Kauppalehti: Kiuru tyrmää valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rajoitusten lyhentämisen
Asuntoministeri Krista Kiuru tyrmää maanantain Kauppalehden haastattelussa rakennusalan toivomat leikkaukset valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rajoituksiin. Kiurun mukaan veronmaksajien rahoilla ei pidä kasvattaa yritysten tuloksia. Sekä Rakennusteollisuus RT että Rakennusliitto ovat esittäneet yleishyödyllisten rakennuttajien vuokra-asuntojen rajoitusten lyhentämistä nykyisestä 40 vuodesta 20 vuoteen.
Asuntoministeri Krista Kiuru tyrmää maanantain Kauppalehden haastattelussa rakennusalan toivomat leikkaukset valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rajoituksiin. Kiurun mukaan veronmaksajien rahoilla ei pidä kasvattaa yritysten tuloksia. Sekä Rakennusteollisuus RT että Rakennusliitto ovat esittäneet yleishyödyllisten rakennuttajien vuokra-asuntojen rajoitusten lyhentämistä nykyisestä 40 vuodesta 20 vuoteen.
”Kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa pitää lisätä valtion tuella, muttei hinnalla millä hyvänsä. En voi lähteä mielistelemään etujärjestöjä, koska ne eivät tarjoa ainoita ratkaisuja”, Kiuru toteaa.
Asuntoministeri kaipaa rakennusalalta ehdotuksia kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta, jossa yhteiskunnan tuki kohdistuu asukkaille.
”Kohtuullinen vuokrataso pääkaupunkiseudulla on 11–12 euroa neliöltä kuukaudessa. Jos tukitoimienkin jälkeen syntyy asuntoja, joiden neliövuokra on 15–20 euroa neliöltä kuukaudessa, ne syntyvät yhtä hyvin vapaarahoitteisesti. Kompensoivaa tukea ei tässä tapauksessa tarvita”, Kiuru sanoo Kauppalehdelle.
Tätä artikkelia on kommentoitu 13 kertaa
13 vastausta artikkeliin “Kauppalehti: Kiuru tyrmää valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rajoitusten lyhentämisen”
Voisiko valtiovalta nyt parantaa työllisyyttä lisäämällä ikuisten rajoitusten alla olevaa kohtuuhintaista ASO-tuotantoa? Halukkaita rakennuttajia ja asukkaita kyllä löytyy
Aivan loistavaa asuntoministeri Kiuru.
Olen markkinatalouden vankkumaton kannattaja ja en voi hyväksyä mitään avustuksia tai tukia, mutta kun niitä kerran on annettu niin silloin voidaan edellyttää niitä saavilta tahoilta, että kyseinen avustettu kohde ei ole kauppatavaraa vaan kohtuullisen vuokratason omaava vuokra-asunto nyt, aina ja ikuisesti.
10 pistettä ja papukaijan merkki !
ps. Koska markkinatilanne on pääkaupunki seudulla mikä on ja yleishyödylliset yhtiöt yrittävät selvästi ”kiristää” yhteiskuntaa, niin valtion pitäisi yksipuolisesti markkinatilanteeseen vedoten pidentää rajoitukset 40 vuodesta 80 vuoteen.
Kumma asenne ministerillä ”pöydälleni ei ole tuotu tyydyttävää esitystä”.
Eikä ministerin pitäisi laittaa virkamiehet töihin eikä toistuvasti syytellä alan toimijoita joilla ei ole todellisiin kustannustekijöihin vaikutusmahdollisuutta.
Kalliiit kaavat , kuntien ja etenkin valtion maapolitiikka ovat suurimpia vaikuttavia tekijiöitä asuntorakentamisessa.
Ministeriö voisi tarttua näihin alkajaisiksi ja vaikkapa MAL seurannassa katsottaisiin mitä osapuolet valtio – kunnat ovat tehneet kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi.
Tukipolitiikka on toinen kummallisuus, valtion tukimuoto on kokotuki / katto panklista otetuille lainoille, tähän ei ole matalalien korkojen aikana kulunut euroakaan.
Ainoa tukimuoto on käytännössä käynnistysavustus
10 000 euroa / asunto joka keskipinta-alalla 58 m2 on
172 €/asm2 suoraa tukea investointikustannuksiin.
172 €/asm2 summalla tulisi sitten sitoutua 40 vuoden luovutusrajoitukseen.
Suhteetonta kun tuolla avustuksena tulleella 10 000 kattaa juuri ja juuri huoneiston kylpyhuoneremontin 20 vuoden kohdalla.
Avustus on kieltämättä suurempi kun tuotetaan asuntoja eräille erityisille asukasryhmille. Tuolloin ARA:n huolena on omistavien yhtiöiden kannattavuus Kumma asenne ministerillä ”pöydälleni ei ole tuotu tyydyttävää esitystä”.
Eikä ministerin pitäisi laittaa virkamiehet töihin eikä toistuvasti syytellä alan toimijoita joilla ei ole todellisiin kustannustekijöihin vaikutusmahdollisuutta.
Kalliiit kaavat , kuntien ja etenkin valtion maapolitiikka ovat suurimpia vaikuttavia tekijiöitä asuntorakentamisessa.
Ministeriö voisi tarttua näihin alkajaisiksi ja vaikkapa MAL seurannassa katsottaisiin mitä osapuolet valtio – kunnat ovat tehneet kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi.
Tukipolitiikka on toinen kummallisuus, valtion tukimuoto on kokorkattu asuntojen lainoille näihin ei ole matalalien korkojen aikana kulunut euroakaan.
Ainoa tukimuoto on käytännössä käynnistysavustus
10 000 euroa / asunto joka keskipinta-alalla 58 m2 on
172 €/asm2 suoraa tukea investointikustannuksiin.
172 €/asm2 summalla tulisi sitten sitoutua 40 vuoden luovutusrajoitukseen.
Järki kateissa rajoituksissa kun tuolla avustuksena tulleella 10 000 kattaa juuri ja juuri huoneiston kylpyhuoneremontin 20 vuoden kohdalla.
Avustus tuota suurempi kun asuntoja tuotetaan nimetyille erityisryhmille.
Parhaimmillaan erilaiset yhdistykset ja säätiöt voivat rakennuttaa ilman omaa taloudellista riskiä. Rahoittajan vaatimat omat varat tulevat ARA:lta avustuksena ja valtiolta täytetakaus lainoille.
Elinkaaren aikana tulevia korjauksia ei kannata ennakkoon rahastoida, niitä voi miettiä sitten kun korjaus on ajankohtainen.
Toimii yhtä hienosti kuin urheiluseurojen jäähallit, kunnalta takaukset ja lopuksi kaadetaan koko yhtiö kunnan syliin.
Jäikö levy päälle? Vai kärsiikö kirjoittaja perseveraatiotendenssistä?
Kumma asenne ministerillä ”pöydälleni ei ole tuotu tyydyttävää esitystä”.
Eikö ministerin pitäisi laittaa virkamiehet töihin eikä toistuvasti syytellä alan toimijoita joilla ei ole todellisiin kustannustekijöihin vaikutusmahdollisuutta.
Kalliiit kaavat , kuntien ja etenkin valtion maapolitiikka ovat suurimpia vaikuttavia tekijiöitä asuntorakentamisessa.
Ministeriö voisi tarttua näihin alkajaisiksi ja vaikkapa MAL seurannassa katsottaisiin mitä osapuolet valtio – kunnat ovat tehneet kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi.
Tukipolitiikka on toinen kummallisuus, valtion tukimuoto on kokotuki asuntojen lainoille. Näihin ei ole matalien korkojen aikana kulunut euroakaan.
Ainoa tukimuoto on käytännössä käynnistysavustus
10 000 euroa / asunto joka keskipinta-alalla 58 m2 on
172 €/asm2 suoraa tukea investointikustannuksiin.
172 €/asm2 summalla tulisi sitten sitoutua 40 vuoden luovutusrajoituksiin.
Järki kateissa rajoituksissa kun tuolla avustuksena tulleella 10 000 kattaa juuri ja juuri huoneiston kylpyhuoneremontin 20 vuoden kohdalla.
Avustus on kieltämättä suurempi kun asuntoja tuotetaan nimetyille erityisryhmille.
Parhaimmillaan erilaiset yhdistykset ja säätiöt voivat rakennuttaa ilman omaa taloudellista riskiä. Rahoittajan vaatimat omat varat tulevat ARA:lta avustuksena ja valtiolta täytetakaus lainoille.
Elinkaaren aikana tulevia korjauksia ei kannata ennakkoon rahastoida, niitä voi miettiä sitten kun korjaus on ajankohtainen.
Toimii yhtä hienosti kuin urheiluseurojen jäähallit, kunnalta takaukset ja lopuksi kaadetaan koko yhtiö kunnan syliin.
Perseveraatiotendenssi?
Kiinnoistaisi selvittää tarkemmin miten 11-12 euron vuokra on PKS alueella mahdollista nykyisillä kustannustasoilla.
Valtioneuvoston muiden ministereiden ajatuksia löytyy tuolta. Kiurun kohdalla on tyhjää tietääkö joku missä pitää blogiansa ?
http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/blogit/fi.jsp
Ministeri Kiurupuhuu mielellään tiukkaa tekstiä. Teot ovat vain aantaneet odottaa itseään. Toki puheilla on helppo hankkia mainetta tiukkana ministerinä. Tosiasiassa tekojen puuttuessa on kyse puhtaasta yleisön kosiskelusta, populismista. Pahinta on se, että asunto-ongelmaisten tilanne on vain pahentunut koko ajan nykyisen ministerin aikana.
Saa nähdä, viekö ministeri tälläkään kertaa toteutukseen Kauappalehdessä esittämäänsä tavoitettaan: ”Ministeri Krista Kiuru sanoi maanantain Kauppalehdessä olevansa valmis keskustelemaan ainoastaan sellaisista malleista, joissa tuki kohdistuu suoraan asukkaille.”
Kiurun ajatus kannattaa toteuttaa. Käytännössä tämä voidaan toteuttaa varsin yksinkertaisesti. Tehdään asumistuesta ja erityisesti yleisestä asumistuesta nykyistä yksinkertaisempi, toimivampi ja enemmän tukeva järjestelmä. Näin tuki kohdentuu suoraan asukkaalle.
Samassa yhteydessä voidaan kokonaan luopua normaalista ARA-vuokra-asuntotuotannosta, ainakin uustuotantotuen kohdalla. Kunnat voivat halutessaan osoittaa eri tavoin tukea esim. tosoittamalla tontteja tuotantovaiheessa.
Asunto-ongelmien ratkaisemisen sijasta ministeri on panostanut kovasti asuntohallinnon kysymyksiin, erityisesti ARAn osalta. Samassa yhteydessä, kun luovutaan normaalista vuokra-asuntotuotannosta, niin erityisryhmien ARA-tuotanto ja asuminen vvoitaisiin hyvin siirtää STM:ään. Erityisryhmätuotanniolla ei ole juuri mitään tekemistä muun YM:n toiminnan kanssa. Sen sijaan asuminen on keskeinen osa erityisryhmien elämisen kokonaistilannetta, johon liittyvistä asioista vastaa STM.
Jää nähtäväksi, löytyykö ministeriltä nyt ryhtyä myös oikeisiin tekoihin.
Olikohan spekulointi kiinteistöveron korotuksesta Kiurun tässä artikkelissa mainitsema vaihtoehtoinen toimenpide.
Mitenkähän se edesauttaa 11-12 euron vuokraa ja miksi MAL sopimuksella ei ohjata kuntien tonttien luovutuksia.
Kauppalehti Rakennuslehden mukaan:
”Kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa pitää lisätä valtion tuella, muttei hinnalla millä hyvänsä. En voi lähteä mielistelemään etujärjestöjä, koska ne eivät tarjoa ainoita ratkaisuja”, Kiuru toteaa.
Asuntoministeri kaipaa rakennusalalta ehdotuksia kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta, jossa yhteiskunnan tuki kohdistuu asukkaille.
”Kohtuullinen vuokrataso pääkaupunkiseudulla on 11–12 euroa neliöltä kuukaudessa. Jos tukitoimienkin jälkeen syntyy asuntoja, joiden neliövuokra on 15–20 euroa neliöltä kuukaudessa, ne syntyvät yhtä hyvin vapaarahoitteisesti. Kompensoivaa tukea ei tässä tapauksessa tarvita”, Kiuru sanoo Kauppalehdelle.
Nyt on ensimmäistä kertaa asuntoministeri, joka ei mielistele härskejä rakennuttajia ja rakentajia ja niiden etujärjestöjä. Nämä piirit osaavat kyllä rahastaa asumisella.
Asuminen pitäisi tehdä kaikille mahdolliseksi kohtuuhintaan.Valtiovallan pitää huolehtia siitä, että härskit liikemiehet ja vastaavat eivät pääse rahastamaan yhdellä ihmisen perustarpeella täällä kylmässä Pohjolassa.
Tunnustuksen voisi tosiaan antaa populismista, otsikoissa on kiva paistatella katteettomilla puheilla oikeasta hintatasosta.
Vai toteuttaako Kruunuasunnot tuotatntomäärien romahtamisesta syntyneet vajeet 11-12 euron asunnoilla, nyt niitä ei ole missään tarjolla ja asuntopula on nostanut vuokrat ennnätystasolle.
Kyllä niitä asuntoja valmistuu 11-12 € neliövuokrallakin, lähinnä att:n toimesta tosin.
Valitettavasti yleishyödylliset eivät ole tästä markkinasta enää kiinnostuneita, ja monet tukirahalla valmistuneet kämpät ovat vuokriltaan suolaisia… Itse muutin joulukuun alussa Nuorisoasuntoliiton kämppään, jossa neliövuokra on 17€. Ihmettelin hieman korkeaa neliövuokraa, mutta löytyi sille perusteluitakin:
Talon molemmissa portaissa on jokaisessa kerroksessa ”kerhohuone”, joka on kalustettu 300€/kpl maksavilla designer-tuoleilla ja isolla neuvottelupöydällä. Kuluneen 1½ kuukauden aikana en ole nähnyt ketään kyseisissä tiloissa, joiden tuoleihin käytettiin arviolta 40 000€.
Kunnat vastaavat asunto-olojensa kehittämisestä ja asukkaiden hyvinvoinnista. Tätä tarkoitusta varten on aikanaan kunnat rakennuttaneet omistukseensa vuokra-asuntoja joiden omanpääoman rahoitusta ovat aikanaan luovuttaneet budjetistaan. Sittemmin kunnat ovat yhtiöittäneet vuokrataloyhtiöiksi. Kysyä voi miksi myöskään PKSn kuntien vuokrataloyhtiöt eivät tuota merkittäviä määriä valtion tukemia vuokra-asuntoja, vaikka heillä on kaikki mahdollisuudet siihen? Kunnat luovat kaavoituksella tontit ja kunnat ovat rajoittaneet PKSlla ARA tuotantoon luovutettavat tontit 20%iin tonttivarannosta. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monta tonttia on PKSn kunnilla tarjottavana heti ”kohtuuhinnalla” omalle yhtiölle, muille yleishyödyllisille yhteisöille tai sille ”tulevalle valtion yhtiölle ”valtion tukeman tuotannon rakentamista varten? Toinen luku ovat sitten rahoitusehdot ja muut säännökset.