Suuri lama 1990-luvun alussa jakoi kortit uudelleen Suomen rakentamisessa sekä urakointi-, suunnittelu- että tuoteteollisuuspuolella. Ruotsalaiset olivat tässä keskeisiä, joskaan eivät ainoita, pelureita sekä uusina omistajina, pääomasijoittajina että suomalaisyritysten edelleen myyjinä.
Partekin ja Lohjan 20 vuoden takaiseen kujanjuoksuun paneutuminen (sivut 10-14) toi sen keskiössä olleellekin monia yllätyksiä. Laman vaikutus oli samansuuntainen läpi rakentamisen kentän. Yritykset olivat humaltuneet 1980-luvun lopun huippusuhdanteista ja kansainvälistymisinvestoinneista. Siksi yritysjohto reagoi laman tuloon hitaasti.
Partekin ja Lohjan osalta lopputuloksen sinetöi hallitsematon hintakilpailu nopeasti romahtavilla markkinoilla. Molemmat suuryritykset olivat ylivelkaantuneita ja Partek lähellä likviditeettikonkurssia, kun ruotsalainen Euroc kesällä 1991 lähestyi niitä.
Helmikuussa 1990 Finn Johnssonin aloittaessa toimitusjohtajana Eurocilla oli historiansa paras vuosi takanaan. Laman uhka oli sielläkin ilmassa, mutta Suomea selvästi pienempänä. Johnsson kertookin välittömästi varoittaneensa omiaan tulevasta kriisistä, jolloin investoinnit lopetettiin ja vahvaa kassaa lisäksi kasvatettiin myymällä konsernin osia.
”Kesällä 1990 esitin strategiani hallitukselle. Pärjätäksemme eurooppalaisten jättien kanssa oli pohjoismainen konsolidointi sementin, myöhemmin muidenkin rakennusmateriaalien osalta välttämätöntä.”
Kun Suomessa yritysten reagointinopeus ei ollut ollut riittävä, Euroc otti ja sai johdettavakseen yhdistämisprosessin. Roolijaon varmisti Lohja/Metran ja Partekin omistajien päätökset vauhdittaa siirtymistään konepajateollisuuteen. Metran puolella muutos alkoi ja toteutui nopeammin kuin Partekilta, joka joutui hoitamaan kaupat loppuun Eurocin ja Akerin kanssa.
Ajopuuksi jo muuttuneesta materiaaliteollisuudesta irtaantuminen oli Partekin ja Metran omistajien kannalta välttämätön, mutta Suomen rakentamisen kannalta vahingollinen. Siitä ei kuitenkaan voi ketään sormella jälkiviisaasti osoittaa.
Omistuksen hajoaminen ympäri Eurooppaa ja yrityskoon pienentyminen kuvaa hyvin kehitystä koko alalla. Kansainvälistyneen omistuksen vaikutuksen voi nähdä monelta kantilta. Varmastikin emokonserni voi rajoittaa suomalaisen tytäryhtiön alueellista laajentamista tai haitata kehityspanosten suuntaamista. Mutta se voi myös tukea investoinneissa ja antaa toiminnan laajenemiselle globaaleja mahdollisuuksia. Kaikki tämä ja paljon muuta on nähty.
Suomessa nykyiset tuoteteollisuuden yhtiöt ovat voimavaroiltaan suhteellisen heikkoja. Partekin ja Lohjan kaltaisia kehitystyön vetureita ei enää juurikaan löydy.
Rakennusliikkeiden aseman vahvistuttua niiden rooliin olisi pitänyt kuulua selvemmin koko rakentamisen kehittäminen. Näin ei ole tapahtunut. Asiakaslähtöisyys ja kehitysystävällisyys ei ole ollut urakoitsijapiireissä kiinnostavaa, kun kysyntää on riittänyt ja siihen on pystytty vastaamaan vanhoillakin kilpailukeinoilla.
Rakennusteollisuus RT:tä kymmenen vuotta sitten perustettaessa kirjattiin tuoteteollisuuden ja urakoitsijoiden yhdistymisen etuna teollisuuden urakoitsijoille antama malli kuluttajaläheisyydestä ja kehityspanoksista. Sen soisi vihdoinkin konkretisoituvan.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Ruotsalaiset iskivät oikealla hetkellä”