Sähköautojen yleistyminen pakottaa taloyhtiöt toimimaan – ”Latausjärjestelyt eivät ole vain kyllä tai ei -kysymys”

Monessa taloyhtiössä mietitään parhaillaan, miten toteuttaa sähköautojen latauspisteet. Miten asiasta päätetään, entä kuka maksaa? Mitä kaikkea taloyhtiössä kannattaa ottaa huomioon, kun latauspisteitä pohditaan?

 

Raimo Virtasen taloyhtiössä latauslaitteen asennuttaa ja maksaa kunkin autopaikan osakas itse sitten, kun sitä tarvitsee. Asennus laitteineen maksaa noin 2500 euroa. (Kuva: Juhani Niiranen)

Sähköauto hiipii vähin äänin kerrostalon pihaan Helsingin Kampissa. Autosta astuu ulos mies maskissa.

Raimo Virtanen on asunto-osakeyhtiö Lapinrinne 2:n sähköautolähettiläs. Hän on aktiivisesti ajanut latauspaikkahanketta jo vuosia. Nyt hän toivottaa ladattavat autot tervetulleeksi.

Taloyhtiön autohallin kaikilla lähes 80 paikalla pystyy nyt lataamaan sähköautoja jopa 22 kilowatin teholla. Lataustehoa ohjailee kuormanhallintalaitteisto, joka huomioi koko kiinteistön käyttämän sähkön. Mitä enemmän autoja on samanaikaisesti latauksessa ja mitä enemmän sähköä taloyhtiössä käytetään, sitä pienempi latausteho on.

Toistaiseksi kaikilla paikoilla ei ole ladattu autoja samanaikaisesti. Virtasen naapureista vajaalla 20 prosentilla on täyssähköauto tai ladattava hybridi, ja itsekin hän vasta koeajaa vaihtoehtoja. Tällä kertaa testissä on Volkswagenin ID3.

Lapinrinteessä on haluttu ennakoida ja olla valmiina, kun asukkaat alkavat hankkia autoja, jotka eivät päästele haitallisia hiukkasia. Latausmahdollisuus omalla paikalla on myös tapa motivoida autoilevia ihmisiä kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Tavoitteena on, että viimeistään vuonna 2030 eli yhdeksän vuoden kuluttua sähköautoja on Suomessa 250 000. Tällä haavaa täyssähköautoja ja ladattavia hybridejä on noin 60 000.

Laki muuttui maaliskuussa

Latausasia tulee pohdittavaksi aiempaa useammassa taloyhtiössä, sillä maaliskuussa astui voimaan uusi laki. Lakimuutoksen myötä taloyhtiöiden pitää varautua sähköautojen määrän kasvuun.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taloyhtiöiden on rakennettava latausvalmius jokaiselle autopaikalle, jos 1) paikkoja on vähintään viisi ja 2) jos laaja remontti ulottuu pysäköintialueelle tai sen sähköjärjestelmään asti.

Heti kaikissa kiinteistöissä ei siis ole ryhdyttävä suunnittelemaan parkkipaikkaremonttia. Toisaalta jo noin kolmannes kerros- ja rivitaloyhtiöistä aikoo toteuttaa latauspaikkoja vuosina 2020–2024, selviää Kiinteistöliiton korjausrakentamisen barometrista.

Monesta taloyhtiöstä latauspaikat yhä puuttuvat, mikä osaltaan jarruttaa sähköautojen hankintaa. Latauspaikkojen toteuttamista taas hidastaa raha. Latauspaikat maksavat, ja kaikki, mikä maksaa, aiheuttaa yleensä vastustusta.

Näin oli asian laita myös Lapinrinteen 1970-luvun taloyhtiössä, jossa on vajaat sata asuntoa. Päätöksenteossa ei hätiköity. Selvitys- ja suunnittelutyö sekä vaihtoehtoehtojen vertailu veivät pari vuotta.

Taloyhtiö päätyi lopulta Plugitin tarjoamaan ratkaisuun, jossa kiinteistön sähköjärjestelmän kapasiteettia kasvatettiin tuomalla autohalliin uusi sähköpääkeskus. Kattoon kiinnitettiin virtakiskot, joita pitkin käsivarren paksuiset kaapelit kulkevat.

Itse latauslaitteen kunkin autopaikan osakas asennuttaa ja maksaa itse sitten, kun sellaista tarvitsee. Syöttökaapelit laskeutuvat latauslaitteeseen virtakiskosta seinää pitkin.

Aivan yksinkertaista latauspaikkahankkeen vieminen läpi taloyhtiössä ei ole. Uudistuksen toteutustavat ja kiinteistöjen lähtökohdat, kuten sähkötekniset valmiudet ja autopaikkojen hallintamuodot ja sijainti, vaihtelevat.

Paljon erilaisia vaihtoehtoja

Latauspaikkoihin liittyvä juridiikka on tyypillisen monimutkaista ja sisältää poikkeuksia. Erilaisia malleja on useita.

”Ollaan huomattavan kaukana siitä, että latausjärjestelyt olisivat vain jokin kyllä tai ei -kysymys teknisesti”, sanoo Kiinteistöliiton pääekonomisti Jukka Kero.

Selkein tilanne on taloyhtiöissä, joissa autopaikat ovat yhtiön hallinnassa tai kaikki asunto-osakkeet tuottavat oikeuden hallita myös autopaikkaa.

Silloin riittää yhtiökokouksen enemmistöpäätös, ja kaikki osakkaat osallistuvat rakentamisesta ja ylläpidosta koituviin kustannuksiin normaalin vastikeperusteen mukaisesti.

Asia mutkistuu, jos osakas tai osakasryhmittymä haluaa latauspisteen yhtiön hallinnassa olevalle autopaikalle tai jos paikat ovat erillisinä osakkeina.

Sähköautojen latauspaikkoihin perehtynyt neuvontalakimies Tapio Haltia Kiinteistöliitosta sanoo, että esimerkiksi osakeautopaikkoihin kohdistuva latausinfrahanke on uudistus, josta tulisi päättää tuplaenemmistöllä.

Tähän tarvitaan paitsi yhtiökokouksen myös yhtiökokouksessa edustettujen autopaikkaosakkeiden enemmistö.

Haltian mielestä on osakkaiden yhdenvertaisuuden kannalta hyvä, jos kustannukset kohdentuvat niille, jotka uudistuksesta hyötyvät.

”Kun autopaikat ovat osakkeina, uudistus ei tuota suoraa etua niille, joilla ei ole autopaikkaa. Siksi näkisin parempana, että kustannus jyvitettäisiin vain autopaikkaosakkeille.”

Ara tukee, mutta hötkyillä ei kannata

Kampissa latausinfran rakentaminen maksoi rapiat 90 000 euroa, josta Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara hyvitti 35 prosenttia. Avustusprosentit ovat vaihdelleet hieman eri vuosina, joten merkitystä on myös sillä, milloin hakemuksen jättää. Kaikkiaan Ara on jakanut rahaa latauspaikkahankkeisiin yli seitsemän miljoonaa euroa. Niillä on toteutettu latausvalmius noin 12 000 autopaikalle.

Aran korjausavustusten ryhmäpäällikkö Sami Turunen suositteli Ylen uutisessa maaliskuussa jättämään avustushakemuksen pian, kun rahaa vielä riittää. Viime vuonna avustushakemukset rikkoivat ennätyksiä ja rahat loppuivat kesken.

Kiinteistöliiton Kero ei kuitenkaan suosittele hötkyilemään eikä aloittamaan hanketta pelkästään ilmaisen rahan vuoksi.

”Tämän hallituskauden ajan avustusta on varmasti saatavissa. Kyse on enemmänkin siitä, miten talousarviossa varatut varat riittävät”, hän sanoo.

”Tärkeää olisi, että taloyhtiöt voisivat luottaa varojen riittävyyteen, sillä avustusosuus on merkittävä. Missään tapauksessa ei pidä kannustaa hätiköimällä tehtyihin suunnitelmiin eikä toteutuksiin.”

Toisaalta sähköautojen latausjärjestelyt tukevat asuntokauppaa ja taloyhtiöiden arvokehitystä. Latausmahdollisuus on yhä tärkeämpi kriteeri asuntokaupoilla.

”Katse mieluummin pidemmälle tulevaisuuteen kuin tähän päivään.”

Latauslaitteiden asentaminen autohalliin on melko vaivatonta. (Kuva: Juhani Niiranen)

”Pelkillä betoniseinillä ei tee mitään”

Metrilakulta näyttävät pötkylät halkovat autohallin kattoa. Virtanen katselee sähköautoille virtaa tuovia kiskotuksia ja vertaa niitä laajakaistaan ja kaapelitelevisioon. Hänestä sähköautojen latausmahdollisuus tuo samanlaista lisäarvoa asukkaille.

”Se on tätä päivää ja huomista. Pelkillä betoniseinillä ei tee mitään”, hän sanoo vastustajille.

Muutamat latauspaikkojen vastustajat eivät olleet Virtaselle yllätys. Hänet yllätti se, miten useilla tunnetuillakaan yrityksillä ei ollut tarjota järkeviä latausratkaisuja. Osa firmoista ei ollut edes tutustunut vaihtoehtoihin naapurimaissa, kuten Norjassa, jossa sähköautoilu on Suomea huomattavasti edistyneempää.

”Mainokset ja esitteet antoivat ihan toisenlaisen kuvan siitä, missä nämä firmat oikeasti menivät. Ehdotin, että hyppäisivät Oslon-aamukoneeseen, niin näkisivät jo päivän aikana paljon.”

Moni yritys tarjosi latausmahdollisuutta sukopistokkeilla, joita käytetään lataamiseen esimerkiksi lämpötolpista. Lataaminen niillä on hidasta ja takkuaa, jos ladattavia autoja on paljon.

”Autoa pitäisi ladata ikuisuuden.”

Tarvitaan Type 2 -pistorasiaa

Sähköauton lataaminen kotitalouspistorasiasta on suositeltavaa lähinnä tilapäisesti. Silloinkin pitää varmistaa, että pistorasia ja kaapelointi ovat kunnossa, sillä riskinä on tulipalo. Pitkäaikainen latausvirta tulisi rajoittaa kahdeksaan ampeeriin.

Suositeltavinta on käyttää Type 2 -pistorasiaa, joka on suunniteltu sähköautojen lataamiseen.

Heppoiset ja sekavat latausratkaisut ovat tuttuja Plugitin myyntiryhmän päällikölle Daniel Azoulaylle. Ongelmia tulee esimerkiksi silloin, kun taloyhtiöt antavat osakkaille luvan hankkia latauslaitteen omana muutostyönä.

”Kun kapasiteetti on tapissa ja tarvitaan kuormanhallintaa, selviää, että jokaisella on erilaiset laitteet, eivätkä ne ole älykkäitä tai niitä ei pysty säätämään. Se on tosi kiusallista.”

Hänestä latauspaikat on helpointa toteuttaa laajemmassa mittakaavassa taloyhtiöissä, joissa autopaikat ovat Kampin tapaan hallissa.

Avopaikat ovat siitä haastavia, että maata on monesti pakko kaivaa auki, jotta uudet kaapelit saadaan asennettua. Se yleensä myös maksaa enemmän kuin kaapeleiden kiskotus hallin kattoon.

Kun asennus on valmis, huoltoa laitteet tarvitsevat Azoulayn mukaan vähän. Vikavirtasuojakytkimet testataan kerran vuodessa, ja ohjelmistopäivityksiä tehdään säännöllisesti. Latauslaitteita pystytään tarkastelemaan ja ongelmia ratkomaan paljolti etänä.

Laitteilta odotellaan kymmenen vuoden elinkaarta. Valmistajat antavat vuoden takuun, toimittajat yleensä toisen vuoden.

Fakta:
Kaksi tapaa ladata sähköautoa

Seuraavassa kaksi esimerkkiä, jolla sähköautoa voi ladata asuinkiinteistössä. Latausaikaan vaikuttaa muun muassa akuston kapasiteetti, varaustila, latausteho ja ulkoilman lämpötila.

Hidaslataus

  • Laturi: lämpötolppa tai muu kotitalouspistorasia
  • Pistoke: suko-kotitalouspistoke
  • Latausvirta: 8 ampeeria
  • Latausteho: 1,8 kilowattia
  • Latausaika: noin 11 tuntia / 100 km

Peruslataus

  • Laturi: sähköauton lataukseen tarkoitettu latausasema
  • Pistoke: Type 2
  • Latausvirta: 32 ampeeria
  • Latausteho: 22 kilowattia
  • Latausaika: noin tunti /  100 km
  • Lähde: Motiva.

Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa

3 vastausta artikkeliin “Sähköautojen yleistyminen pakottaa taloyhtiöt toimimaan – ”Latausjärjestelyt eivät ole vain kyllä tai ei -kysymys””

  1. Esimerkin taloyhtiössä on aivan ylimitoitettu järjestely, ja hinta on sen mukainen. Kukaan ei tarvitse kotilatauksessa 22kW tehoa, eihän kukaan aja päivittäin 1000 km ja palaa aina illaksi kotiin ! Kotona auto seisoo yleensä yön yli, jona aikana ehtii ladata päivän ajot paljon pienemmällä teholla, jopa tuo 100 km/11 h (8 A yhdestä vaiheesta) on useimmille riittävä. Pidemmillä reissuilla ja erikoistilanteissa auto ladataan julkisilla pikalatureilla. Näkee, että k.o. taloyhtiön ”puuhamiehellä” ei vielä ole omaa sähköautoa.

    Tällaiset artikkelit turhaan pelottavat taloyhtiöita ja hidastavat sähköautojen yleistymistä.

  2. Odotan mielelläni punavihreältä kansanrintamahallitukselta selvitystä siitä kuinka esimerkiksi Helsingin vanhat kaupunginosat Punavuori, Töölö, Kruunuhaka, Katajanokka, Kaartinkaupunki ym. joissa infran keski-ikä on yli 100 vuotta, kuinka asukaspysäköintialueilla kadunvarsien ””tulevat lataustolpat”” jaetaan vai miten sähköautojen lataus järjestetään.

    Miten estetään ulkopuolisten parkkeeraus ”omaan kadunvarsiruutuun”. Kun ei siellä ole kadunvarsilla nimettyjä ruutuja nykyäänkään?
    Korttelipoliisillako? Vai Paateron vihapuhetyöryhmän kiertävät ilmiantajatko tätä valvontaa sitten hoitavat sivutöinään?

    Kantakaupungin lähes jokaisessa korttelissa on kapakka tai jossain useitakin, kuinka kännikalojen ym örisijöiden vandalismi esim ””latausjohdon irroitus ihan läpällä ”” estetään latausinfraa kohtaan?

    Jos ja kun Bensiini- ja diesel-autot muuttuvat arvottomiksi, mistä revitään rahat uusiin sähköautoihin esimerkiksi keskihinta 30 000 € x 2 700 000 autoa = 81 Miljardia.

    Tuleeko tämäkin raha ns. Taikaseinästä samoin kuin lataussähkökin tulee töpselistä?

    T. Epätietoinen

  3. Niin kuka maksaa?

    Odotan innolla myös kuinka varakkaita opiskelijoita meillä tällä hetkellä onkaan, jos käy niin, että Hoasit ym. opiskelija-asuntoja rakennuttavat ja ylläpitävät kilpaa rakennuttavat ”ARA tuella” sähköauton latauspaikkoja. Jos niille on oikeasti käyttöä opiskelija asumisessa, tarvitsevatko opiskelijat enää opintotukea?

    Sirkus on alkanut.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat