullut ruoteineen alas. Mitä merkitystä on levyjen kiinnitysmenetelmällä kun rakenne tulee tukirakenteineen alas. Jos ruoteet on ammuttu sileillä kiinni niin siinä on virhettä jo. Itse levyhän ei juuri mahdotonta kuormaa kanna, paitsi jos on alapuolisia kiinnityksiä joita nyt sitten 1 kipsin kattoon en kovinkaan paljoa suosittelisi. 200mm lisäeristys ei todellakaan saa oikein asennettua kattoa putoamaan vaikka tuo kivipohjaista puhallusvillaa onkin niin maksimissaankin aiheuttaa n. 13kg/m2 lisäkuorman. Mutta eniten tässä omaan silmään sattuu asiantuntijan lausunto jossa levyjen kiinnityksellä on ollut merkitystä katon romahtamisen kanssa. Jos ruoteet on kiinni kunnolla niin höyrynsulkumuovi kestää kyllä puhallusvillan painon ja levy ei itsestään putoa. Itse siis sanoisin että syy romahdukseen on liian harva ja huonosti kiinnitetty alakattoruode. levyjen huono kiinnitys voi johtaa levyjen putoamiseen mutta silloin eristeet ja runko jää kattoon.

  3. Ei kait tuossa ole levyjen irtoamisesta kyse, tuohan on pudonnut ruoteineen, joita tuossa kuvassa on aika vähän näkyvissä. Voivat tietysti olla villojen seassa. Kipsilevyjä ei ole enää 70-luvun jälkeen nauloilla kiinnitetty.

  4. ”Oulunkylän alakoulun korjaustyömaan vastaavana mestarina olleella kirvesmiehellä on eri selitys. Ei se ollut nauloista kiinni”, mies sanoo.”

    Kirvesmies vastaavana. Miten se on mahdollista.

  5. Merkillistä mutta ennen kun oli oikeita rakennusmiehiä ja naulasivat vasaralla ymmärsivät vastaavassa tilanteessa naulata naulat vinoon niin ne kestää vetokuormaa moninkerroin. Nyt vaan kiireellä ammutaan suoraan niin ei ole isoa vetopitoa. Eli mielestäni täysin tekijän vika ja tietysti myös työnjohdon kun ei ole valvottu /ohjeistettu miten tehdään.

  6. Nauloja on monenlaisia ja monen kokoisia, ja niitä vodaan hakata tiheään tai harvaan. Ei tämä ole pelkästään naula vai ruuvi kysymys. Kyllä ruuvikin pettää kun sen kantavuus ylittyy.

  7. Luulisi jostain löytyvän suunnitelmat joita verrata toteutukseen. Löytyykö vastuun kantajaa vai pelkkiä selittelijöitä ja vastuun siirtelijöitä?. Urakoiden ketjuttaminen aliurakoitsijoille ja konsulteille ilman valvontaa on myrkkyä. Tässä tapauksessa ketjuttaminen kongretisoitui ikävällä tavalla todellista vaaraa aiheuttaen. Nimimerkki otetaanko opiksi

  8. ”Maksajaa on vaikea löytää” ?? Jos urakoitsijan tekemä rakennusvirhe todetaan niin maksaja on/olisi konkurssipesä. Pesänhoitaja sitten yrittää hakea vahingonkorvausta aliurakoitsijalta. Sikäli maksajaa tietysti on ”vaikea löytää” jos pesällä ei ole mistä ottaa.

    1. jos yhtään on tapaukseen Kenno perehtynyt niin ei ole pesästä ottaa kun taisi jäädä vaille miljoona vaille alkuperäisiäkin velkoja mihin ei varoja löytynyt. Ja ties vaikka olisi alakattofirma jopa yksi nurinmenijä johtuen juuri näistä maksuvaikeuksista.

  9. Sakkoja voi jakaa kaikille. Keksikää joku selitys ja pyytäkää sihteereiltä paremmat työtodistukset komeilla leimoilla.

  10. Työn valvonnalle tulee saada aikaa!

    Rakennusliikkeet ja rakennuttajakonsultit tunnetaan nimistään. Kenno Rakenne oli aikanaan korjausrakentamisessa korkeasta laadustaan tunnettu. Työn työmaalla tekevät kuitenkin nykyään useimmiten aliurakoitsijat ilman omaa koulutettua työnjohtoa. Osalla toimijoista työnaikana tehtävää työn omavalvontaa ei ole nimeksikään. On vain työntekijöiden mahdollinen ammattiylpeys vastaan urakkatyön todennäköinen kiire. Usein pääurakoitsijan laatujärjestelmä mahtuu yhdelle A4 koon paperille. Pieniä kohteita pääurakoitsijan vastuuhenkilöllä on useita ja työmailla ollaan vain välttämättömässä tarpeessa.

    Tilannetta ei helpota, että pienetkin julkiset hankinnat tulee lainsäädännön mukaisesti kilpailuttaa ja laatukriteerit jäävät helposti toissijaiseksi hintaan nähden. Käytännössä työn tekee lähes aina halvimman tarjouksen tehnyt. Itsekin rakennuttajana ollessani olen tiennyt, että laadun valvonnasta tulee joidenkin toimijoiden kanssa todella tuskaista, mutta valinnan ratkaisee hinta.

    Ehdottaisin, että tulevaisuudessa useimmista työvaiheista vaaditaan mallityösuoritus. Pidetään mallityöntarkastuspöytäkirjaa ja jos joudutaan lisäämään jotain suunnitelmista puuttunutta maksetaan tästä käyvä hinta. Mallityöt ohjaa pienienkin työmaiden vastuuhenkilöt koolle useammin. Lisäksi valvonnalle tulee saada lisää aikaa ja resursseja, siis rahaa.

    RILP

  11. Näyttäisi siltä että alakaton ruoteet on laitettu 600 mm jaolla ja huonosti kiinni, luultavasti yhdellä naulalla kohdastaan ja olisko sekin ollu 75 mm pitkä 🙂

  12. Halvempaa on ottaa sakkoja kuin ruveta tutkimaan määräysviidakkoa, kun lopuksi jyrää naulatehtaan ohje, laita liimaa väliin ja puhalla..

  13. Niin, täysin väärin suunniteltu tai suunnitelman vastaisesti toteutettu…
    Pari huomiota kuvan perusteella:
    1) Normaalisti tuossa pitääisi kulkea palkkien alapinnoissa naulausrimat, joiden väliin höyrynsulkumuovi pingotetaan, aivan kuten aluskate kattoristikoiden päälle. Silloin muovi yksin kantaa tuon puhallusvillan ja siirtää kuorman naulausrimoille, sen naulaus on yleensä hyvin tiheä ja riittää hyvin kantamaan lämmöneristeet. Niiden alla levyjen ruuvaamista varten pitäisi olla palkkeihin nähden poikittaiset ruoteet, max. 600 mm jaolla levytystä varten (nyt kuvassa näkyy vain muutamia), jotka ruuvataan naulausrimojen läpi varsinaisiin palkkeihin asti. Nämä ruuvit ja ruoteet kantavat vain ripustetun kuorman eli kipsilevyt ja ripustetut valaisimet yms. Tällä tavoin normaalisti jää levyn päälle asennustila myös sähköjohdoille, eikä hyörynsulkua tarvitse puhkoa kuin iv-kanavien kohdalta.
    2) En nykyaikaisia puhallusvillatuotteita tunne, mutta epäilyttää tuo pölyttömyys… Läheiset pinnatkaan eivät ole villapölyn peitossa, ei tuote ole selvästi pölähtänyt pudotessaan, joten ettei nyt vaan ole käynyt niin, että tuo eriste kaikkineen on päässyt vesikatteen tai läpivientien vuodosta kastumaan. Märkänä tuo puhallusvilla painaa melko paljon enemmän kuin mitoitustilanteessa kuivaksi oletettuna…

  14. ”vastaavana mestarina olleella kirvesmiehellä”
    Rakennusvalvontaviranomainen on hyväksynyt kirvesmiehen vastaavaksi mestariksi. Seuraavaksi romanialainen timpuri mestarina?

  15. Oman kokemuksen mukaan liimavarsinaulan tartunta normaaliin puutavaraan on varsin hyvä, jos naulan pituus vain on riittävä. Jos katon puutavara on ollut kertopuuta (kuvasta ei pysty erottamaan onko), siihen naulan tartuntakyky puun syrjään lyötynä on merkittävästi pienempi, sanoisin selvästi alle puolet tartuntalujuudesta umpipuuhun. Naula tunkeutuu viilujen vällin ja kiilaa niitä irti toisistansa. Ja niin tekee myös kertopuun syrjään ruuvattu vähänkin kookkaampi ruuvi. Lieneekö tässä osasyy romahdukseen?

  16. Teistä yksikään ei ole nähnyt työselostusta, eikä urakkasopimusta tai -ohjetta, minkä mukaan tuote tarkastetaan, on kyseenalaista ruveta kuvittelemaan, miten itse olisi sen tehnyt, mutta käräjillä sitten voivat asianosaiset päteä ihan maksukykynsä mukaan.

  17. Tuota virhekorttia voi pitää hieman kyseenalaisena. Lankanauloja käytetään paljon myös sellaisissa liitoksissa, jossa naulalle tulee varren suuntaista vetoa. Kestävyysarvot varren suuntaiselle vedolle löytyy normeista.

  18. Tilaaja ja edustamansa vastuuhenkilö on osaamaton. Kunnallisen rakennuttamisen yleinen ongelma!

  19. Tilaaja vain käyttää isännätöntä rahaa, keskittyneet konsultit palvelevat kilvan, tarkastus uinuu digitaalimaailmassansa, urakoitsijat suunnittelevat konkursseja.

  20. Käytetty väärää kiinnitystapaa JA suunnitelma muuttunut (?) lennossa. Katastrofin ainekset jo siinä sitten, tai oliko suunnitelmia edes.. Olikohan tuolla sitten millattia vaikkapa kommunikoinnin suhteen? Välillä on meinaan melkosta, kun joutuu selittämään täysin ammattitaidottomalle porukalle jotain, eikä ne ymmärrä sanaakaan, edes englanniksi. Koko ajan joutuu vahtimaan ja katsomaan perään. Eivät osaa lukea kuvia lainkaan, eikä juuri kiinnostusta oppia. Villi veikkaus, että tuolla työmaalla kaikki oli ammattitaidottomia, kukaan ei tajunnut kunnolla edes englantia, eikä kukaan enää siinä vaiheessa pysty kaikkien perään millään katsomaan. Opitaanko tästä mitään? Aivan taatusti ei. Täytyypä käydä joku kerta vilkasee että kaataako lattiat tuollakin nurkkia päin, se kun on vissiin muotia nykyään. Saanko povata tässä, että tuo katto ei jääne ainoaksi ongelmaksi tuossa kohteessa?

  21. On niin uskomaton tunarointi jollaista saa hyvin harva täysin erialan ihminenkään tehtyä jolla ei minkäänlaista rakennusalan koulusta.

    Miksi nauloja ja millaiset ruoteet, miten kiinni ?

    naulattuja lautoja saa nykyisistä höttöpuista käsin vetämällä irti. Ruuvilla kiinnitettyjä ei

  22. Tähän mennessä jo kolme alaslaskettua kattoa on tullut alas aivan lähiaikoina. Loviisan Harjurinteen koulu on viimeisin tapaus. Eikö nyt jo olisi aika aloittaa rakennusvalvontaviranomaisten tai YM:n johdolla selvitys syistä ja korjaavista toimista asiassa. Onneksi kukaan ei ole vielä loukkaantunut, mutta tapaukset ovat kaikki olleet vakavia vaaratilanteita. Kolme tapausta kertovat, että alaslaskettujen kattojen rakentamisessa ilmenee yleisesti selvää tuotetason, työmaatoteutuksen ja valvonnan puutetta.

    1. Onnettomuustutkintakeskus selvitti sisäkattojen putoamisia raportissaan vuonna 2010. Ilmeisesti suositukset eivät ole menneet riittävän hyvin käytäntöön. https://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnettomuudet/2010/rdW15K2VT/D52010Y_Sisakattojen_putoamiset_Jarvenpaassa.pdf

      Onnettomuustutkinnan seuraavat huomiot ovat edelleen ajankohtaisia:

      ”Puurakentamisessa on ollut aina vallalla kirvesmiesten perimätietoa, jonka mukaan on rakennettu (”…ainahan näin on tehty, eikä ongelmia ole ollut…”). Yksi ongelma sisäkattojen kiinnityksissä on edelleen yleinen: kiinnityksiä ei aina mielletä kantaviksi rakenneliitoksiksi. Runkonaulaimet ja niiden pyöreät sileät konenaulat yleistyivät urakkamiehen työkaluiksi joskus 1980-luvulta alkaen. Kuviteltiin, että vain naulan pituus ratkaisee ja poikkileikkauksella ei ole väliä. Samoin kuviteltiin, että sileä kirkas naula tarttuu yhtä hyvin kuin sinkitty naula. Sinkityksen laatuunkaan ei kiinnitetty huomiota, vaikka sähkösinkitty naula vastaa kirkasta sileää naulaa ja vain upposinkitty karheapintainen naula on se ohjeissa mainittu sinkitty naula.

      Tarkasteltavana olevista tapauksista kahdessa liitoksen naulausta ei ollut suunniteltu lainkaan. Kolmannessa alkuperäisen liitoksen naulausta ei ollut suunniteltu, mutta rakennuksen laajennuksen suunnittelun yhteydessä liitos oli suunniteltu toteutettavaksi ruuveilla. Lopullinen toteutus ei ollut suunnitelman mukainen. Neljännessä naulaus oli suunniteltu, mutta toteutus poikkesi suunnitellusta.

      Sekä näissä tapauksissa, että muissa tutkinnoissa on tullut ilmi, että vielä 1990-luvun loppupuolellakin suunnittelijat saattoivat suunnitella naulaliitoksia perinteisillä lankanauloilla toteutettavaksi, vaikka maan tapana oli tehdä lähes kaikki naulaukset konenauloilla. Näistä aiheutuvat ongelmat ovat tulleet esiin viiveellä.

      Molemmissa tutkittavana olleissa tapauksissa onnettomuuden syy oli kattoristikoiden alapaarteen ja siihen naulaamalla kiinnitetyn sisäkattorakenteen naulaliitoksen riittämätön tartuntakestävyys.

      Liitos ei laskennallisesti kestänyt edes sisäkaton omaa painoa ilman ripustuksia. Kattoihin kiinnitetyt, rakennusten käyttötarkoituksen kannalta olennaiset ripustukset pahensivat tilannetta.

      Asia on ollut tunnettu jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta selvästi rakennuksen omistajat eivät ole tunnistaneet vaaraa.

      Vastaavanlaisia sisäkattorakenteita on julkisissa tiloissa satoja ja asuinrakennuksissa (pientaloissa) tuhansia.

      Onnettomuustutkinnan suosituksia:

      Ympäristöministeriön tulisi huolehtia siitä, että tieto naulakiinnitteisen sisäkaton vaaroista saataisiin leviämään rakennusten omistajille.

      Sisäkattoon tulevat ripustukset ja niiden tukeminen tulisi aina suunnitella kohteissa, joihin sisältyy henkilövahingon vaara. Rakennusvalvonnan tulisi ohjata hankkeen osapuolia siten, että suunnitelmissa esitetään sisäkaton kiinnityksen ohella ripustusten toteutus.”

      Ongelmia myös iv-putkien ripustuksissa

      Ongelma ei koske yksin sisäkattoja vaan myös LVI-putkien ripustuksia. Tästä uutisoimme vuoden alussa. Tässä silloin julkaisematta jäänyt Caverionilta saatu kommentti siitä, miksi iv-putkien ruuvit pettivät porvoolaisella rakennustyömaalla. Jos sähkösinkittyä, kuiviin tiloihin tarkoitettua betoniruuvia asennetaan betoniin erittäin sateisissa olosuhteissa, tuote voi ensimmäisen vuorokauden aikana rikkoutua vetyhaurastumisen vaikutuksesta.

      ”Meillä tosiaan yhdellä työmaalla Porvoossa sattui, että muutama 6 mm betoniruuvi katkesi vetyhaurastumisen takia. Kyseiset kanavat oli edellisenä päivänä asennettu ja seuraavana aamuna betoniruuvit olivat katkenneet. Ruuveja oli asennettu arvio noin tuhat ja katkenneita ruuveja oli kymmenen. Olosuhteet olivat työmaalla poikkeukselliset kosteat jatkuvasta vesisateesta johtuen.

      Meillä on myös toinen tapaus, jossa mahdollisesti on kyseessä vastaavanlainen tilanne. Siellä materiaalin on toimittanut eri yritys kuin Porvoon tapauksessa. Selvittelemme asiaa edelleen.

      Yleinen syy kyseisen ruuvin katkeamiseen on asennusvirhe, eli se, että ruuvi kiristetään liian isolla momentilla. Nämä kaksi asiaa, haurastuminen ja asennusvirhe, tulee erottaa toisistaan. Kaikissa asennuksissa on mielestäni erittäin tärkeää korostaa, että tuotteet asennetaan ohjeiden mukaan ja käytetään oikeita tuotteita oikeissa paikoissa.

      Porvoon tapauksessa korjasimme virheen heti sen huomattuamme. Asetimme kyseiset ankkurit välittömästi käyttökieltoon. Muutimme myös oman toimintatapamme siten, että virhe ei voi uusiutua. Rakentamisessa niin kuin muussakin toiminnassa virheitä voi sattua. Jos niitä sattuu, ne pitää korjata välittömästi. Tämä on meille hyvä esimerkki prosessimme toimivuudesta, virheen havaittuamme korjaamme toimintaamme ja estämme virheen toistumisen.

      Betoniruuvi on oikein käytettynä hyvä tuote. Ymmärryksemme mukaan kaikkien valmistajien 6 mm betoniruuvi on tarkoitettu käytettäväksi kuivissa olosuhteissa. Yleensä olosuhteet ovatkin kuivat, mutta kuten meidän tapauksessa, poikkeuksellisissa olosuhteissa riski vastaavaan tapahtumaan on mahdollinen, vaikkakin pieni.

      Olemme omalla toiminnallamme viestineet asiasta avoimesti, jotta tieto menisi myös muillekin eikä vastaavaa tilannetta pääsisi sattumaan muilla rakennustyömailla. Olemme yrityksenä katsoneet, että asia on saatettava mahdollisimman monen tietoon. Olemme avoimesti tiedottaneet asiasta asiakkaillemme ja sidosryhmiämme.

      Koska asentajan on työmaalla lähes mahdotonta huomata, että jokin sinne toimitettu tavara ei sovellukaan aiottuun käyttötarkoitukseen, työnjohtomme tehtävä on tukea asentajia ja varmistaa, että sisäisiä ohjeitamme noudatetaan. Hankintamme tekee tavarantoimittajien kanssa asiassa yhteistyötä.”

      1. Nyt vissiin puhutaan kunnon laatasta, mihin kannakoidaan sillä betoniruuvilla. Vanhaan hötökattoon sillä ei voi kannakoida. Siis niihin ohuisiin jo reikäjuustoksi porattuihin, vanhojen kivijalkakauppojen alakattoihin, tai muuten vain epätasalaatuisiin, vanhoihin alakattoihin. Käytännössähän niitä (alakattoja) ei aina pureta pois, vaan uusi tekniikka ja alakattorattoranka ruuvataan siihen vanhaan alakattoon, ja toivotaan parasta. Kippiankkureitakin on joskus joutunut käyttämään, ja milloin mitäkin, mistä ei aina palomiehet tykkää, että kannake kestää oman painon roikkua.

        ”Kuka tahansa” tajuaa tietysti, että jos se betoniruuvi ei oikein kiristy sinne, niin ehkä sitä ei kannattane käyttää juuri siihen hötöön, mutta tuota tuota niin joskus tämä on hivenen tuskallista seurattavaa. Kun puhutaan ”sisustuksesta,” siihen ei vissiin tarvitse rakennuslupaa, eli vastaan voi tulla siis aivan mitä tahansa taidonnäytteitä.

        Nyt kun nämä työturva-asiat on niin pinnassa nykyään, että muista aina liikenteessä ja potta päähän 24/7 tai maksa sakko, niin kannattaisiko miettiä sellasta että sen ikuisen 5 – vuotis työturvakoulutuksen jaarituksen oheen liitettäisiin vaikka jotain ihan asiaakin, kuten juurikin tätä kannakointia? Edes puhetta siitä, tai jotain, koska aivan selvästi moni ei tajua kannakoinnista edes alkeita, ja terve järki puuttuu täysin. Tai anteeksi kauheasti, eihän sellainen ole mahdollista, missä voisi itsekin jopa oppia jotain uutta, sen potta päähän – kertaamisen sijaan.

  23. 1MRL 19 § (17.1.2014/41)

    Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuus

    Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti. Rakennushankkeeseen ryhtyvällä on oltava hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen.

    Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava myös siitä, että rakennushankkeessa on kelpoisuusvaatimukset täyttävät suunnittelijat ja työnjohtajat ja että muillakin rakennushankkeessa toimivilla on heidän tehtäviensä vaativuus huomioon otettuna riittävä asiantuntemus ja ammattitaito.

    Ja edelleen omistaja: täysi huolehtimisvelvollisuus.

    Tämä huolehtimisvelvollisuus on koulujen suhteen kunnanvaltuustoilla esisuunnittelusta purkuun ja ehkä hieman ohikin, mm. materiaalien turvallisuuden suhteen.

    Vastuuta ei voi ulkoistaa.

  24. Todellinen paradoksi, välipohjalevyjen kiinnitysten normeja tiukennettiin, lopputulos oli täsmälleen päinvastainen. olisiko viranomaisten aikomukset taas olleet aivan eri paria kuin toiminta. Eikö joka naula ja ruuvityypille voisi julistaa omaa pätevyyttä.

  25. Taidan yhtyä edellä mainittuun ilkeämieliseen kommenttiin, jossa mainittiin nykyvaatimusten ulospäin näkyvät piirteet: Tärkeää ei ole työ ja osaaminen, tärkeää on pitää kypärä päässä ja korttinippu taskussa, olkoon se sitten hankittu millä keinoin tahansa. Töiden tarkastajaa tuskin näkee, mutta kypärän ja korttien tarkastajia vilisee työmailla. Onneksi olen jo poissa jaloistansa.

Vastaa käyttäjälle Hofnar Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat