Näkökulma Kari Ruohonen Yksi kommentti

Projektinhallinta lähtee laadukkaasta suunnittelusta

Selvitysmies Erkki Virtanen teki ytimekkään ja selkeän selvityksen valtion rakentamisen ongelmista. Kaikki selvityksen ehdotukset ovat kannatettavia.

Selvityksessä korostettiin myös väylänpidon pitkäjänteistä ja riittävän laadukasta suunnittelua. Siihen liittyy aina kustannustietoisuus.

Vielä viime vuosituhannella erilliset valtion laitokset ja suurin osa kunnista tekivät suuren osan kunnossapidosta ja rakentamisesta ainakin projektin johdon osalta omana työnään pilkottuina urakoina, jolloin infran omistajilla oli myös tietoa rakentamisen todellisista kustannuksista.

Infrahankkeiden valmistelu on vuosien – yleensä vuosikymmenien työ. Väylänpidon osaaminen ja kustannustietoisuus oli ennen väylämuodon omistajan, mutta organisaatiomuutosten kautta tilanne muuttui oleellisesti.

Kun valtio ja kunnat siirtyivät ensin tilaaja-tuottajamalliin ja sitten selkeästi erillisiksi väyläomaisuuden haltijoiksi, jotka tilaavat niin suunnittelun, rakentamisen kuin kunnossapidon urakoitsijoilta, ne tarvitsivat hankintaosaamista ja yhteisten alan menettelyjen kehittämistä.

Infra-ala yhdessä kehitti InfraRYL-nimikkeistön ja laatuvaatimukset. Nämä valmistuivat vaiheittain vuoteen 2010 mennessä. Samoina vuosina suuremmat kunnat, Tiehallinto ja Ratahallinto kehittivät yhteistyönä infra-alan kustannuslaskentaa, joka myös valmistui samoina vuosina ja jonka mukaista kustannuslaskentaa ainakin suurimmat infran hankkijat edellyttävät käytettäväksi. Kustannuslaskennan pohjana on InfraRYL-nimikkeistörakenne. Kehitystyö on vienyt vuosia, ja sen tuloksista päästään nauttimaan kunnolla vasta nyt, kun yhteinen tietopohja on kehittynyt ja kustannusarvioille on olemassa yhtenäiset mallit ja toimintatavat. Myös tietopohja on laajempi, kun järjestelmään tulee tietoja eri väylien toteutuneista hankkeista.

Sama nimikkeistö on myös digitaalisen suunnittelun pohjana, ja alan toimijat osana RYM Shokia laativat pelisäännöt tietomallipohjaiselle suunnittelulle. Vuodesta 2015 suurimmat kaupungit ja Liikennevirasto ovat edellyttäneet tietomallien käyttöä yleis- ja tie-/ratasuunnitteluvaiheessa. Kaiken tämän infra-alan tilaajat, suunnittelijat ja rakentajat ovat tehneet yhdessä. Työkalut pitää jatkuvasti pitää ajan tasalla, mikä edellyttää tilaajien palautetietoa toteutuneista kustannuksista. Myös rakentamisen prosesseja ja järjestelmiä tulee jatkuvasti kehittää.

Digitaalisuus on suuri apuväline, mutta samalla pitää kehittää lainsäädäntöä ja toimintamalleja. Kun hankkeiden suunnitteluvaiheissa määritetään hankkeen tarvittava rahoitus, nostaisin Erkki Virtasen selvityksestä esiin: Kunkin hallituksen tulisi asettaa parlamentaarinen elin, joka valmistelee kolmea seuraavaa vaalikautta koskevan väyläpoliittisen suunnitelman. Tämän pohjalta hankkeista vastaavat voisivat laatia laadukkaat ja riittävän tutkitut hankesuunnitelmat, joilla myös saadaan riittäviä vaikutuksia panostukseen verrattuna. Vaikutusarvioiden tekemisessä on vielä paljon työtä. Yhtään uutta tietä tai rataa ei kannata rakentaa ilman laadukasta arviointia hankkeen vaikutuksista, eikä vain liikennehankkeena vaan Suomelle, alueelle, yrityksille tai ihmisille.

Selvityksen Senaattia koskevassa osiossa kirjoitettiin, että hankkeen toteuttamisesta vastaavan projektipäällikön tulee olla mukana jo suunnitteluvaiheessa. Jatkossa tienpidon yleis- ja tiesuunnitelmat ovat maakuntien vastuulla. Liikennevirasto toteuttaa hankkeen, ja sitten kunnossapitovastuu siirtyy taas maakunnalle. Pitäisiköhän tätä mallia vielä miettiä, kun selvityksen perusteella niin Liikenneviraston kuin Senaatin hankkeiden hallinta on nyt ainakin tyydyttävällä tasolla? Kuten pääministeri Sipilä sanoi, pitää olla vastuullinen omistaja.

Kari Ruohonen

DI, jäi eläkkeelle vuonna 2015 Liikenneviraston investointitoimialan ylijohtajan virasta. Sitä ennen hän toimi Ratahallintokeskuksen investointijohtajana.

Kaikki kirjoitukset

Keskustelu artikkelista: 1 kommentti

  • Nyt on Karilla mennyt puurot ja vellit sekaisin. Suurhankkeen alussa ei missään nimessä saa keksittyä pienillä yksiköillä ja tietomalleilla näpräilyyn vaan siihen, että hankkeen alussa haetaan järkevät vaihtoehdot karkealla sapluunalla. Suunnittelun edetessä hankkeen kustannukset ja ratkaisut iteroituvat. Isojen infrahankkeiden suurin synti on varmasti ollut alussa tapahtuva pienien asioiden pyörittely ja suurien kokonaisuuksien ja riippuvuuksien ymmärtäminen.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia