Kokeile kuukausi maksutta

Viranomaiset keskittyvät aitaan, vaikka aidanseiväs kaipaisi huomiota

Tietoa kirjoittajasta Auli Lastunen
Eurokoodiasiantuntija, Rakennustuoteteollisuus
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Ympäristöministeriö ja sisäministeriö ovat muuttaneet viime vuosina monellakin tapaa väestönsuojien rakentamiseen liittyvää lainsäädäntöä (sallitun kerrosalan saa ylittää väestönsuojan pinta-alan verran (812/2017), rakentamisvelvoitteen löysentäminen, helpotusten myöntäminen (1353/2018)). Muutoksille oli tarvetta. Väestönsuojan rakentamisen kustannuksia onkin syytä keventää.

Väestönsuojalla on kuitenkin muitakin ominaisuuksia kuin sen olemassaolo, sijainti ja pinta-ala. Niiden osalta muutoksia ei ole nähty vuoden 2011 jälkeen. Siinäkin ajassa rakennesuunnittelun normisto on muuttunut merkittävästi.

Esimerkkinä olkoon vaikka betonin puristuslujuus. Se voidaan ilmoittaa ominaisarvona, mitoitusarvona ja keskiarvona. Kun ominaisarvosta lasketaan mitoitusarvo, huomioon otetaan osavarmuusluku ja kerroin, jonka avulla otetaan huomioon puristuslujuuteen vaikuttavat pitkäaikaistekijät ja kuorman vaikuttamistavasta aiheutuvat epäedulliset tekijät. Väestönsuoja-asetuksessa määritellään selvästi, että betonin puristuslujuuden ominaisarvoa saadaan korottaa 20 prosenttia ja että materiaalin osavarmuuskerroin on 1,0. Kerroin, jolla huomioidaan pitkäaikaistekijät, jätetään kokonaan huomiotta. Toisaalta joissain lähteissä mainitaan, että onnettomuustilanteessa voitaisiin käyttää betonin puristuslujuuden keskiarvoa. Betonin puristuslujuuden laskenta ei siis ole yksiselitteisesti määritelty. Tästä tulkinnasta aiheutuvat erot ovat useita kymmeniä prosentteja betonin puristuslujuudessa.

Samanlainen epätarkkuus koskee myös raudoitteiden ankkurointia, vähimmäisteräsmäärää, raudoitteiden vähimmäiskeskiöväliä sekä jännitettyjen rakenteiden käyttöä. Vielä 1990-luvun normeissa kaikki nämä asiat oli määritelty tarkemmin ja yksiselitteisemmin.

Nyt mitoitusehdot on määritelty niin epäselvästi, että vanhanaikainen, normia tiukasti tulkitseva rakennesuunnittelija ja tarkoitushakuisesti toimiva suunnittelija päätyvät hyvin erilaisiin rakenteisiin.

Toinen iso epäselvyys on suojien sijoittelu. Aiemmin oli tarkkojakin ohjeita siitä, kuinka monta neliötä suojatilaa voi olla yhdessä suojaryhmässä ja kuinka kaukana suojaryhmien on sijaittava toisistaan. Nyt vastaavaa määrittelyä ei asetuksista löydy ja pahimmillaan on sijoitettu toistakymmentäkin S1-luokan suojaa yhdeksi suojaryhmäksi. Tällaiseen ratkaisuun ohjaa S2-luokan suojan rakentamisen hinta. S2-luokan suojan laitteet ovat kalliimpia, ja S1-luokan suojan painekuorma on vain puolet S2-luokan suojan painekuormasta. Lisäksi S1-luokan suojassa perustusten mitoituksessa saa paine- ja sortumakuormien aiheuttamia perustuskuormia vähentää 75 prosenttia. Tällöin S1-luokan suojan painekuorman aiheuttama perustuskuorma on vain 13 prosenttia S2-luokan suojan painekuormien aiheuttamasta perustuskuormasta. Varsinkin paalutettavassa kohteessa asialla alkaa olla jo merkitystä.

Valtioneuvoston asetus ja sisäministeriön asetus väestönsuojista ovat myös keskenään ristiriitaisia S2-luokan suojan seinien painekuorman osalta. Kun vielä pelastuslain muutoksessa annettiin rakennusvalvontaviranomaiselle oikeus myöntää poikkeus teknisistä vaatimuksista ja koko- ja sijaintivaatimuksesta, niin seurauksena on tilanne, jossa säädöksiä noudatetaan ja jätetään noudattamatta lähes mielivaltaisesti.

Haastankin ministeriöt pohtimaan, pitäisikö sisäministeriön kirjoittaa tekniset vaatimukset uudelleen yksiselitteisiksi, ja miettimään, miten kahden eri ministeriön lainsäädäntö saataisiin keskenään ristiriidattomaksi.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Viranomaiset keskittyvät aitaan, vaikka aidanseiväs kaipaisi huomiota”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Auli Lastunenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/auli-lastunen/