Helsinki on hieno kaupunki. Se on ainoa oikea kaupunki pääkaupunkiseudulla. Helsinki on kunnianhimoinen. Se on uuden hallintonsa ja pormestarijärjestelmän myötä laatinut uudenuutukaisen kaupunkistrategian. Sen sanotaan olevansa itsensä pormestarin strategia. Insinöörinä kiinnostaa strategian liikennepoliittinen osa. Toki kiinnostaa muukin, sillä kaikki kietoutuu kaupungin palvelujen kehittämiseen, kaupungin kansainvälisyyden kehittämiseen, kaupungin koululutustarjonnan kehittämiseen, jopa terveyspalveluihin, mutta ennen kaikkea kaupungin kasvuun. Palvelut, kansainvälisyys, koulutus, terveys ja kasvu, näitä viittä sanaa on kaupunkistrategiassa eniten toistettu kuvaamaan tavoitetta. Hyviä sanoja!
Liikennehankkeista kaupunkistrategia mainitsee Vihdintien bulevardin. Se mainitsee myös Malmin, Kalasataman ja keskustan raitiotieverkot. Erityisen huomattavana kohteena se mainitse kävelykeskustan laajentamisen. Siihen liittyisi ”keskustan läpiajoliikennettä ja satamien raskasta liikennettä katutilassa vähentävä maanalainen kokoojakatu”. Outo termi!
Maankäyttökohteina mainitaan lähinnä kulttuurin ja vapaa-ajan tapahtumien tyyssijoina Baana, Töölönlahti, Suvilahti sekä Olympiaterminaalilta Kauppatorille ulottuva rantavyöhyke. Mainiot hankkeet!
Onko vaikeaa pohtia näkökulmaa näihin hankkeisiin? Vastaus: se ei ole vaikeaa. Ne ovat loistavia hankkeita. Ne merkitsevät suuria mahdollisuuksia ja ne antavat Helsingille yhä parempia edellytyksiä olla maailman eturivin kaupunki.
Keskityn kävelykeskustaan. Istuin juuri syksyn ihanassa lämmössä Narinkkatorin aurinkoisella puolella. Kiittelen mielessäni aukion tekijöitä. Mietiskelen: mitä autoton keskusta tarkoittaa? Se ei tarkoita autojen täydellistä käyttökieltoa. Se ei tarkoita laajaa maanalaista tunneliverkostoa. Se ei myöskään tarkoita uusia raskaita raide-investointeja Pisaran tapaan. Se saattaa tarkoittaa pitemmällä tähtäyksellä Tallinnan yliraskaan autoliikenteen siirtämistä Vuosaareen. Rakastan laivoja keskustassa. Suuriakin. Katajanokka ja Olympiaterminaali kyllä kestävät Tukholman liikenteen kuormituksen, niitä ei tarvitse siirtää. Laivat ja niillä matkailevat ihmiset kuuluvat keskustaan. Sen sijaan Tallinnan rekkaliikenne ja autotyömatkailu, ne voisi siirtää! Olen itse juuri sellainen siirrettävä!
Mitä kävelykeskusta vaatii? Se vaatii kulkureittien verkostoa. Se vaatii strategisten katuyhteyksien valintaa kevytliikenteen pääreiteiksi. Ne voivat olla kävelykatuja, mutta ne voivat myös olla kevytliikennepainotteisia katuja. Huoltoliikenne ja tontille ajo on sallittava. Ne eivät ole punaisia pyöräbaanoja, vaan ne ovat ”perhekävelyn” alueita. No vaikka pienessä mittakaavassa Sofiankadun tapaan tai suuressa mittakaavassa Keskuskadun tapaan. Huonot esimerkit? Oikein! Ei meillä ole kävelykatukulttuuria. Se johtuu siitä, ettei meillä vielä ole kävelykeskustaa – vain fragmentteja irrallaan toisistaan.
Minulta pyydettiin näkökulmaa keskustatunneliin. Olen saanut elämäni aikana usean kerran tilaisuuden suunnitella tuota väylää. Sain täystyrmäyksen, kun aikanaan Erkki Tuomiojan renkinä ehdotin liikenteen sallimista pitkin Siltavuorenrantaa ja Kaisaniemenrantaa. Yritin välttää tunnelin. Toinen täystyrmäys tuli, kun ehdotin Pekka Korpisen renkinä syvätunnelia Leppäsuolta Hakaniemenrantaan. Ei kahta ilman kolmatta. Kolmas täystyrmäys tuli, kun ehdotimme harrastetyönä Ragnar Wikströmin ja Jukka Pöllän kanssa keskustatunnelin rakentamista kaksikerroksisena nykyisen huoltotunnelin paikalle. Olen toipunut.
Nyt ehdotan:
Kaupunki laatii/laadituttaa/kilpailuttaa ideasuunnitelmat kävelykeskustan toteuttamiseksi. Esitettyjen ideoiden pohjalta kaupunki tutkii kolmea liikennevaihtoehtoa keskustan maanalaisten pysäköintilaitosten (ja ehkä satamien?) kytkemiseksi katuverkkoon:
1. Nollavaihtoehto, nykyisen huoltotunneli jatkaminen molemmista päistään,
2. Nykyisen huoltotunnelin radikaali parantaminen,
3. Vanhan keskustatunnelilinjauksen toteutus syvätunnelina urBaana-ehdotuksen malliin,
4. Viimeisimmän Lemminkäinen/Sito suunnitelman toteuttaminen.
Kyse on erityisesti toiminnallisuudesta, ei niinkään euroista.
Oma ehdotukseni kävelykeskustaksi
Tässä on minun ehdotukseni kävelykeskustaksi ja kävelykaduiksi. Siinä on keskeinen Pohjois-Espan ja Aleksin alue poikkikatuineen – siis Pohjois-Espa kävelylle, siinä on omanlaatuisensa empire-kaupungin historiallinen kävelypainotteinen alue, siinä ovat varsinaiset kävelykadut Kalevankatu, Roba, Korkeavuorenkatu, Freda jatkeineen Merikadulle ja pohjoiseen Oksasenkatua Töölön torille ja edelleen Töölönkatua Minna Canthinkadulle ja Meilahden sairaala-alueelle. Siinä on Eteläranta. Siinä ovat vielä Snellmaninkatu ja Siltavuorenranta. Tietysti siinä on urBaana.
Kävelykatuja on minimaalisen vähän, mutta ne kaikki palvelevat helsinkiläisiä asukkaita omilla alueillaan. Ne palvelevat myös vieraspaikkakuntalaisia, jotka haluavat tutustua kaupunkiimme. Ne johtavat satamista keskustaan ja puistosta toiseen. Ja huomatkaa: ne johtavat myös kaupasta kauppaan!
Lue myös Murolen blogi keskustatunnelista.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Helsinki tarvitsee kävelykeskustan ja keskustatunneliakin kannattaa selvittää”