Työnjohdon roolin on muututtava hallitsijasta mahdollistajaksi

Tietoa kirjoittajasta Topi Jokinen
Toimitusjohtaja Vertia oy
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennusprojektit ovat ajan saatossa muuttuneet erittäin kompleksisiksi. Hankkeissa on moninkertainen määrä erilaisia toimijoita esimerkiksi 1990-luvun alkuun verrattuna. Myös mahdollisten suunnitteluratkaisujen ja määräysten määrä on kasvanut. Alan digitalisoituminen lisää kompleksisuutta entisestään. Näiden seurauksena mahdolliset ongelmatilanteet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Samaan aikaan mediassa nousee esiin valitettavan usein alan laatuongelmat. Uskon, että näillä asioilla on vahva yhteys.

Lentoalalla haettiin vastaavanlaisiin ongelmiin ratkaisua 1960–70-luvuilla, kun lentoteknologia kehittyi valtavaa vauhtia ja alaa painoi selittämätön mysteeri. Vaikka koneet olivat teknisiltä ominaisuuksiltaan turvallisempia kuin ennen, lento-onnettomuudet vain yleistyivät. Ongelman jäljille päästiin, kun United Airlinesin lento 173 syöksyi kohtalokkaasti maahan vuonna 1978. Onnettomuustutkinnassa selvisi, että häiriötilannetta ratkaistessaan kapteeni ei ollut huomioinut perämiehen varoituksia polttoaineen vähyydestä. Polttoaine loppui kaksi minuuttia ennen kuin kapteenin määräämä hätälasku oli tarkoitus aloittaa ja kone syöksyi hallitsemattomasti maahan.

Lentäminen oli kehityksen myötä muuttunut erittäin kompleksiseksi, eikä yksi ihminen enää kyennyt hallitsemaan kaikkea. Alalla luovuttiin ajatuksesta, että kapteeni tekee päätökset ja määrää, miten miehistön tulee toimia. Sen sijaan miehistöä opetettiin toimimaan tasavertaisena tiiminä ja kyseenalaistamaan kapteenin päätökset. Tälle perustalle kehitettiin uudenlainen johtamismalli, CRM (Crew Resource Management), jonka käyttöönotto johti lopulta lento-onnettomuuksien vähenemiseen.

Painimmeko rakennusalalla samankaltaisten haasteiden parissa? Vaikka kompleksisuus on räjähtänyt käsiin, työmaalla lähes kaikki informaatio ja koordinointi kulkee edelleen työnjohdon kautta. Kun työnjohto joutuu käytännössä sammuttamaan tulipaloja, eikä aikaa harkittuihin päätöksiin, saati riittävään viestintään ole, laatu ja myös tuottavuus kärsivät. Työnjohdon tulisi keskittyä yksityiskohtien hallitsemisen sijaan kokonaisuuden edistämiseen. Työnjohdon roolin on muututtava hallitsijasta mahdollistajaksi.

Mahdollistajana työnjohto siirtäisi päätöksentekoa niille toimijoille, joilla on tehtävän kannalta paras ammattitaito. Työnjohto ei myöskään voi olla ratkaisemassa jokaista ongelmaa. Kun juostaan tulipalosta tulipaloon, kokonaiskuva katoaa. Tämä edellyttää vahvaa luottamusta ja sitä, että kaikki projektissa mukana olevat ottavat entistä enemmän vastuuta.

Annan käytännön esimerkin. Teemme betonin päällystettävyysmittauksia. Kerran mittaajamme Petteri oli jättänyt mittausantureita tasaantumaan työmaalle. Tullessaan takaisin lukemaan mittaustuloksia, oli asentaja nyppinyt anturit pois ja hän oli alkamassa asentamaan laminaattia työnjohdon käskystä. ”Eihän tähän voi asentaa, sillä nyt vasta tarkistan, onko valu riittävän kuiva” sanoi Petteri. Työmaalla sovittiin, että vastedes Petteri näyttää asentajalle, mihin laminaatit voi asentaa eikä työnjohdon tarvitse olla välissä rikkinäisenä puhelimena.

Päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun on tietysti luotava edellytykset. Projektinjohdon uuteen rooliin tulisi kuulua vuorovaikutuksen mahdollistaminen eri toimijoiden välillä. Kaikilla projektissa mukana olevilla olisi lähtökohtaisesti oltava kokonaiskuva projektin etenemisestä sekä pääsy kaikkeen projektitietoon, jotta hyvät päätökset olisivat mahdollisia. Tämä kaikki toki vaatii myös teknisiä ratkaisuja. Suurin haaste tulee kuitenkin olemaan se, että meidän tulisi muuttaa ajatuksemme ja käytäntömme siitä, miten rakennusprojekteja johdetaan.

Tätä artikkelia on kommentoitu 12 kertaa

12 vastausta artikkeliin “Työnjohdon roolin on muututtava hallitsijasta mahdollistajaksi”

  1. Kukaan ei enää hallitse rakennushankkeen yksinkertaisia komponentteja sanoo:

    Vasta parikymmentä vuotta vastaavana takana, jutun luettuani ihmettelen kirjoittajan näkemystä. Minusta meidän työnjohto tekee joka päivä tiiminä juuri tätä mahdollistamista.

    Entä laadun katoaminen, minusta tähän voisi vastata: ammattitaidottomat/keskeneräiset suunnitelmat, työmaalla vallitseva yleinen välinpitämättömyys joka johtuu suuresta aliurakoitsijoiden määrästä ja usein myös kielimuurista, jonka taakse on ohjeistuksen muodossa vaikea päästä. Yksi syy on myös kiire, ja se että työmaan pyörittämiseen on otettu mukaan näitä nk. uusia innovatiivisiä työkaluja, jotka lähinnä hidastavat työmaan etenemistä.

    Mielestäni olemme hukanneet lapsen pesuveden mukana, rakennusprojektista on tekemällä tehty jokin kokeilualusta kaikelle tekniselle innovatiivisyydelle sekä loputtomalle dokumentti-saastalle, mukaan lukien suunnittelijat jotka ovat erkaantuneet rakennusfysiikan teknisestä toimivuudesta ja rakennusosien kelpoisuudesta toimia yhteen tulevat vuosikymmenet. Ei rakentaminen ole mitään avaruustiedettä, se aika yksinkertaista kokoamista jos suunnitelmat ja resurssit ovat loppuun asti mietityt, ja panokset hankkeen tasalla.

    Harmi että meitä osaajia, työmaan vankkoja johtajia, on alalla liian vähän. Tilalle ovat tulleet huonosti koulutetut hymynaamat, joiden esimiesote on lähinnä säälittävää puuhastelua. Työmaa on kuitenkin aika rankka paikka työskennellä, pääosa työntekijöistä/suunnittelijoista/aliurakoitsijoista yrittää aina tavalla tai toisella vedättää ammattitaidottomuuttaan tai lipsua ruodusta, ja jokaisella riittää syitä ja selityksiä laidasta laitaan. Paras hiekkalaatikko on sellainen jossa on kuri ja järjestys, jokainen vastaa henkilökohtaisesti omasta sektoristaan ja työsuorituksestaan, ja vankka sanktio-lauseke toimii motivaattorina. Liika demokratia ei vie työmaata eteenpäin.

    1. Laitetaan myös työmaille vankka sanktio lauseke, jos mestat ei ole valmiina aloirakoitsijalle sinä päivänä, kun alunperin on sopimuksessa määritelty. On erittäin yleistä, että työmaa on itse myöhässä ja aliurakoitsijan työmaalle varaamat resurssit seisovat tyhjän panttina. Kun tämä toistuu monella työmaalla on aliurakoitsijan täysin mahdotonta pyörittää omaa toimintaansa hallitusti. Tämä ei tietenkään kiinnosta teitä sanktipseppiä, joiden tärkein tehtävä on kyykyttää aliurakoitsijoita.

  2. Ajatus jostain ”vastaavasta” perustuu samaan kuin juopporemmi laittaa rattiin sen, joka on eniten kännissä.

  3. Alasta riippumatta, moniin käytännön ongelmiin ratkaisut ovat periaatteessa saatavilla ja jopa aika halvalla. Hyvät ideat ja yrittämisen halun ampuu alas PASKA ASENNE. Joskus kun ollaan onnekkaita, hyvän tai edes kohtuullisen asenteen omaavat ihmiset löytävät toisensa ja saavat asiat onnistumaan hyvässä hengessä. Sivusta katsovat ne, joiden asenteen ovat romuttaneet lapsuuden traumat, jäinen puoliso, ilkeät pomot ja paska yhteiskunta ynnä muut ulkopuoliset tekijät. Tietenkin. Asenne, ammattiylpeys, asioiden yksinkertaistaminen, ahneuden väheneminen. Miten näihin voi vaikuttaa? Ehkä ottamalla oppia tyypistä, jolla on kyky nauttia työnteosta, ideoista, yhteistyöstä, arjesta ja elämästään yksinkertaisesti. Halu muuttaa asioita edellyttää asennetta tai vähintään asennetta muuttaa asennetta. Haastakoon kukin itsensä.

  4. Arkkitehti pääsuunnittelijana ilman että on työmaakokemusta tai kokemusta eri suunnittelijoiden osa-alueista… eivät osaa suunnitelmia katsoa päällekkäin.

    Sitten tulee suunnitelmapuutteita esiin kun työnjohto pääsee lopultakin tekemään työsuunnitelmia kunhan ensin on lukenut 200-400+ sivua tekstiä (Urakkaohjelmat, työselitykset, turvallisuus asiakirjat + näiden liitteet) ja sen jälkeen vielä suunnitelma katsoa päällekkäin jota pääsuunnittelija ei ole tehnyt. Pienissäkin urakoissa on tekstiä. Joku 2-3milj. euron homma on ihan yhtä vaativa kuin 80-120milj. euron urakka. Urakka-aika on vain eri, samanlainen työ ne on aloittaa.

    Siihen vielä työmaan pyörittäminen kun ei niitä kerkeä valmistelemaan ennakkoon kun työt alkaa jo. Paljon vastuuta jää työmaalle, pahin tilanne on se kun suunnitelmien päivitykset venyvät ja joudutaan porukkaa hyppyyttään työmaalle paikasta toiseen(hommia jää kesken kun varamestaa ei ehditä tehdä valmiiksi, se taas vaikeuttaa työmaan hallintaa kun ei siellä ole yleensä ylimääräistä tilaa, niin nämä varamestat aiheuttaa mahdollisesti lisäongelmia tai tulee toisen työvaiheen eteen kun niitä ei saatu valmiiksi) kun suunnitelmia päivitetään normaalin työajan puitteissa. Ainakin mitä olen huomannut niin ei niissä projekteissa missä olen ollut viimeisen 10 vuoden aikana ole ollut tilaajalta mitään muuta kuin ”kyllähän te muutakin voitte tehdä kun odotellaan suunnitelmia”. Toinen on että ei nykyään uskalla ilman suunnitelmia mennä tekemään ellei rakennuttajalta tule suora tilaus ja ohje miten tehdään.

    Ei ole vielä niin uskaliasta tilaajaa ja valvojaa tullut vastaan että alkavat antamaan ohjeita vaikka onkin kokeneita ja päteviä valvojia/tilaajan edustajia. Jotain pientä ohjetta tulee pikkuasioissa mutta kun menee sellaiseen että laskelmia pitää tehdä niin sitten odotetaan ja mennään sotkemaan työmaa niillä varahommilla jotka jää kesken kun se alkuperäinen ongelma ratkeaa ja siihen on kiire että seuraava työvaihe voi alkaa joka on kriittisellä polulla. Yrittää siinä sitten laskea paljonko tarvitaan lisäaikaa ja saada se lisäaikavaade hyväksytettyä.

    Lopputulos: esimerkiksi aliurakoitsijoiden aikataulut menee sekaisin. Aliurakkasopimuskin on jo varmasti tehty mutta aloituspäivä menee heti pieleen. Onhan se ymmärrettävää että ei aliurakoitsija voi pitää työporukkaa valmiudessa kun on muitakin työmaita joissa ehkä aikataulut pitävät.

    Pitäisi saada parempia suunnitelmia, mutta ei tuonne suunnittelun puolella pääse ihan noin vain työmaakokemuksen kanssakaan kun pitää hallita uusimmat ohjelmat ja jos ei ole kouluaikana saanut harjoittelupaikkaa suunnittelupuolelta niin hankalaa on 3-4 kurssin kokemuksella voittaa sellaiset joilla on jo suunnittelukokemusta harjoittelun kautta ja osaavat suunnittelutoimiston ohjelmia käyttää. Toisaalta heillä ei ole sitten käytännön työkokemusta joten suunnitelmat on mitä ne on. Jotku suunnittelijat selviää (1/3 on hyviä oman kokemuksen perusteella ja osaavat jo ennakkoon antaa tarvittavat tiedot urakoitsijalle esim. työselityksessä on muutakin kuin vain viittauksia infra ryl:iin ja liitteisiin) mutta on noita suunnittelijoita jotka suunnittelee jopa vastoin määräyksiä ja sitten soitellaan että eihän tuota voi tehdä ja taas odotetaan.

    Kuitenkin sitten noista suunnitelmapuutteiden aiheuttamasta aikaviiveestä ja mahdollisista kustannuksista laatia esitys tilaajalle joka hyväksyy niin on haastavaa, siinä loppuu ainakin minulla tieto/taito että menisi joka kerta läpi jos ei ole selvää kriittistä polkua mihin se vaikuttaa.

    Tuo mahdollistaja juttu kuitenkin. Onhan se hieno esimerkki että ne sopi että mittaaja juttelee laminointi porukan nokan kanssa että miten edetään. Hieman outoa vaan ettei työnjohto itse tajunnut tarkistaa edellisen työvaiheen tilannetta ennenkuin ohjasivat miehen sinne tekemään seuraavaa työvaihetta.

    En itse delegoisi tuota hommaa muille jos olisin työnjohtajana kohteessa. Pitäähän ne tulokset käydä läpi ja laittaa laatuaineistoon + toimittaa valvojalle. Kun on noita kuivumisongelmia kokoajan rakentamisessa. Minusta työnjohtajan kuuluu suunnitella työvaihe, ohjeistaa se, tarkistaa työn aikana että toimitaan sovitusti, lopputarkistaa, dokumentoida.. ja sitten seuraava työvaihe samalla tyylillä. Ei ole ruudin keksimistä mutta vie aikaa. Kun miehet on töissä niin olla siellä kentällä.. sitten valitettavasti tehdä niitä paperihommia ja suunnitella seuraavia työvaiheita iltahommina itse.

    Meillä mennyt parhaat urakat näin kun on tehty ylitöitä työnjohdon osalta, raskasta kuin mikä mutta on se parempi kuin mennä sakoille urakan viivästymisen tai laatuvirheiden korjauksen takia. Se on sitä palokuntahommaa minulla ainakin normaali työpäivän aikana, paperihommat illalla. Ei ole juuri aikaa kyllä muulle elämälle ennenkuin lomat tulee. Vuodet menee valitettavan nopeasti ja osa palaa loppuun + siirtyy muihin hommiin joissa ei tarvitse töitä miettiä iltaisin ja viikonloppuisin.

    Hyvät omat miehet auttaa tilanteessa, varsinkin sellaiset ”kympit” jotka on tehnyt jo niitä hommia kauan ja pystyvät katsomaan aliurakoitsijoiden perään/neuvomaan vaikka itse olisi välillä toimisto hommissa päivällä tai puoli päivää kestävässä kokouksessa. Yksi aikaa vievä työjuttu on nyt tullut meidän työmailla vastaan, valokuvaaminen… Ei uskota työn laatuun ilman valokuvia vaikka valvojakin kiertää työmaalla parhaimmillaan joka toinen päivä ja tietää mitä työvaiheita on menossa niin voi käydä katsomassa itse kriittisinä päivinä. Helppohan se on delegoida mutta rahaa siinäkin kuluu ja aikaa kun pitäähän ne itsekkin katsoa läpi ajatuksen kanssa.

    Jos tekee normaalipäivää niin pitää olla tuplasti työnjohtoa ja kaikkien osattava työnsä ja olla lukeneena urakka-asiakirjat liitteineen ja työsuunnitelmat. Ei se paljoa auta että työmaalla on mestari jolla ei ole tarpeeksi kokemusta ja vastaava mestari tekee päivällä paperihommia luullen että kaikki menee hyvin kun kokemattomampi ei huomaa virheitä. Kalliita oppipisteitä pahimmassa tapauksessa, onhan noita itsekkin sössinyt mutta ei vielä ole tullut yli 1500 euron yksittäistä kämmiä joka on jouduttu korjaamaan tai sakkoa 10 vuoden aikana. On noita heikompiakin työnjohtajia/työmaainsinöörejä tullut nähtyä ja parempia myös mutta ne ylenee nopeasti työpäällikköiksi kun heistäkin on pulaa.

    1. Ymmärtänet kokeneena vastaavana että valvoja tai sen paremmin tilaaja ei voi ryhtyä urakoitsijaa työssään ohjeistamaan juuri muussa määrin kuin laadullisesti oikean, tai sopimuksen mukaisen lopputuloksen saavuttamisessa, eli tekemään työtä johon hänet on palkattu? Suunnitelmalliset asiat ohjataan suunnittelijoille, ja aikataululliset, laadulliset, kustannuksiin liittyvät ja sopimustekniset jne asiat valvojille/tilaajalle. Valvoja joka ryhtyy urakoitsijaa neuvomaan miten hänen kuuluisi esim. tehdä mikäkin työvaihe/-tehtävä, ottaa melkoisen riskin jonka toteutuessa ei työnantaja tai asiakas varmasti ole tyytyväinen. Sen tietää tasan että heti kun kyseinen homma menee pieleen, on urakoitsija mankumassa että ”valvoja sanoi että…”

      Urakoitsija on hankittu tuomaan työmaateknisen ja tuotannollisen osaamisensa hankkeeseen eikä kaatamaan osaamattomuuttaan muiden niskaan. Tarkoitan tällä nyt sitä, että nykyään tuntuu urakoitsijoilla olevan kumma tarve saada jokaisesta jalanaskeleestakin kirjallinen ohje tai suunnitelma tilaajalta/valvojalta/suunnittelijalta, ennen kuin viitsii edes työmaalle kopista astua.

    2. Tuo tulipalojen sammuttelu on kuvaava termi miten urakka ”soljuu” eteenpäin, ilman että asiaa on etukäteen suunniteltu.

      Tekijöitä on laidasta laitaan, kypärien väristä riippumatta.

      Jos ennakkosuunnittelulle ei anneta aikaa, on se aina tähän mennessä kostautunut. Nyt nousukauden huipulla, kun mestareita ei saa edes rahalla firmoihin tämä korostuu. Edellinen homma ei tahdo olla maalissa kun porukka hyppää jo seuraavalla työmaalla.

  5. Yleensä kyllä tulee miehistö merikipeiksi, jos ei unohtuu. kuka on kapteeni.

    ” kyseenalaistamaan kapteenin päätökset!”

    Homma ei oikein toimi ilman työhön osallistuvaa työnjohtoa, suutari pysyköön lestissään. Rakennusalallakaan ei koskaan tule olemaan sitä penaalin terävintä ainesta, niin tarvitaan joku joka ihan sormella osoittaa, mitä on tehtävä, varsinkin kielitaidottimille.

  6. Nykyisin työnjohto on liian paljon pelkkää tavaran tilaajaa ja sanansaattajaa, sekä työnjohtajalla että vastaavalla pitäisi olla muutakin kuin koulutus.

  7. Tässä käsitellään lähinnä p-urakan osaurakoiden ongelmia sekä kvr-skeidaa, ovatko välkymmät osanneet valita hommansa paremmin.

  8. Kyllähän se on nähty, että työpäällikot toimivat sillä periaatteella, että tilaajan olisi otettava työsuoritus vailla mitään kriteerejä, se peli ei sitten tarpeeksi vaikutusvaltaisen tahon kanssa vetelekään ja pääurakoitsijana toimiminen loppuu.Tällaiset tunnistaa siit’, että vaatimukset muilta osapuolilta ovat suuret, mutta heiltä itseltään ei ole lupa vaatia mitään, järjestään monikertalaisia konkurssin kävijöitä ja rauhoittavien lääkkeiden suurkuluttajia.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi