Kuka haluaa palkata ulkomaalaisen?

Viime vuoden aikana kaksi työkavereistani osti itselleen asunnot. Ei ehkä kuulosta kovin erityiseltä, mutta kyllä se sitä oli. Kaupat olivat osoitus siitä, että he ovat asettuneet aloilleen uuteen kotimaahansa ja päättäneet tehdä ainakin merkittävän osan työurastaan täällä.

Tämän vuoden ROTI-työssä koulutus ja kehitys -paneelin yksi suurimpia huolenaiheita oli, miten osaaminen varmistetaan tulevaisuudessa. Kun eläköityvien määrä kasvaa, eivätkä nuoremmat sukupolvet riitä paikkaamaan vajetta, tarvitsemme maahan osaajia muualta.

Vaikka pääkaupunkiseudun rakennustyömailta löytyykin kansainvälisiä osaajia, korkeakoulutettu ulkomaalainen on vielä harvinaisuus suomalaisessa kiinteistö- ja rakentamisalan yrityksessä. Tekemistä on, että kansainväliset työntekijät saadaan osaksi kotimaamme työelämää, eikä vähiten työlupaprosessien kehittämisessä.

Mutta kuka haluaa palkata ulkomaalaisen? Miten muualta tulleet oppivat suomalaiset työelämän käytännöt, kuten toimimisen asiakkaiden kanssa? Puhumattakaan siitä, että kahvihuonekeskustelut tai pahimmassa tapauksessa koko työkieli pitäisi vaihtaa englanniksi? Onhan se aika hankalaa.

Minä tiedän. Kun tutkimusryhmääni tuli ensimmäinen ulkomaalainen tutkija reilut viisi vuotta sitten ja työkieli piti vaihtaa englanniksi, ajattelin, että tästä ei tule mitään. Vaikka tieteen kieli onkin englanti, en ollut tottunut käyttämään sitä arkielämässä. Se vaati sopeutumista, mutta muuttui pian normaaliksi.

Tällä hetkellä edustamme neljäätoista eri kansallisuutta ja tulemme keskenämme hyvin toimeen vieraalla kielellä. Kahvitunteja pidetään tosin nykyisin myös suomeksi, kun motivoituneimmat haluavat oppia suomenkielen. Myös ROTI-paneelimme painotti kielitaidon tärkeyttä kansainvälisten osaajien integroitumisessa yhteiskuntaamme.

Nyt ajattelen, että tutkimuksessa menestyy vain kansainvälinen tutkimusryhmä. Kun työpaikalla on melkein koko maailma, tavoitteet on helppo asettaa korkealle. ”Maailman paras omalla alallaan” on ihan realistinen tavoite. Kansainvälisessä työyhteisössä on myös mahdollista saavuttaa kunnianhimoiset tavoitteet. Jos tiimiin sopivaa osaamista ei löydy läheltä, on helppo etsiä kauempaa. Sitä paitsi parhaat ideat syntyvät, kun erilaisista toimintaympäristöistä tulevat ihmiset saatetaan yhteen. Uusien työntekijöiden mukanaan tuomat kansainväliset verkostot voivat myös osoittautua kultaakin kalliimmiksi.

Samalla tavalla yritykset voivat hyötyä kansainvälisen tason diversiteetistä ja verkostoista. Monimuotoisten työyhteisöjen menestys on tutkitusti todennäköisempää kuin sellaisten työyhteisöjen, joissa diversiteettiä ei ole. Ensimmäisten ulkomaalaisten mukanaan tuoma muutos voi kauhistuttaa, mutta samalla myös virkistää, kun asioita joudutaan ajattelemaan ja tekemään uudella tavalla. Eikö se niin mene, että vain yritykset, jotka kykenevät uusiutumaan, pärjäävät muuttuvassa maailmassa?

Vaikka tämän kirjoituksen asunnon ostajat tavoittelevatkin akateemista uraa, monilla yliopistoissa työskentelevistä tutkijoista on haave työllistyä suomalaiseen yritykseen. Omassa ryhmässäni saavutettiin vuoden vaihteessa merkkipaalu, kun ensimmäinen kansainvälisistä osaajistamme sai työpaikan suomalaisesta yrityksestä.

Näitä esimerkkejä tarvitaan lisää, sillä entistä kansainvälisemmäksi tämä maailma on menossa, eikä sitä vastaan kannata taistella. Ensimmäiset rohkeat voivat toimia suunnannäyttäjinä muille. He ovat valmiina menestymään myös sitten, kun osaajista on oikeasti pula.