Puutuoteteollisuus: Suomi putoamassa vähähiilisen rakentamisen kakkosdivariin
Puutuoteteollisuuden mukaan vuosille 2026 ja 2028 esitetyt raja-arvot ovat jo nyt eräissä kaupungeissa käytössä olevia lievemmät eivätkä edellytä juuri mitään päästötoimia rakentamisessa.
Puutuoteteollisuus ry on pettynyt äskettäin lausuntokierrokselle lähteneeseen luonnokseen uudisrakentamisen raja-arvoasetuksesta.
Tämä artikkeli on tilaajille
Kirjaudu sisään
Tilaa printtinä, diginä, yksin tai ryhmässä
Valitse teille sopivin tapa pysyä tiedon tasalla.
Tutustu nyt 3 kk: printti+digi 0 €
Kaikki Rakennuslehden tieto käyttöösi kesän yli ilman sitoumuksia, ole hyvä!
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Puutuoteteollisuus: Suomi putoamassa vähähiilisen rakentamisen kakkosdivariin”
Puutuotetollisuus taisi kuvitella rakentamisen hiilisääntelyn olevan heille Graalin malja, joka ajaisi alaa voimakkaasti kohti puurakentamista. Tätä ei kuitenkaan ole ollut nähtävillä enää pitkään aikaan, lähinnä kahdesta syystä.
1. Hiilikädenjäljen enimmäisarvot on pakko pitää kohtuullisen korkeina, koska sääntelyyn ei kyetty tuomaan mukaan elementtejä, joilla olisi voitu ottaa rakennusten toiminnallisia ominaisuuksia huomioon. Siis sitä, että hiilijalanjäljen olisi pakko joustaa kohteen ominaisuuksien mukaan muutenkin kuin rakennustyypin mukaan. Kun nyt mentiin siitä, mistä aita oli matalin, eli rakennustyyppikohtaisilla arvoilla, niin kolmi- kuin kolmikymmenkerroksisen kerrostalon pitää täyttää sama hiilijalanjäljen enimmäisarvo. Ja näitä toiminnallisia ominaisuuksia on tietysti iso joukko alkaen käyttöiästä ja niin edelleen.
2. Puutuoteteollisuus on menettänyt kilpailuetunsa hiilijalanjäljen suhteen, koska betoniteollisuus on kehittänyt ja tuonut markkinoille ison joukon toinen toistaan vähähiilisempiä tuotteita. Niillä pystytään rakentamaan hyvin vähähiilisiä rakennuksia. Horisontissa häämöttää hiilidioksidin talteenotto, jonka avulla voidaan valmistaa käytännössä päästötöntä sementtiä ja betonia.