Kokeile kuukausi maksutta

Rakennusala sai oman ”me too”-liikkeen – yli 30 taloyhtiötä taistelee rakennuttajaa vastaan

”Kansanliikkeeksi” itseään kutsuva ryhmä haluaa käyttää joukkovoimaa rakennusvirheiden korjaamisesta neuvoteltaessa. Ympäristöministeriössä valmistellaan jo lakimuutosta alan käytäntöjen uudistamiseksi.

Kymmenet taloyhtiöt liittoutuivat taistelussa vakavia rakennusvirheitä vastaan. Pekka Haapanen ja Kari Hopponen keravalaisen taloyhtiön pihalla.­ (Kuva: Rio Gandara / HS)

Se oli viimeinen pisara. Timo Haukilahden kotitalon ulkoseiniltä alkoi pudota kuuden ja puolen metrin mittaisia teräspalkkeja maahan kärki edellä.

Tämä artikkeli on tilaajille

Kirjaudu sisään

Kokeile nyt 1 kk veloituksetta!

Ryhmätilaus digi (+printti)

Ryhmätilaus sisältää haluamasi määrän käyttäjätunnuksia digiin (+printtilehtiä) yhdellä laskulla.

Yksittäistilaus printti+digi

Tilausjakso valittavissa 6/12 kk, myös määräaikaisena.

Yksittäistilaus digi

Tilausjakso valittavissa 3/6/12 kk.

Tätä artikkelia on kommentoitu 29 kertaa

29 vastausta artikkeliin “Rakennusala sai oman ”me too”-liikkeen – yli 30 taloyhtiötä taistelee rakennuttajaa vastaan”

  1. Alan tervehdyttämisen vuoksi olisi yleisenedun mukaista, että tämä artikkeli EI olisi maksumuurin takana vaan kaikkien luettavissa.

      1. Sammaa miältä kuin etellisetkin.
        Alan äänitorvi toimii kuin entinen mies pakkasella…kusemalla housuun lämmität vain hetken…

  2. Rakennusteollisuudessa on jo 20 vuotta sitten puhuttu korjausliikkeestä, jonka tarkoituksena on ollut parantaa rakentamisen laatua. Käytännössä laatutason parannus on ymmärretty väärin ja toimenpiteet on suuntautuneet rakennuteollisuuden liiketaloudellisen katteen parantamiseen. Tämän myötä näyttää käyneen niin, että loppuasiakkaan suuntaan näkyvä työnlaatu on vain heikentynyt.

    Rakennusteollisuuteen on pesiytynyt idiotismi, jonka ainoa ajuri on loputon ahneus. Yhteiskunta on kouluttanut alalla olevat päättäjät kalliisti, eikä tarkoitus suinkaan ole ollut kouluttaa omahyväisiä idioottisopuleja vaan yhteiskuntakehitystä tukevia yksilöitä.

    Itselläni on tosinaan suuria vaikeuksia ymmärtää, miksi ammatillisen peruskoulutuksen saanut henkilö omaa paremman älyllisyyden, kuin ylemmän tason koulutuksen saanut henkilö. Eduskunnassa on puuhailtu oppivelvollisuuden laajentamista toiselle aseteelle, mutta käytäntö osoittaa, ettei uudistuksessa ole järjen häivää, kun koulutuksen voidaan selkeästi osoittaa alentavan ihmisen kyvykkyyttä älyllisiin johtopäätöksiin. Ihmisen kyvkkyys käsitellä tietoa ei kasva tietokoneen tavoin ”kellotaajuutta” muuttamalla, eikä ruokavalion muutoksella.

    Ihmisen pitää olla idiootti, jos ei ymmärrä oman edun olevan yhteiskunnan edulle alisteinen.

    Olen itsekin miettinyt joukkovoimaa ja toivon hartaasti rakenusteollisuuden väliinpitämättömyyttä vastaan taistelevan koko valtakunnna tasoisen järjestön syntymistä.

  3. Espoolaiset taloyhtiöt liittoutuivat rakennusliikettä vastaan, jotta uudistalojen virheet saataisiin korjattua, kirjoitti Helsingin Sanomat laajassa jutussaan vuonna 2016.
    https://www.hs.fi/koti/art-2000002890617.html

    ”Kuvaavaa on, että taloa rakennettiin 14 kuukautta, ja vikoja on korjattu nyt yli kaksi kertaa kauemmin”, Timo Haukilahti sanoi jutussa.

    Hänen taloyhtiönsä oli ryhtynyt taistelemaan oikeuksistaan neljän muun espoolaisen talo­yhtiön kanssa vaihtamalla tietoja rakennusvirheistä. Lisäksi asukkaat kertovat kokemuksistaan sosiaalisessa mediassa: rohkaisevat ja neuvovat toisiaan.

    Vuonna 2018 Helsingin Sanomat jatkoi kertomusta:
    Joukko uusien asuntojen ostajia sai rakentamisen virheistä tarpeekseen ja marssi ministerin puheille – ”Niistä pitäisi tehdä julkisia samaan tapaan kuin autojen vioista”, Hesari otsikoi.

    Asuntoministeri Kimmo Tiilikainen haaveili silloin Haukilahden esityksestä jopa asuntorakentamisen arvostelusivustosta.
    https://www.hs.fi/koti/art-2000005736297.html

    Haukilahti oli saanut rinnalleen nyt Iiro Viinasen, entisen ministerin. Hän kävi YIT:n kanssa kuuden vuoden väännön rakennusvirheistä ja tyytyi lopulta vuonna 2013 9000 euron korvauksiin, kun ei enää jaksanut jatkaa.

    Viinanen on saanut asuntoriidalleen vielä enemmän ja vielä pidempään palstatilaa kuin Haukilahti. Viinanen toimi pitkään YIT:n hallituksen puheenjohtajana ja Pohjolan pääjohtajana, mutta intoutui puhumaan rakentamisen laadusta vasta, kun hänen omassa luksusasunnossaan löytyi virheitä.

    Hesari jatkoi skuuppiaiheensa lämmittelyä sitten vielä vuonna 2020.
    https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006628002.html

    Mikäpä siinä. Laatu on tärkeä aihe, mutta onko uutinen enää se mitä tapahtui kuusi vuotta sitten espoolaisessa taloyhtiössä, kun se on jo useita kertoja uutisoitu ja puhki analysoitu. Kertooko se pikemminkin siitä, että uusia aiheita ei ole löytynyt? Tämä vaara on, kun katsoo, miten Helsingin Sanomat keväällä kertoi tavallisten asunnonostajien tyytyväisyydestä.

    ”Uudisasuntorakentamisen asiakastyytyväisyys on pysynyt korkealla tasolla, vaikka rakentaminen on käynyt kuumana viime vuodet”, uutisoi Hesari.

    Kuluttajien tyytyväisyys uudisasuntoihin on laskenut viime vuodesta hienoisesti, käy sen mukaan ilmi Rakennusteollisuus RT:n Epsi Ratingiltä tilaamasta tutkimuksesta.
    Koko toimialan asiakastyytyväisyys on tänä vuonna 77,7 indeksipistettä, kun viime vuonna se oli 78,8. Tulos on silti edelleen hyvä ja menee edelle Ruotsia, jossa uudisasuntorakentamisen asiakastyytyväisyys on 70,8.
    75 tarkoittaa arvostelussa erittäin hyvää.

    ”Suomessa uudisasuntorakentamisen asiakastyytyväisyys on parempi kuin millään muulla toimialalla Pohjoismaissa”, sanoi Hesarin jutussa johtaja Merja Vuoripuro Rakennusteollisuus RT:stä. Hän toimi aiemmin Suomen Skanskan viestintäjohtajana, joten Haukilahden arvostelu on hänelle hyvin tuttua.

    Ensimmäistä sijaa piti kolmatta vuotta peräkkäin rakennusyhtiö Peab, toisena tuli YIT ja kolmantena Pohjola Rakennus. Skanska oli pudonnut kolmen kärjestä neljänneksi.

  4. Tyytyväisyyskyselyihin voi suhtautua samalla tavalla kuin horoskooppeihin eli ne osoittaa sitä, mitä niiden halutaan osoittavan, eikä niiden tulkinnan myötä pyritäkään korjaamaan tyytymättömyyden juurisyitä. Toisaalta jos tyytyväisyysprosentti osoittaa jotakin lukuarvoa niin kyselytuloksia pitäisi kyetä ymmärtämään proaktiivisesti vastalukujen valossa ja kommentin pohjalta vastaluku on mielestäni huolestuttavan korkea eteenkin, kun kyselyjen pohjana pitäisi olla rakennusteollisuuden laatutyytyväisyys. Jos kyselyissä selvitetään onko osallistuja ”tyytyväinen arkkitehtuuriin ja kukkaistutuksiin” niin jokainen ymmärtänee, ettei kysely ole relevantti tässä kontekstissa.

    Tutkimusten palaute ei edusta sitä joukkoa, joka todellisuudessa kärsii rakennusteollisuuden tuottamasta surkeasta laadusta. Se on merkittävä ja ikävä kyllä usein huomioimatta jäävä näkökulma. Tämän lisäksi rakennusteollisuus on omalta osaltaan heikentänyt tulevien sukupolvien kantokykyä ja se tulee vaikuttamaan erittäin voimakaasti yhteiskunnan kyvykkyyteen seuraavan 20 vuoden sisällä.

    Näistä laatuongelmista kärsitään koko valtakunnassa. Tässä ongelmassa ei ole kyse pelkästään asiakastyytyväisyydestä vaan laajemmin kotitalouksien varallisuudesta ja kansallisesta vauraudesta. Ikävä kyllä tässä piilee sudenkuoppa, jota ei tunnisteta riittävässä laajuudessa. Julkisten rakennusten laatutaso on vielä heikompi kuin yksityisrahoitteisissa kohteissa. Usein kuulee puhuttavan Suomen vauraudesta, joka tässä kontekstissa on pikemminkin silmänlummetta kuin reaalista vaurautta.

    Vuosikymmenien saatossa Suomeen on rakennettu valtavalla summalla infraa ja se on jätetty useissa kohteissa suorastaan heitteille. Julkisen rakentamisen laatuongelmat on pahimmillaan aiheuttaneet tilojen ja rakennelmien vajaakäytön ja sen myötä rakennetun infran arvo on negatiivinen.

    Rakennuskustannusten lisäksi viimeisten vuosikymmenien aikana infran hoitokuluvelka on kasvanut kumulatiivisesti ja monissa kohteissa hälytyksenomaiset korjausinvestoinnit on tehty vielä huonommin kuin uudisrakentamisessa. Rakennusteollisuuden laatuvastuu pitää ymmärtää laventaa myös olemassa olevan rakennuskannan korjauksiin ja julkiseen rakentamiseen.

    Ongelmaa ei voi syrjäyttää kyselytutkimuksilla, trollauksella, unohtamalla, välinpitämättömyydellä, asiantuntijalausunnoilla tai muilla puolustuksellisilla väittämillä. Ongelma ratkaistaan vain tekemällä oikeita asioita oikeaan aikaan ja karsimalla vajaakäyttöisiä rakenteita. Ei se ole tämän vaikeampaa. Laadullisten ja taloudellisten prosessien korjaukseen on ollut aikaa aivan riittävästi.

    Rakennusteollisuutta voidaan kehittä vain sisältäpäin kumpuavan tahtotilan myötävaikutuksella. Jos tahtotilaa ei ole niin alaan kohdistuvat ulkoiset paineet tulee kasvamaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärttää, ettei maksajia ole loputtomasti. Ikävä kyllä ala ei kykene korjaamaan laadullisia ongelmia itsenäisesti, joten julkisen vallan tulee puuttua asiaan.

    Julkisen vallan pitää tehdä päätöksiä valvojien lisäyksestä. Ammattitaitoisten valvojien lisääminen on yhteiskunnalle tuottavaa päin vastoin kuin nykyisten ylityöllistettyjen valvovien organisaatioiden ylläpitäminen.

  5. Kyse on siis uuden asunnon ostaneiden tyytyväisyydestä rakennusyhtiöihin, ei siis mistään satunnaisesta mielikuvasta.

    EPSI Rating kehitti Uudisasuntorakentaminen-tutkimuksen yhteistyössä Rakennusteollisuus RT:n kanssa tämän aloitteesta vuonna 2017.

    Haastateltavat poimitaan satunnaisotantana yritysten asiakasrekistereistä. Tutkimuksessa on mukana vain isot rakennusliikkeet, koska tulosten luotettavuuden takaamiseksi vastauksia pitää olla riittävän iso määrä.

    Heti aluksi huomattiin, että vaikka asuntojen virheettömyyteen ollaan tyytyväisiä, siinä on laatutekijöistä eniten parannettavaa. Tämä näkyi vastaavasti valitusten suhteellisen suurena määränä. Seuraavana vuonna tilanne parani jo selvästi eli rakennusliikkeet olivat kohentaneet palautteen pohjalta toimintaansa.

    ”Tuloksista näemme, että luottamus rakennusalaa kohtaan on alhainen yleisesti kuluttajien kesken, eli niin sanotun suuren yleisön mielikuva alasta on heikko. Kun taas puhutaan oikeista kokemuksista, joita kuluttaja on kokenut, luottamus on korkeammalla”, todettiin tutkimuksessa vuonna 2018.

    Kysely on toistettu useana vuonna peräkkäin ja ainakin siihen osallistuneet rakennusliikkeet ovat ottaneet palautteen tosissaan. Esimerkiksi Pohjola jätti yhtenä vuonna väliin tutkimuksen, kun jäi edellisellä kerralla viimeiseksi. Se käytti ajan laatunsa parantamiseen. Tulosten perusteella se on kannattanut.

    ”Analysoimme aiempien tutkimusten tulokset tarkasti ja laadimme yksinkertaisen toimenpidelistan toiminnan parannuksista. EPSIn raportit ovat todella hyvää taustatietoa ja raakamateriaalia oman toiminnan kehittämiselle”, varatoimitusjohtaja Miika Oksanen totesi Rakennuslehden jutussa keväällä 2020

    1. Mauno kirjoittaa ainakin minun mielestäni tuolla yllä hyvin ja osuvasti.

      Asiaa voisi myös verrata erään merkittävän rakennusliikkeen aikaisempaan toimintaan, jossa eräänkin kerran urakkaneuvotteluissa esitettiin, että jos maksatte 120 000€ lisää, niin kiinnitämme lisää henkilökuntaa varmistamaan, että saatte varmasti laadukkaan tuotteen ns. laatuhenkilöitä. Mitä siihen voi sanoa, TÄH eikö tällä rahalla saakaan laadukasta lopputulosta, sitä me kyllä olimme tilaamassa.

      Tuo kysely on melko lailla samaa kastia. Asiakaspalaute on varmasti erinomainen väline parantaa toimintaa yrityksen sisällä, mutta välittömästi kun siitä tulee markkinoinnin väline, se on ohjautunut sille paljon puhutulle väärälle raiteelle. Vähän sama juttu, kun aiemmin tuotantopalkkioiden sitominen työturvallisuustulokseen, TR tulos on tarvittavalla tasolla kun se kirjaillaan tarvittavalle tasolle.

  6. Asiakas ei ole asiantuntija rakentamisessa ja siksi rakennusteollisuuden tulisi aivan oikeasti ymmärtää viestiketjujen ydin eli se konteksti mitä asiakaspalaute tarkoittaa. Tässä artikkelissa ydinviesti on mielestäni se, että rakennusvirheistä kärsineet asiakkaat ovat joukkoistuneet ja siten pyrkivät saamaan oikeutetusti luvattua laatua. Markkinoinnissa annetaan ymmärtää, että ostaja saa muuttovalmiin täydellisen asunnon, joka ei sisällä rakennusvirheitä, joita korjataan asiakkaan lukuun.

    Mielestäni artikkelin liittyvässä sisällössä ei ole kyse mielikuvasta vaan todellisesta kärsimyksestä. Sen sijaan viestiketjussa luodaan joissakin kohdissa mielikuvia rakennusteollisuuden hyvästä laadusta. Asiakastyytyväisyys on tässä kontekstissa erittäin heikko ja sen pitäisi herättää alan ja julkisen tahon päättäjät tekemään oikeita johtopäätöksiä.

    Sellaisen ihmisen täytyy olla todella idiootti, joka yrittää kuitata näin selkeitä viestejä kiiltokuvilla ja tyytyväisyyskyselyillä. Sen voisi vielä ymmärtää, jos kyselytulos esitetään oikeassa kontekstissa ja tulos olisi 90 ja 100 välissä. Mainitun tasoinen tyytyväisyys ei todellakaan ole hyvä ja on suorastaan abstraktia tehdä vertailuja muiden maiden kyselyihin.

    Herätys hyvät päättäjät!

    Ala kärsii jo nyt ainakin julkisuudessa työvoimapulasta. Miten kukaan voi edes kuvitella tulevaisuuden vetovoimatekijöitä, kun lopputuotteen laatutaso on näin heikko. Kuka haluaa pilata työhistoriansa rakennusteollisuuden parissa. Ja kuten aiemmin mainitsin niin rakennusteollisuus ei ole yhteiskunnasta irrallaan oleva saareke, jossa tapahtumaketjut rajoittuvat kuplan kalvopintaan. Rakennusteollisuus liittyy keskeisesti Suomen hyvinvointiin ja talouteen ja sen alkupanostus on lähtöisin yhteiskunnasta siinä tarkoituksessa, että teollisuudenala tukee yhteiskunnan kehitystä ja vakautta.

    Nykyinen maailmanjärjestys nojautuu yhteiskuntien välisiin voimasuhteisiin ja se tulisi aina huomioida päättäjätasolla. Yhteiskunnan vakaus on kokoa merkittävämpi tekijä ja vakautta ei lisää saarekeajattelu. Myös rakennusteollisuuden päättäjien pitää kyetä ajattelemaan enemmän tulevia sukupolvia kuin itseään ja omaa työtään siinä kontekstissa miten se vaikuttaa tulevaisuuteen.

  7. ”kansanliikkeeksi” nimetty asunnon ostajat ovat kokeneet pettymyksen, se on selvä. Sitä on turha kiistää tai selitellä pois.

    Toinen asia on EPSI Rating kyselyn tulos. Ei ole syytä myöskään vähätellä sen tulosta. Valtaosa uuden asunnon ostajista on tuotteeseensa tyytyväinen, sekin on tosi ja sitä on turha selittää pois sillä, että joku toinen ei ole tyytyväinen.
    Siksi on epäreilua väittää, etteikö rakennusteollisuus tuottaisi myös ihan laadukkaitakin tuotteita.
    EPSI Rating kyselyn vastaajat eivät ilmeisesti kuitenkaan ole jutun ”kansanliikkeestä”, se lienee selvä.

    Olen aika paljon kiertänyt uusia asuntoja, työmaan aikana, vastaanoton yhteydessä ja vuositarkastuksen yhteydessä sekä sen jälkeen.

    Oma kokemukseni on, että ylivoimaisesti suurin osa uusista asunnoista ovat laadullisesti hyviä, vaikka lähes jokaisessa on jotain pientä fiksattavaa.
    Mielestäni on tärkeää ottaa huomioon juuri se seikka, että hintaan kuuluu myös vuositarkastus ja sen jälkeiset korjaukset. Siis ajattelutavan muutos olisi suositeltavaa.
    Eli ostaessaan uuden asunnon, vuoden päästä saa fiksaukset samaan hintaan. Käytetyn asunnon ostajalla ei tätä palvelua tule, eikö niin?

    Asiakaskokemuksen osalta olennaista on, että grynderi tämän prosessin hoitaa ammattitaitoisesti, sujuvasti ilman turhia viiveitä ja selittelyjä.
    Tämän on osa gryndereistä jo oivaltanutkin ja siihen satsataan nykyisin ihan tosissaan. Kaikilla ei prosessit ole vielä kuitenkaan valmiita ja sujuvia.

    Oma käsitykseni on, että suurimmat laadulliset ongelmat ovat silti pienimmillä, uusilla gryndereillä. Erityistä huomiota kiinnittäisin niihin, jotka ovat tässä viimeisen 10v aikana kasvaneet valtavalla nopeudella.
    Siksi on sanottava että tämän nousukauden jälkiä tullaan korjaamaan vielä pitkään.
    Jälkien tekijät eivät silti mielestäni ole ”vanhat ja suuret” vaan ”nuoret ja rohkeat”. kokemattomuuttaan, osaamattomuuttaa, liian pienillä resursseilla ja valitettavasti myös jopa röyhkeyttään.

  8. Täytyy myös muistaa, että asuntorakentamisen laatu on paljon muutakin kuin se, onko parketissa naarmuja ja toimiiko uuni. Laatu on laaja käsite rakentamisessa. Ostavat asiakkaat vastaavat tiettyihin kysymyksiin ja sillä mitataan tietyn tyyppistä tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä. Ostava asiakas joutuu monesti yllättymään virheellä tai puutteella, joka ei ollut nähtävissä, havaittavissa, tai sitä ei vaan varsinaisesti kysytty.

    Yhtään väheksymättä tämän kaltaisia kyselyitä, ne ovat varmasti hyvä osa laadukasta toimintaa, mutta kysymyksessä ei ole koko totuus ostavalle asiakkaalle tarjottavasta laadusta. Mietitäämpä autokauppaa, autokauppias soittaa monesti uuden tai uudehkon auton ostettuasi viikon päästä perään oletko ollut tyytyväinen menopeliisi. ”joo, kyllä tämä on toiminut ihan hyvin”. Voi olla, että vuoden päästä auto on isommassa remontissa, tai kolmen vuoden päästä joudut luopumaan siitä, kun vikaa oli enemmänkin.

    Urpo on varmasti siinä suhteessa oikeassa, että pienemmät ja keskisuuret grynderit saattavat olla isoin syyllinen käsitykseen asuntotuotannon huonosta laadusta. Ne eivät välttämättä ole aivan tuoreitakaan yrityksiä, joukossa on vanhojakin. Ala on vaan rakentunut tai rakennettu mädäntyneen sokkelin varaan, jossa vesikatolla ja rungolla yritetään pitää rakennusta pystyssä. Ennen isompaa rakennemuutosta, jossa oikeasti ohjataan, ei muutosta ole tapahtumassa. Sitä ennen löytyy aina pari Pelle Pelotonta keksimään, millä koordinaattorilla tai developmentlaatututkimus analyysillä ja toimilla ongelmat on ratkaistu. Nyt pitäisi jo huomata, että ongelmat alalla ovat reilusti suurempia.

  9. Toimimme kilpailu-urakoinnissa pääkaupunkiseudulla aliurakointimallilla, eli omana työnä ei oikeastaan tehdä mitään. Lähinnä on touhuttu julkisia hankkeita, ja hienon arkkitehtuurin lisäksi aika tyypisiä rakenneratkaisuita joita on tehty pitkään.

    On tullut vastaan erityisesti runkorakentamisen ja julkisivurakentamisen aliurakoitsijoissa että joka paikassa yritetään oikoa sen mitä ehditään, vaikka kuvissa esimerkkinä terästen määrä tai suojaetäisyydet on selvästi mainittuna. Samojen firmojen kaverit sanovat että ei ole rakennusliike N.N tai Y.Y työmaalla tälläistä pilkun nussimista vaan on voitu toimia näin. Kysymys väkisinkin herää, että minkälaista paskaa työnjohto päästää käsistään ja tietääkö tätä kukaan muu työmaaorganisaation ja aliurakoitsijan työntekijöiden lisäksi? Jokin painevalubetonointi tai muurauksen lisäteräkset eivät pysty näkymään laatudokumentissa vaikka sellaisia kehitysinsinööri olisikin tehnyt.

    Onko suojalasivouhotus vienyt keskittymisen oleellisesta. Nykyään harvemmin tapaa kahta kertaa samaa porukkaa tekemässä samaa urakkaa kun ollaan vaadittu paperien mukaista laatua.

    Tuntuu että ala on yhtä mätä kuin pellolle perustettu valesokkelitalo ja se saa kunnian joka kehtaa eniten lähimmäistään kusettaa joka vaiheessa.

    1. Olisipa kaltaisiasi työnjohtajia enemmän. T.Suunnittelija

  10. Kohta alkaa taas lennot, voi ottaa salkun ja lähteä naatiskelemaan, kun vakuudet on nostettu pois asiattomilta.

  11. Työjohtaja ja päättäjät tietää mitä rakennuksella puuhaillaa. Kyse ei ole osaamisesta vaan asenteesta ja nimenomaan päättäjätason asenteesta. Pitää huomata, että useimmiten päättäjä vaatii työntekijää tekemään tulosta säästämälä materiaalikuluja, lyhentämällä vaiheaikoja, vähentämällä työvoimaa, vähentämällä palkkakuluja ja vääristelemällä käytänteitä, jos muut keinot eivät riitä.

    Ymmärrän, että globaali kilpailukyky vaatii kustannustason alentamista, mutta tässä kontekstissa jää huomiotta, ettei investointilaskelmat huomioi globalisaation vaikutuksia ja nämä riskit kaatuvat kiinteistön omistajille ja rahoittajille (sinäänsä ihan oikeille tahoille – mielenkiintoista seurata milloin, joku havahtuu vaatimaan rakentamisen elinkaarilaatua). Kustannustason alentamisessa painotus kohdentuu vääjäämättä palkkatason alentamiseen, mutta sen myötä painetta syntyy alentaa myös välillisiä kustannuksia esim, vuokria. Nykyisellä rakentamisen laadulla ei varmasti kateta elinkaariajatteluun kohdistuvia kustannus- tai laatupaineita. Tätä yhtälöä ei ratkaista kiinteistömyynnin vastuuttomilla markkina-anlyyseillä ja asiakastyytyväisyys hokemilla vaan yhteiskunnan ja rakennusteollisuuden vastuullisilla kehitystoimilla.

    Kyse ei todellakaan ole yksittäisen yksityisomistukseen hankittavan kiinteistöosakkeen pintakiillosta, vaan nimenomaan vakkaalle laatuperustalle rakennetusta infrasta, jonka uskotaan siirtyvän jälkipolville. Artikkelin ydinviesti on pintakiiltoon tyytyväisten palautteiden suhteen päinvastainen eli suuri joukko ihmisiä on tyytymättömiä alan kykyyn käsitellä asiakaspalautteita ja niiden vaatimien toimenpiteiden välttelyyn. Tässä on kyse koko alasta useamman vuosikymmenen takaa eikä muutamasta kasvuyrityksestä 2020 luvulla. Kyse on koko valtakunnna tasolla esiintyvästä väliinpitämättömyydestä vuosikymmenien takaa. Kyse on julkisessa ja yksityisomistuksessa olevan infran laadusta uudisrakennuksista tieverkostoa pitkiän korjausrakentamiseen.

    Yhteiskunta haaskaa voimavaroja ja resursseja suorastaan surkeaan laatuun. Päättäjiltä pitää vaatia vastuullisia toimenpiteitä ongelmien ratkaisuun ja velvoitteita elinkaarimallin suuntaan. Lakialoitteessa tulee huomioida tarkastuksen tärkeys ja luoda tarkastajille laajemmat hartiat puuttua työmaan käytäntöihin vaikka pysäyttämällä rakentaminen, koska mikään järjellinen ja selkokielinen viesti ei muutoin johda toimenpiteisiin (sakkoja tai selkään, jos luupäät eivät ymmärrä muuta kieltä).

  12. Puhutaan, että alan suurin ongelma on harmaatalous. Se on toki iso ongelma, mutta uskaltaisin kuitenkin väittää, että alan suurin ongelma on piilokorruptio. Piilokorruptio monimuotoisuudessaan on esteenä useille tarvittaville toimille, joista osa vähentäisi myös sitä harmaata taloutta.

  13. Mauno ja nimettömät puhuvat varmaan ihan asiaa, mutta tämä artikkeli ja kyselytutkimus keskittyivät omaperustaiseen asuntotuotantoon.
    Siihen Mölsäkin omassa kommentissaan heti alkuun viittaa; Seppo Mölsä sanoo:10.9.2020 17:50
    ”Kyse on siis uuden asunnon ostaneiden tyytyväisyydestä rakennusyhtiöihin, ei siis mistään satunnaisesta mielikuvasta.”

    Eli jos yritettäisiin pysyä siinä, ennen kuin aletaan koko valtakunnan ifraa korjaamaan. Siitä lienee omakin artikkelinsa täällä?

    Otetaan vaikka yksi esim. suomalaisen rakentamisen laadunvalvonnan kummallisuuksista;

    Gryndituotannossa on suomessa sellainen menettely, että rakennustyön valvojan valitsee rakennettavan AsOy:n osakkaat so. hallitus, käytännössä aina siis perustajaosakkaat, jotka ovat siis asuntoyhteisön osakkeiden 1. myyjät. Käytännössä siis grynderi valitsee rakennustyön valvojan itselleen.

    Mitä tästä ajattelette?
    Onko syytä arvioida tätä sopimussuhdetta erityisen kriittisesti?

    Kuinka luotettavana tulee pitää grynderin omaa todistustaan rakentamisen laadusta, varsinkin, jos siinä vedotaan ”puolueettoman valvojan” asettamiseen ja sen valvontaan työmaalla?

    Ja ennen kuin kaikki valvojan nyt repäisevät ihokkaansa, niin toivoisin, että tätä keskustelua voitaisiin käydä kuten suoritatte valvontaakin, tyynen ammattimaisesti ja objektiivisesti….

  14. Hyvä näkökulma Urpolta. Niin kuin yllä olevista kommenteista kuitenkin huomaatte, alaa ns. pelipaikalta katsoneet, eli alalla työskennelleet, katsovat ja näkevät asian aivan eri tavalla kuin esimerkiksi ostava asiakas. On paljon mahdollista, että keskustelu on tästä syystä lähtenyt laajemmille reiteille.

    Mitä tulee gryndivalvontaan, se on vitsi, sen kaikki alalla olevat tietävät. Enkä usko, että kukaan edes väittää sen olevan korrekti toimintatapa. Mutta niin kuin yllä joissakin viesteissä on viitattu, tämäkin on alalla hiljaa hyväksytty tapa.

    Rakennuttajatoimistojen toimintaan laajemminkin olisi syytä suhtautua paljon kriittisemmin. Valvonnasta on tullut jo kauan sitten liukuhihnabusines liian monelle toimijalle. Toimintaa toisinaan kutsutaan leikkisästi dokumenttihipaksi. Varsinainen ammatillinen osaaminen on laajasti puutteellista. Toimintaan pitäisi saada jonkin sortin roti ja lähestyä esimerkiksi valvojan sinänsä arvokasta työtä enemmän ammattitaidon kautta. Tässä suhteessa monet pienet toimistot tai ”yhden henkilön” valvontayritykset/toiminimet ovat osoittautuneet monesti paljon laadukkaammiksi.

    1. En kokisi että julkisella puolellakaan valvonta konsulttitoimistojen silmien alla olisi parempaa. Aivan liikaa rakennusten laatu on vastaavan työnjohtajan ja hänen alaistensa moraalin alla. Kuitenkin työmaakokouksessa kirkkain silmin sanotaan että on käyty työmaalla kahdesta kolmeen kertaan tunnin kaksi…

      Usean valvojan kompetenssi asiaan on vielä se että muunmuassa runkorakenteiden suhteen voi osaava ja sanavalmis työmaamestari kertoa oman näkemyksensä totuutena ja kaikki nielaistaan sellaisenaan. Viimeisen pinnan vahtaajia kyllä löytyy jokaiselta tasolta urakoitsijoista tilaajan edustajiin ja näistä saataisiin romaani kirjoitettua mutta suurimmalta osalta rakennetekninen puoli on aivan hepreaa.

      Ja tämä paska jatkuu niin kauan kuin sen annetaan jatkua, eli fiksut lähtevät opiskelemaan muuta ja raksalle ajaudutaan riippumatta kypärän väristä.

      1. Viimeinen kappale on totta eikä tule muuksi muuttumaan. Ei muutaku rällätirällöti ja korkki aukin! Normaali ihminen ei rakennusalalle tule, mutta minä olenkin HULLU

  15. Kommentoin tätä artikkelia otsikkoperusteisesti ja se viittaa nimenomaan rakennusvirheisiin. Rakennusvirheiden ”päivänvaloon” tulo lienee toiminut herätteenä myös artikkelin kirjoittajille. Pidän omissa kommenteissa tätä viitekehyksenä ja jätän asiakastyytyväisyyskyselyjen tulokset huomiotta, koska ne näyttävät häiritsevän artikkelin ydinviestin fokusta. Valvonta kylläkin on yksi merkittävä muuttuja tässä yhtälössä.

    Rakennusvalvonta on tärkeässä osassa laadukasta rakentamista ja sieltä kumpuaa koko alan suhtautuminen laatutekijöihin ja asenteeseen. Rakentamisen lopputuotteet on yhdellä nimittäjällä kuvaten infraa ja se lienee selvää mitä kaikkea se pitää sisällään. Artikkeliin sisältyy puskuroituneita viestejä koko alalta ja siksi on tärkeää käsitellä asiaa yhden nimittäjän kautta eteenkin, kun sitä käsitellään ministeriötasolla. Tähän asiaan tulee saada kokonaisvaltaisempi tulokulma ja lainsäädäntöä tulee kehittää juurisyihin puuttumalla. Ministeritason omakohtaiselle kokemukselle ei pidä antaa eritystä painoarvoa vaan tulokulma pitää olla kansantaloudellinen.

    Valvovaa henkilöstöä ei ole tarvetta kurmuuttaa sen enempää kuin he ansaitsevat. Valvontaa ei yleisesti kyetä resursoimaan oikein ja se on oleellista tämän yhtälön muodostamisessa ja ratkaisussa. Valvontaa tulee kehittää julkispainotteiseksi, koska toimialan omavalvonta ei kykene ymmärtämään kokonaiskuvaa. Julkinen valvonta pitää luonnollisesti tehdä ammattitaitoisella henkilökunnalla ja sille tulee kohdentaa riittävästi voimaa keskeyttää rakentaminen. Rakentamisen keskeyttäminen pitää tehdä tarpeen vaatiessa juuri perustuksia ja runkorakenteita valvottaessa. Pintatyöt on oma lukunsa ja niiden kommentointi jääköön ostajille.

    Tässä yhteydessä pitää mainita, ettei rakentamisen kokonaiskustannukset nouse valvontaa lisäämällä vaan päin vastoin. Osaava valvoja toimii parhaimmillaan rakentamisen konsulttina ja kykenee opastamaan tekijä ja kehittämään työvaiheita. Työmaan valvontaa pitää kehittää täysipäiväiseen suuntaa. Satunnainen vilkuilu työmaalla ei riitä täyttämään valvonnalle asetettavia vaatimuksia.

    ELY-keskuksesta voisi saada yritystukea siinä tarkoituksessa, jos käynnistää valtakunnan tasoisen organisaation ajamaan rakennusvirheistä kärsivien oikeutta ja kehittää rakennusvalvontaan soveltuvia kännykkäsovelluksia. Töitä tällä alalla varmasti riittää.

    1. Mauno olet kyllä 40 vuotta ajastasi jäljessä jos kuvittelet työmaavalvonnalla ja kunnallisella rakennusvalvonnalla olevan jotain muutakin tekemistä keskenään kuin se, että kummassakin sattuu olemaan sana valvonta. Tähän ne yhteneväisyydet jäävätkin.

      1. Juurikin tämän aikajänteen alaa seuranneena tiedän kyllä missä mennään ;-). Rakentamisen laatu ei parane vanhakantaisen valvojan toimesta, eikä myöskään nykyisen valvonnan puitteissa. Tässä asiassa ei voida jäädä kehittämään työtehtävän nimitystä. Sillä ei ole mitään merkitystä millä nimikkeellä valvontaa tehdään. Kyse on tehtävän sisällöstä ja resursseista. Valvonta ei varmasti ole kaiken ydin.

  16. Asennevammaisten alaa ei korjata valvonnalla, uusilla koordinaattoreilla, uusilla säädöksillä, laieilla tai millään muullakaan mitä on yritetty tehdä 50 luvulta alkaen tälle alalle.

    Tätä alaa ei pelasta muu kuin se, että me vanhat jäärät poistumme taka-alalle ja uusi sukupolvi vie alan aivan uudelle tasolle ilman rakennusvalvontojen, ministeriöiden tai takapajuisten järjestöjen holhousta. Sekään ei hyvältä näytä kun vanhakaarti kasvattaa jokaisen uuden tulijan kieroon ja ripottelee polulle kerrostalon kokoisia kiviä esteeksi.

    1. Olen täysin samaa mieltä. Nimimerkillä poroporvari.

  17. Vaikuttaa siltä, että alan sisällä väki ei usko rakentamisen laatuun lainkaan?
    Siksipä esim OlenPuhunut. sanoo:15.9.2020 22:28 ja Nimetön sanoo:16.9.2020 09:32 kommentit pitävät paikkansa….

    Sehän on tosiaan vanha viisaus että jos ei itse usko omaan tekemiseeni ei siihen usko kukaan muukaan.

    Toinen asia on myös se, että työmailla edelleen ei tunneta voimassa olevia määräyksiä eikä lainkaan ymmäretä esim. mitä hyvä rakentamisen tapa pitää sisällään.

    Vanha sketsisarja Lapinlahden linnuilta Hurjat tulee mieleeni…maitolaiturilla heitellään tikkaa, jopa 26 saadaan tulokseksi! Lainkaan ei olla tietoisia, että naapurilaiturilla heitellään jo pitkästi yli 40, ollaan vaan vilpittömästi mukan hyvää tekevinämme.
    Näin se menee rakennusalalla.

    Kun toimintaympäristö muuttuu, siirrytään urakoinnista tai talokaupasta(tavaraosakaupasta) omaperustaiseen tuotantoon, tulisi siihen uuteen ympäristöön tutustua ensin aika tarkkaan.
    Tätä tarkoitin, kun aiemmin puhuin nuorista nousukkaista, joiden jäljiltä on vakavia rakennusvirheitä, myös AskL:n mukaisia juridisiavirheitä esim. tonttikauppoihin jne liittyen tehty. Näitä korjaillaan vielä pitkään ja hartaasti….

    Kyllä holhousta tarvitaan, aika kovasti! Olen itse sen pannut merkille, että kyllä grynderit ihan siekailematta käyttävät osakkeenostajien tietämättömyyttä hyväkseen, jos ei joku ole paimentamassa.
    Toisinaan vanha jäärä on paljon parempi vaihtoehto kuin asennevammainen nuori ”projektipäällikkö” joka tekee pikkutakissaan ihan sikana bisnestä.

    Asenne ratkaisee kaiken. Kun organisaatio ymmärtää rakentamisen muuttuneen palvelualaksi, sillä on tulevaisuudessa edellytyksiä menestyä.
    Muuten ollaan marginalissa.

  18. Kyllä se roti löytyy tällekin alalle, mutta ikävä kyllä se voi vaatia totaalisen alasajon. Silloin ei ole enää merkitystä muutamalla roposella idioottipäättäjien voittovarat tilillä. Kannattaa lentää jo nyt kuuhun tai pitemmälle, ettette varmasti pääse enää takaisin paskomaan jälkipolvien poluille. Toimintaympäristö tulee muuttumaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tulevien sukupolvien kantokyky romahtaa. Näillä tulevilla sukupolvilla on silloin muutakin vastattavaa, kuin parisataatuhatta julkista kiinteistöä ja muutama tuhat kilometriä pikitietä. Toivottavasti nuorempi sukupolvi havahtuu nousemaan barrikadeille oikeiden asioiden puolesta, eikä jää seuraamaan sivusta yhteiskunnan rapautumista. Itse ainakin kehotan omaa jälkipolveani kieltäytymään sellaisten yhteiskuntaerien maksamisesta, jotka eivät suoraan sada omalle ja tuleville sukupolville vaan pikemminkin niillä kuitataan aiempien sukupolvien holtitonta taloudenhoitoa. Keinoja tähän löytyy ja niitä syntyy kaiken aikaa lisää.

    Ei ole kovin paljon hurraahuutoja luvassa monella uusiopinnoitetulla tieosuudellakaan, kun eroosiokuoppia ilmenee ennen 1-vuotis juhlia. Investoinnin hyötyä ei tässäkään kontekstissa voida mitata yhteiskunnan tai kuntien infraomaisuuden kuntotason nousulla. Tässäkin on kyse rakentamisen luvattoman heikosta laadusta.

    Pikkuisen pistää potuttamaan omankin jälkikasvun puolesta, kun valtakunnassa on muutaman apinan ja itsekeskeisen päättäjän maailmankatsomuksen mukaan kaikki hyvin. Ei voi pahemmin olla pallohukassa sellaisella idiootilla, joka luulee menneiden metodien jatkavan voitonkulkua, kun eroosio nakertaa kaiken aikaa kiihtyvämmällä tahdilla yhteiskunnan tukijalkoja ja kykyä ylläpitää hyvinvointia. Jos näillä idiooteilla liikahtaa edes joku palikka harmaafaasissa niin heilutelkaa sitä ydinjatketta viimeiseen saakka niin, että saatte kokea edes välähdyksen uudesta loistosta, joka nousee vain työtä tekemällä. Voi olla, ettei nämä älyn jättiläiset ymmärrä tätäkään viestiä, mutta on ainakin yritetty viimeiseen saakka.

    Olen samaa mieltä Upon kanssa siitäkin, että vanha jäärä on parempi kuin asennevammainen ”projektipäällikkö”. Tällaisista kyvykkäistä jääristä saisi asianosaavia ja kyvykkäitä mestareita ja päättäjiä mihin tahansa tehtävään rakennusteollisuuden parissa kohtuullisilla uudelleen koulutuskuluilla. Uudelleen koulutus ei tässä tapauksessa tarkoita jäärien aivopesua vaan pikemminkin henkilökohtaista valmennusta yhteiskunnallisen mission toteuttamiseen.

    Tässä on yksi perustavaa laatua oleva epäkohta nykyisessä koulutuspolitiikassa ja se on osaltaan rapauttanut alan arvostusta. Yhteiskunta tarvitsee kyvykkäitä yksilöitä rakentamaan, ylläpitämän ja hallinnoimaan yhteistä infraa. Nykyinen tapa tuottaa tämä henkilöstötarve lähtee siitä ajatuksesta, että nuorempi polvi omaa paremman kyvyn omaksua uusia asioita. Tämä tutkimukseenkin perustuva olettama on virheellinen ja ajaa yhteiskuntaa juuri päinvastaiseen suuntaan. Nuorissa on kyvykkyyttä mihin tahansa, kun heidän asenne on kohdallaan, mutta näin on myös vanhemmalla polvella. Mitään sukupolvea ei ole varaa dissailla tässä mielessä. Samaan hengenvetoon pitänee todeta oman kirjoituksen olevan paikoittain kärkäs, mutta toivon, ettei kielikuvat nouse päärooliin vaan ne ydinviestit, joita kannanotoissani tuon esille.

    Koulutuspolitiikkaa pitäisi uudistaa siihen suuntaa, joka mahdollistaisi vanhemman polven ammattilaisten kouluttautua pidemmälle. Näin voisi alan substanssiosaaminen nousta ja parhaimmillaan syntyä osaamisklustereita, joiden myötä koko alan kiinnostavuus paranisi. Tiedän, että alalla on nykyisinkin osaavia yksilöitä, mutta heitä ei monessa organisaatiossa kyetä tukemaan työssään parhaalla mahdollisella tavalla, siksi asennevammoja pääsee kehittymään.

    Hyvä näkökulma Urpo kommentissa on myös tuo palveluala, joka oikein ymmärrettynä voi todellakin muuttaa rakennusteollisuutta. Tähän suuntaa toimialalla on merkittävää kasvupotentiaalia ja toivottavasti tämä potentiaali osataan hyödyntää aidosti yhteiskuntakelpoisesti kehittyvissä organisaatioissa. Yhteiskuntaa nakertaville kyvyttömyyden kyllästämille ameboille ei pitäisi jättää kiveäkään kaluttavaksi.

    Kokemuksesta voin sanoa, ettei rakennusala ole mitään muuta toimialaa huonompi, mutta tällä toimialalla tehdään huonompaa laatua ja se on yhteiskunnallisestikin suuri ongelma. Siksi rakennusala poikkeaa yhteiskunnallisessa kontekstissa useista muista toimialaoista. Hyvää väkeä löytyy varmasti, mutta sillä ei saavuteta laadullisia tavoitteita, jos päätöksenteossa on paskapäitä ja harhaanjohtajia.

Viimeisimmät näkökulmat