Rakennushankkeen kustannukset ovat edelleenkin liian usein valintaperuste, kun tilaajat kilpailuttavat rakennusprojekteja tai pääurakoitsijat valitsevat kumppaneitaan. Vaikka ympäristövastuu kuuluu kauniisti juhlapuheissa, lipsahtaa raha liian usein tärkeimmäksi motivaattoriksi. Toivoa kuitenkin on, sillä viime syksy ja talvi ovat osoittaneet, että esimerkiksi rakennuksen talotekniikan valitsemisessa ”köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa” -sanonta pitää todellakin paikkansa.
Rakennusvaiheen ratkaisuissa pitäisi nykyistä useammin ottaa huomioon kiinteistön koko elinkaaren kustannukset ja ympäristövaikutukset, sillä ne kulkevat käsi kädessä. Kun suunnittelu- ja rakennusvaiheessa tehdään harkitsemattomia ratkaisuja, näkyy se myöhemmin energiankulutuksessa ja energialaskussa. Talotekniikan osalta fiksujen valintojen tekeminen on paljon helpompaa ja halvempaa rakennusvaiheessa.
Tiedossa on, että satsaamalla fiksuun talotekniikkaan voidaan säästää jopa 40 prosenttia energiankulutuksesta, ja se merkitsee sekä eurosäästöjä että ympäristöhyötyjä.
Kyse ei ole siitä, etteivätkö tilaajat ja rakentajat tietäisi tai haluaisi satsata energiatehokkuuteen. Kun projektissa investointi- ja käyttövaiheen tavoitteet ja tekijät on eriytetty, päätökset eivät välttämättä palvele parhaalla mahdollisella tavalla kiinteistön koko elinkaarta. Ala on kuitenkin toiminut vuosikymmeniä samalla tavalla, ja tottumus on toinen luonto. Kun ei ole pakko uudistua, toimitaan kuten ennenkin.
Mikä sitten saisi muuttamaan totuttuja toimintatapoja, olipa kyse kilpailutuksista tai urakoiden pilkkomisesta ja eri toimijoiden yhteistyöstä?
Nopeimmin asia muuttuu, jos asiakas eli tilaaja vaatii asioita. Alan toimijat tarjoavat juuri sitä, mitä ostetaan. Jos investoinnin hintalappu on tärkein kriteeri, siihen keskitytään ja ratkaisut tehdään investointivaiheen kustannus edellä. Entä jos tärkein kriteeri olisikin kiinteistön elinkaarikustannukset esimerkiksi 15 vuoden ajalta?
Vihreä murros nopeuttaa toivottavasti myös rakennusalan toimintatapojen muutosta, sillä kuluttajien käyttäytymiseen se on jo vaikuttanut. Yhä useampi kuluttaja starttaa rakennus- tai remonttihankkeensa nimenomaan miettimällä ympäristöasioita ja kokonaiskustannuksia.
Rakennusalan on kyettävä muutoksiin, sillä vastuullisuus ei synny sanoista vaan teoista. Kiinteistöjen energiankulutus muodostaa ison siivun sekä kustannuksista että ympäristökuormituksesta, siksi siihen kannattaa satsata. Tähän saakka energia on ollut liian halpaa, ja kun ei ole keppiä eikä juuri porkkanaakaan, on ala voinut uinua entisellään.
Nyt on kuitenkin aika herätä ja kerätä voimat yhdessä asioiden kehittämiseksi. Kilpailutusten tekeminen elinkaarinäkökulmasta on yksi harppaus oikeaan suuntaan. Toinen keino on ottaa yhteinen elinkaaritavoite vahvemmin mukaan myös muihin toteutusmuotoihin, kuten alliansseihin. Siilojen poisto ja yhteistoiminnan kehittäminen on myös jokaiselle toimijalle kannattavaa, sillä paremmalla yhteistyöllä pystytään lyhentämään hankkeiden läpimenoaikoja jopa 30–40 prosenttia, ja sehän näkyy kannattavuutena jokaisen kukkarossa.
Meillä on yksi yhteinen pallo, jonka puolesta rakennusalan toimijoiden tulee tiivistää yhteistyötään. Toivon alalle siilojenpurkutalkoita, joissa tilaajat, suunnittelijat ja rakentajat toimivat yhdessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja rakentavat kestävämpää maailmaa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Elinkaariajattelu keskiöön kilpailutuksissa ja urakkamalleissa”