Rakennusalan Dream Team

Helsingin Sanomat kertoi, että kolmessa vuodessa miljardiluokkaan nousseen peliyhtiö Supercellin menestyksen takana oli onnistunut rekrytointistrategia. Yrityksen omistajakaksikko Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja olivat päättäneet palkata yritykseensä vain alan tähtiä.

”Firmat pitäisi koota niin kuin ammattilaisurheilujoukkueet”, toimitusjohtaja Ilkka Paananen sanoi. ”On oltava parhaat pelaajat, ja niiden pelaajien pitää pelata yhteen. Mitä jos lähdettäisiin siitä, että pistetään ne ihmiset ja tekijät ykkössijalle ja mitä tahansa valintoja tehdään, tunnustetaan se, että peliala on talenttibisnestä ja ainoa, millä on merkitystä, on lahjakkuuden määrä. Kaikki muu siinä firmassa on vähemmän tärkeää, liikevaihtoa myöten.”

Superkuusikko synnytti sitten Supercellin menestystarinan.

Nokian menestyksen aikana puhuttiin Jorma Ollilan dream teamista. Siinä oli vain viisi henkeä ja pari vahvaa vaihtomiestä.

Myös Applen menestys perustui siihen, että Steve Jobs palkkasi kehitystiimiinsä ainoastaan maailman huippuja. Hän savusti ulos kaikki virherekrytoinnit, koska ajatteli, että yksikin B-luokan tekijä pudottaa A-luokan tekijöiden motivaatiota. Mallina oli Applen toinen perustaja Steve Wozniak, joka Jobsin mukaan vastasi kyvyiltään 40 tavallista insinööriä.

Huippuihin satsaamalla henkilökunnan ydinjoukon määrä pystyttiin pitämään pienenä ja keskustelu oikeissa asioissa, sillä Jobsin mukaan teknologiayrityksen alamäki alkaa siitä päivästä, kun toimitusjohtajaksi valitaan talousmies. Tämä alkaa pian täyttää johtokuntaa muilla talousmiehillä ja pian keskustelua käydäänkin tuotteiden sijaan rahasta.

Onnistuisiko tähtiin panostava henkilöstöstrategia myös rakennusalalla? YIT:n Tauno Mäkinen oli ensimmäinen, joka 1970-luvulla alkoi aktiivisesti värvätä lahjakkaita diplomi-insinöörejä silloin vielä mestarivetoiseen rakennusurakointiin. Tulos oli niin mainio, että YIT:stä tuli merkittävä johtajien kasvattaja muillekin yrityksille.

1980-luvun lopulla syntynyt Viitoset on toinen, pienen ydinjoukon synnyttämä menestystarina. Se lähti lähes uhkarohkeasti haastamaan isompiaan uudella toimintamallilla. Tosin viiden hengen ydintiimi kutistui aika nopeasti Ilpo Kokkilan kokoiseksi, ja vain Kari Filppula pysyi mukana pidempään. Viime vuosinakin isoista konserneista on irronnut uusia yrityksiä, mutta toisin kuin Viitoset eli nykyinen SRV, ne eivät ole tuoneet mitään uutta rakentamiseen.

Isoissa suunnittelukonserneissa on paljon piileviä lahjakkuuksia, jotka voisivat saada itsestään enemmän irti irtautumalla turvallisesta työantajasta ja lähtemällä samanhenkisten kanssa itsenäisiksi yrittäjiksi. Muutamat kokeneet suunnittelijat ja rakennuttajakonsultit ovat näin tehneetkin ja päätyneet kotimaan tasolla hyvään tulokseen. Kansainväliseen menestykseen on kuitenkin ilmeisesti mahdollisuuksia vain kapeilla ja mielellään uusilla osaamisalueilla.

Arkkitehtuurissa puhtaan lahjakkuuden merkitys on suurin ja mahdollisuudet rajattomat. Arkkitehtitoimistoissamme osaaminen on perinteisesti keskittynyt yhden gurun ympärille, ja harvat kahden huipun toimistot ovat nopeasti hajonneet. Nuoremmilla arkkitehdeilla, kuten ALA:lla, Oivalla ja JKMM:lla on jo hyviä näyttöjä useamman lahjakkuuden yhteistyöstä. Todellinen läpilyönti kansainvälisten huipputoimistojen joukkoon vaatisi ehkä kuitenkin vielä terävämpää lahjakkuuskärkeä. Suomen kokoiseen maahan ei ehkä synny kuin yksi Aalto sadassa vuodessa, mutta toisaalta lahjakas kolmen hengen tiimi pystyy tutkimusten mukaan parhaaseen tulokseen.