Ammatillinen koulutus uudistui, mikä muuttui?

Tietoa kirjoittajasta Juha-Ville Mäkinen
Erityisasiantuntija, LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Paljon puhuttu ammatillisen koulutuksen reformi astui voimaan vuoden vaihteessa. Työelämän näkökulmasta sen tuoma muutos on jäänyt epäselväksi. Säännöksiä silmäillessä sitä onkin vaikea nähdä.

Reformiin liittyen on puhuttu työssäoppimisen tärkeydestä ja yhteistyöstä työelämän kanssa. Puheena on ollut muun muassa koulutussopimus, mutta onhan tähänkin asti sovittu kaikista asioista. Työelämän tarpeet pitää huomioida, mutta eikö niitä ole huomioitu tähänkin asti?

Näytötkään eivät ole ihan uusi asia. Työpaikkaohjaajien perehdyttäminenkin on kuulunut pitkään koulutuksen järjestäjän to do -listalle. Uudet säännökset eivät edellytä tekemään mitään eri tavalla. Tarkkaan lukien, uudet säännökset eivät edellytä edes aikaisemman tasoista toimintaa.

Työssäoppimisen sijaan ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä uudistui rajusti. Jatkossa rahoitus tulee perustumaan muun muassa myönnettyjen tutkintojen määrään. Samalla poistuivat työelämän edustajien säännöksiin perustuvat paikat laadunhallinnassa.

Näyttöjä valvovat toimielimet ja tutkintotoimikunnat lakkautettiin. Käytännössä koulutuksen järjestäjät myöntävät tutkinnot ilman ulkopuolista laadunvarmennusta. Ne myös arvioivat toimintaansa ja sen tuloksia ihan itse.

Samaan aikaan koulutuksen resursseja on leikattu reilusti. Opettajien palkkaus on muuttumassa siten, että se mahdollistaa opetuksen sijasta muiden töiden teetättämisen. Opiskelijoiden itseohjautuvuus on kovassa huudossa, ehkäpä pakosta. Yhä useammin koulutus on valjastettu myös sosiaalipolitiikan välineeksi. Syrjäytymisuhan alla olevia tai kotouttamista tarvitsevia nuoria – ja aikuisiakin – koulutetaan vimmatusti, usein ilman tosiasiallista mahdollisuutta työllistyä.

Yritysten kissanpäivät alkavat olla ohi. Työssäoppimisen laatu tai tutkinnossa edellytetty osaaminen eivät ole enää itsestään selviä asioita. Yrityksiin tullaan tarjoamaan yhä useammin työssäoppijoita, joilla ei ole perusvalmiuksia edes työmaalle tuloon.

Työssäoppimisen tavoitteet ja toteuttamissuunnitelmat puuttuvat, eikä sen ohjaamiseen ole aina osoitettu opettajan työpanosta. Osaamistarpeiden tai työvoiman määrän ennakointi on harvinaista.

Reformi antaisi loistavan mahdollisuuden kehittää yhteistyötä oppilaitosten ja yritysten välillä. Koulutuksen järjestäjien toimivalta on laajentunut, eivätkä säännökset rajoita järkevää toimintaa.

Kun uudistuksiin ei näytä tulevan pakkoa säännöksistä, yritysten aktiivisuus tulee ratkaisemaan ammatillinen koulutuksen kohtalon. Tuleeko siitä päivähoidon jatke vai paikallisen elinkeinopolitiikan täsmäase? Varmistetaanko sillä yrityksille osaavan työvoiman saaminen ja tuetaan kilpailukykyä?

Yritykset ovat ratkaisijan roolissa. Ne päättävät, annetaanko ammatillisen koulutuksen hiipua ja hoidetaanko osaavan työvoiman saaminen tulevaisuudessa muulla tavalla? Tilanne on todellinen, ja ratkaisun hetket ovat käsillä.

Yritysten, joilla ei ole Plan B:tä, on nyt laadittava strategia sekä osaavan henkilöstön saamiseksi että henkilöstön osaamisen kehittämiseksi. Niiden pohjalta on määriteltävä selkeät vaatimukset siitä, mitä osaamista koulutuksen on pystyttävä tuottamaan ja miten työssäoppiminen on järjestettävä.

Vaatimukset on esitettävä koulutuksen järjestäjille ja ryhdyttävä aidosti yhteistyöhön ammatillisen koulutuksen toteuttamisessa. Lyhyesti sanottuna, yritysten on tiedostettava oma roolinsa julkisin varoin tuotettujen palvelujen asiakkaina ja toimittava sen mukaisesti.

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Ammatillinen koulutus uudistui, mikä muuttui?”

  1. Tiukkaa asiaa. Moni oppilaitos joutuu ottamaan hakijat sisään ilman todellista karsintaa, koska ikäluokat ovat pieniä kun takavuosien ”tulpat” ovat sulaneet. Kun nuorilla taas on velvoite hakeutua koulutukseen, on monella oppilaitoksella ristinään oppilasaines, jolta puuttuu sekä edellytykset ja todellinen motivaatio. Kun tähän lisätään tarve saada aikaan tutkintoja rahoituksen saamiseksi, ei rima voi olla kovin korkealla.

    Työpaikalla oppiminen on hyvä malli, kun valmiudet ja tehtävät ovat samalla tasolla. Mutta oppilaitoksille alasta riippumatta on jätetty kovin niukasti mahdollisuuksia valmiuksien kehittämiseen. Motivoitumaton oppilasaines ja opetushenkilökunnan työpanoksen ohjaaminen opetuksen sijasta hallintoon eivät anna hyviä lähtökohtia valmiuksien antamiseksi oppilaitoksessa.

    Yritysten (ja alasta riippuen muidenkin harjoittelu-/oppimispaikkojen) on valvottava omaa etuaan. Tarjolla on monenkirjavaa työssäoppijaa. Mutta kokonaisuutena ottaen systeemin on myös varmistettava osaamisen synnyttäminen uusissa työtekijöissä. Opetusvelvollisuuden siirtäminen kokonaan pois oppilaitoksista johtaa helposti vastavalmistuneiden osaamisen kapea-alaistumiseen. Ja opettajien (toimenkuvan) muuttaminen harjoittelusihteereiksi romuttaa heidän motivaationsa ja vie oppilaitoksilta ennen pitkää kyvyn edes antaa laadukasta opetusta.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi