Arkkitehti Vilhelm Helander varoittaa uhkaavasta uudesta purkuaallosta ”kuin 60 vuotta sitten”
Suomen tunnetuin rakennusperinnön suojelija sai akateemikon arvonimen. Helander pelkää, että 1960-luvun opetukset liiallisesta purkamisesta ovat unohtuneet.
Akateemikoksi perjantaina nimitetty arkkitehti Vilhelm Helander, 83, murehtii Helsingin viime vuosien kehitystä.
”Puolet työstäni olen omistanut arkkitehtuurin historian opetukselle ja rakennusperintöä puolustavalle kirjoitustyölle, toisen puolen rakennettua ympäristöä, sen hoitoa ja restaurointia koskevalle suunnittelutyölle”, hän sanoi kiitospuheessaan Ritarihuoneella Helsingissä.
Akateemikoksi perjantaina nimitetty arkkitehti kokee nimityksensä niin, että ”sillä annetaan arvoa rakennusperinnön hyväksi tehtävälle työlle”.
Helander on tunnetuin rakennusperinnön suojelija ja asiantuntija Suomessa. Hänen Mikael Sundmanin kanssa vuonna 1970 julkaisemaansa pamflettia Kenen Helsinki on pidetty suorastaan käänteentekevänä ja yleistä mielipidettä muokkaavana teoksena omana aikanaan. Kirjassa kritisoitiin 1960-luvun purkuaaltoa ja autoistumista.
Nyt 60-luvun opetukset näyttävät Helanderin mielestä unohtuneen.
”… yksityiset kiinteistösijoittajat ja heidän aloitteensa ovat saaneet kaupungin historiassa ennenkuulumattoman vallan. Se näkyy siellä täällä esiin pulpahtavissa paksuissa tornitaloissa tai julkisten kaupunkitilojen valtaamisena rakennusmaaksi. Kun sallittua rakennusoikeutta vanhoilla tonteilla korotetaan, paikalla olevien rakennusten arvo muuttuu nollaksi tai suorastaan negatiiviseksi”, hän huolehti puheessaan.
”Tuloksena on uusi purkuaalto – kuin 60 vuotta sitten”, Helander lisää myöhemmin.
Ullanlinna hyvä esimerkki
Helander on huolissaan Helsingin kaupungin ominaispiirteiden säilymisestä. Hänen mielestään kehityksen pitäisi olla moni-ilmeistä, mutta tasapainoista. Hän edellyttää hyvältä ympäristöltä kohtuullista mittakaavaa ja paljon vehreyttä.
”Hyvänä esimerkkinä voisin mainita Ullanlinnan.”
Mitä Helsingin kaupunkikuvan muuttumiselle voi tehdä? ”Se on poliittinen kysymys. Tämä on myös eräänlainen testi demokratian toimivuudesta”, hän vastaa.
Rakentamisesta jo noin puolet on korjausrakentamista, ja myös arkkitehtien työn painopiste on muuttumassa sen suunnitteluun.
Helander on aiemminkin ihmetellyt, miksi monet kiinteistönomistajat kokevat vanhat rakennukset vain rasitteeksi. Hän pitää tätä lyhytnäköisenä suhdanteiden myötäilynä.
Varoitus ylikorjaamisesta
Helander varoittaa ylikorjaamisesta ja ohimenevien muotien mukaan säntäilystä: esimerkiksi avokonttorien ja monitoimitilojen istuttaminen historiallisiin rakennuksiin on ajattelematonta. Hän muistuttaa myös, että jatkuva huolenpito rakennuksista estää suurten remonttien tarpeen.
Helander kertoo oman suunnittelutyönsä alkaneen kilpailuvoitosta: Hän voitti yhdessä Pekka Pakkalan ja Mikael Sundmanin kanssa Katajanokan kärjen suunnittelusta järjestetyn arkkitehtuurikilpailun vuonna 1972.
Helanderilla oli 40 vuoden ajan yhteinen arkkitehtitoimisto edellisen akateemikon, viime vuonna kuolleen Juha Leiviskän kanssa. Helander hoiti myös rakennushistorian professuuria TKK:lla 25 vuotta.
Helanderin päätöitä ovat Säätytalon, Kansallismuseon ja Tuomiokirkon restauroinnit. Parhaillaan meneillään on Tuomiokirkon uusi julkisivukorjaus hänen suunnitelmiensa mukaan.
Taiteen akateemikon arvonimi myönnetään erittäin ansioituneelle taiteilijalle, ja se on elinikäinen.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Arkkitehti Vilhelm Helander varoittaa uhkaavasta uudesta purkuaallosta ”kuin 60 vuotta sitten””