Monissa organisaatioissa on harjoiteltu pakolliseksi tulevaa rakennusten hiilidioksidilaskentaa. Lain voimaantuloa on jo siirretty vuodella eteenpäin vuoteen 2026, mutta pitäisikö sitä siirtää vielä pidemmälle tai tehdä ainakin parannuksia?
Esimerkiksi vaadittavia raja-arvoja ei ole kai vielä lyöty lukkoon, ja lopullinen laki ja vaatimukset eivät ole siis täysin varmoja. Helsingin kaupunki on käyttänyt jonkinlaisena raja-arvona 16 kg CO2e/m2/a.
Mittayksikkö on erinomaisen epähavainnollinen. Sen on tarkoitus kuvata hiilidioksidijalanjälkeä rakennusneliötä kohti laskettuna 50 vuoden käyttöajalle.
Hyvä tarkoitus sokaisee kuitenkin monilta asioiden suuruusluokat. Käytännössä siis rakentaja tai tuleva loppukäyttäjä ei voi valita, käyttääkö rakentamiseen hiilidioksidia 16,5 kg vai 16 kg. Mutta samaan aikaan hän voi päättää esimerkiksi matkustaa lentokoneella Uuteen-Seelantiin ja kuluttaa noin 6500 kg CO2e.
Rakentaja käyttää useita tuhansia konsultteihin, jotka saavat nuo rakennusneliöiden desimaaliluvut näyttämään alle 16 kg, mutta samaan aikaan perustustöihin voidaan käyttää vaikka moninkertainen määrä hiilidioksidia. Maan- ja pohjarakennustöihin käytettävälle hiilidioksidille ei ole mitään ylärajaa. Tai kaikki rakentajat saavat tulla vaikka koko rakentamisen ajan yksityisautoilla aivan sieltä asti kuin haluavat. Esimerkkinä 50 kilometrin päästä tuleva bensa-autoilija kuluttaa 5000 kg CO2e/a.
Mikäli nykyinen malli otetaan käyttöön, niin käytännössä yksittäisten rakennustuotteiden valintaa ohjaa jatkossa aiemmin painotettujen tekijöiden sijaan hiilijalanjälki. Laskennassa merkittävin tekijä eri tuotteiden välillä on materiaalin/rakenteen keveys. Mitä kevyempi rakenne, sitä paremmat hiilidioksidiarvot. Keveys taas sotii lähes poikkeuksetta laatua ja pitkäikäisyyttä vastaan.
Esimerkiksi asuntorakentamisessa yksi matalalla sijaitseva hedelmä ovat kylpyhuoneet. Muuttamalla kivipohjaiset kylpyhuoneet kevyiksi levyseiniksi saadaan hiilidioksidilukuja kivasti alas. Hiilidioksidilaskija tykkää, ja tässä erikoistapauksessa grynderikin tykkää – alentuneista kustannuksista. Mutta kerrotaanko loppukäyttäjälle, että tämäkin hiilidioksidisäästö saatiin pitkäaikaiskestävyyden kustannuksella?
Mikäli yllä mainituista epäloogisuuksista huolimatta jonkinlainen hiilidioksidilaskenta halutaan ottaa käyttöön, niin ensimmäisenä olisi kehitettävä euromittaristo siitä, minkä verran esimerkiksi yhden hiilidioksidikilon sidonta milloinkin maksaa. Päättäjille on pystyttävä konkreettisesti esittämään vertailut siitä, mitä kannattaa tehdä. Nyt markkinamiehet/konsultit voivat esitellä mitä tahansa ”ilmastoa säästävää” ilman, että kuulijalla on mitään mahdollisuutta päätellä, minkä verran sitä ilmastoa kullakin teolla/materiaalilla/järjestelmällä säästetään.
Toinen kehitysehdotukseni on vielä paljon helpompi. Laskennan perusteena pitäisi käyttää viidenkymmenen vuoden sijaan edes sataa vuotta. Tämä painottaisi rakennustuotteiden ja järjestelmien valinnassa edes hieman enemmän laatua primäärihiilijäljen sijaan.
Yhtenä rakennusalan hyvänä tekona on pidetty puurakentamista. Ajatusmalli on, että jos toisella puolella maailmaa pumpataan maasta öljyä, niin meidän kannattaa yrittää sitoa sitä vaikka rakennusten runkoon pitkiksi ajoiksi. Mutta kannattaako se?
Puu materiaalina ei ole erityisesti korkeiden rakennusten rungossa millään tavalla hyvä. Puu muuttaa muotoaan ajan ja kosteuden vaihtuessa, se viruu, sen lujuus heikkenee, se kosteuselää, halkeilee, käyristyy ja toimii kasvualustana eliöille. Näistä syistä siitä tehtyjen rakennusten mitoituskäyttöikänä pidetäänkin tyypillisesti maksimissaan 50 vuotta.
Toimiessani taannoin kuntotutkijana ja korjaussuunnittelijana vanhojen rakenteiden korjauksissa jouduttiin usein kirjoittamaan vakiolause: ”poistetaan kaikki orgaaninen aines puhtaalle betonipinnalle”. Kun putkivuotoja, tulipaloja, kosteus-/muita vahinkoja aina välillä sattuu, niin miten tätä ohjetta noudatettaisiin nykyisissä puukerrostaloissa? Mitä sinne jää, jonka päälle voi rakentaa? Pelkään pahoin, että tavoiteltu 50 vuottakin jää ainakin osalla rakennuksista saavuttamatta.
Betonirunko sen sijaan on haluttaessa vaikka ikuinen. Järkevä ja kustannustehokas suunniteltava käyttöikä on sata vuotta. Näin suunniteltujen runkojen vaurioitumismekanismit ovat niin hitaat, että merkittävää vaurioitumista ei tapahdu siinäkään ajassa.
Hiilidioksidilaskenta ei saisi johtaa lyhytnäköiseen kertakäyttörakentamiseen!
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Säästääkö hiilidioksidilaskenta varmasti ympäristöä?”
Kylläpä oli raikkaan hyvä ja kriittinen kirjoitus, nyt on kyllä pakko tarttua kynään ja laittaa asiasta oma näkökulma myös maailmalle.
Lyhty esittely: Toimin pääsuunnittelijana ja rakennussuunnittelijana Etelä-Suomen alueella, kohteemme ovat omakotitaloja, rivitaloja, kerrostaloja, halleja ja erilaisia muutoskohteita pinta-alaltaan n 100-3000m2. Olen toiminut yrittäjänä rakennussuunnittelussa noin 20v, projektinumero 553. käynnistyi tällä viikolla, eli jonkin verran on kertynyt kokemustakin jo alalta. Koulutusta on timpurin, rakennusinsinöörin ja rakennusarkkitehdin tutkinnon verran. Eli luulisin olevani ”vaativa” tasoon riittävästi koulutettu (pitää muuten varmistaa asia vielä FISEltä jossain vaiheessa, mutta se on oma kirjoitusaiheensa sitten).
Mutta.
Nyt on kyllä vahva tunne, että alkaa ainakin meikäläiseltä loppua paukut ja aika kesken oppia, hoitaa ja hallita kaikki nämä asiat mitä pääsuunnittelijoilta lupaa varten nykyään vaaditaan. Tottakai aina voi tilata osaamista ja apua alihankinnalla, mutta pääsuunnittelijan vastuuseen kuuluu kuitenkin, että on ymmärrettävä (=vastattava) kaikesta mitä lupakäsittelyssä vaaditaan. Siihen liittyen esim. SAFAn järjestämä koulutus hiilijalanjälkilaskentaan kestää 4pv ja maksaa 1690€ + alv… (kukahan muuten mainitsi että uuden rakentamislain oli tarkoitus purkaa ja keventää lupamenettelyitä…ei taida toimia oikein millään tasolla näin).
No toinen asia on se, että tämä hiilijalanjälkilaskenta tai hiilidioksidiekvivalentti tai tunnus: kg CO2e/m2/e on kyllä aika vaikeasti ymmärrettävissä niin meidän ammattilaisten kuin ihan siellä tilaajankin päässä myös (ps. edellisessä lauseessa oli aivan varmasti asiavirheitä, koska en ymmärrä asiaa riittävästi, saa korjata). Olen kysynyt tästä myös muutamilta asiakkailta, kukaan ei ole kuullutkaan koko asiasta, eikä ole kiinnostanutkaan, koska vain rakennuskustannukset ja aikataulut ovat ylivoimaisesti suurimmat ohjaavat tekijät suunnittelussa. Nyt ja jatkossa uskallan tässä väittää. Ehkä julkisissa hankkeissa voidaan määritellä hienoja hiilijalanjälkitavoitteita, mutta meillä ei julkiselle puolelle myöskään paukut riitä, niin puhun tässä nyt pienten ja PK-yritysten näkökulmasta.
Asia on nyt vielä niin tuore, että kestää aikansa kun tämäkin otetaan myös päivittäisessä suunnittelussa huomioon. On myös meidän suunnittelijoiden tehtävä kertoa ja opastaa tilaajia kaikista suunnitteluun ja lupaan liittyvistä asioista, mutta pelkäänpä vaan, että tästä(kin) on tulossa taas yksi maksullinen lisäselvitys lupavaiheessa mikä tehdään vain ja ainoastaan lupaa varten eikä sille sen jälkeen kukaan tee yhtään mitään. Näitä on muitakin tullut tässä vuosien varrella, otetaanpa nyt esimerkiksi vaikkapa kosteudenhallintaselvitys. Omissa kohteissani tämä on vain yksi paperi mikä tiputetaan lupaa varten sähköiseen järjestelmään pääsuunnittelijan allekirjoituksella, eikä siihen sen jälkeen kiinnitetä oikeasti mitään huomiota. Järkevää?
Pääsuunnittelijoille on tulossa hoidettavaksi tässä myös tietomallilupa-asiat sekä kaikki alati muuttuvat ohjeistukset mm. hulevesien osalta (on muuten erikoista, että taivaalta tippuva vesi käyttäytyy viranomaisohjeiden mukaan maahan osuessaan erilailla vaikkapa Helsingin, Tuusulan ja Hyvinkään välillä). Sitten on tietysti otettava huomioon jokaisen kaupungin omat lisäselvitysvaateet ja käytännöt ja lupakäsittelijöiden omat linjaukset myös. Vedottiinpa tässä juuri yhdessä luvitettavassa muutoskohteessa talotekniikka.info sivustoon viranomaisen puolelta…kestääköhän juridisesti kuinka vahvasti lupakäsittelyssä vaatia talotekniikkateollisuuden ohjesivustoilta ARK puolelle asioita huomioon otettavaksi…? Aika vaikeaksi on kyllä meillä Suomessa lupa-asiat tehty, ketähän tämä palvelee? Onkohan muissa Pohjoismaissa rakennusluvitus millaista byrokratian näkökulmasta, se olisi mielenkiintoista tietää?
Mutta kuulisin kyllä mielelläni muiltakin pääsuunnittelijoilta ja tilaajilta mitä mieltä olette näistä asioista?
Ville Keränen kuvaa käytännön esimerkein ilmastoselvitykseen ja siihen liittyviin raja-arvoihin liittyvää merkittävää problematiikkaa.
Ilmastonmuutoksen torjuminen rakentamalla vähähiilisesti on ehdottomasti tarpeen, mutta nykyisellä sääntelytavalla toteutettuna se ei ikävä kyllä välttämättä toteudu ollenkaan reaalimaailmassa, vain paperilla.
Ilmastoselvitys-metodologia on ilmeisesti ensimmäinen rakentamismääräys, joka nykymuodossaan ohjaa heikentämään rakentamisen laatua. Pidän tätä merkittävänä käännekohtana.
Rakennusteollisuus RT toi huolensa tästä ”sivuvaikutuksesta” esille lainvalmistelussa useaan kertaan.
ilmastoselvitys kannustaa muun muassa jättämään kaikki sellaiset toimet pois, jotka jatkaisivat rakennuksen tai rakenteen käyttöikää yli 50 vuoden. Tästä huolimatta juhlapuheissa mainitaan usein tavoitteeksi rakennuskannan käyttöiän pidentäminen, mitä se ilman muuta onkin..
Valitettavasti lainsäädännössä rakentamislakiin tehtiin korjaussarja, joka vesitti hyvät aikeet tärkeän aiheen ympäriltä, jättäen lähinnä uudisrakentamiseen pienen lisäkiusan, ei edes isoa haastetta.
– Helsinki kiristi uusien asuntohankkeiden kaavoille asetettavaa vaadetta rakennuksen päästöjen raja-arvoksi 14 kgCO2e/m2/a, 50v käyttöajalla tarkasteltuna, sillä uusilla päästöskenaarioilla 16 kg oli jo lähes automaattisesti saavutettavissa.
https://www.hel.fi/fi/kaupunkiymparisto-ja-liikenne/tontit-ja-rakentamisen-luvat/rakennusluvan-hakeminen/hiilijalanjaljen-raja-arvo
Sitä konkretiaa Ville peräänkuulutti, joten:
– 16 vai 16,5 kgCO2e/m2/a, 50v.
Niillä on eroa 0,5 kgCO2e/m2/a 50 vuoden ajan jokaista rakennuksen lämmitettyä nettoneliötä kohden eli 25 kgCO2e. SYKEn päästötietokannasta co2data.fi kun katsoo mitä se tarkoittaa tavalliseksi betoniksi muutettuna, löytää betonille kertoimeksi 0,13 kgCO2e/kg eli käytettävissä on 25/0,13=192 kg betonia, toisin sanoen voit sitä valaa sitten joka ikiselle rakennuksen lämmitetylle nettoneliölle 80 mm pintalaatan verran.
Aika konkreettista ja näyttää, että Ville käyttämä, maalaisjärjellä hölmöltä tuntuva esimerkki pesuhuoneiden seinistä on valitettava tosiasia.
Se, että hiilijalanjälkilaskenta jaetaan kahteen osaan eli erikseen rakennukselle ja erikseen rakennuspaikalle, on erittäin tärkeää, sillä maailma ei ole reilu paikka, eikä maaperän ominaisuudet kaikilla tonteilla ole samat kaikille. Jos ne laskettaisiin samaan ja rajoitettaisiin kokonaisuutta raja-arvoilla, jäisi moni paikka pian rakentamatta tai perustusten teon jälkeen käytettävissä olisi enää hirsirakennuksen verran päästöjä, kun viereisellä tontilla naapuri kalliolle rakentelisi kivilinnoja. Aika dramaattinen vaikutus siitä seuraisi kiinteistöjen arvoihin.
MUTTA: mitään rakettitiedettä tämä ei ole, eikä tuhansien eurojen konsultteja tarvita, vaan tulossa on YM:n asetus, hyvin seikkaperäisin ohjein ja menetelmin, joita lukaisemalla asia on ymmärrettävissä. Toki vielä tarvitaan malttia ennen kuin painokoneet alkavat ohjeita syytämänä ja pian keskustelua raja-arvoista rakennustyypeittäin saadaan pohdintaan.