Kilpailussa mittarina oli rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljellä, joka huomioi kaikki materiaali- ja energiavirrat, joilla on elinkaaren aikana olennainen päästövaikutus. Tulos laskettiin GBC Finlandin Rakennusten elinkaarimittarit -ohjeistuksen mukaisesti rakennuksen käyttövuotta ja neliötä kohti. Laskennasta vastasi Bionova Consulting. Kilpailua tukivat lisäksi Saint-Gobain Isover ja Skaala Oy.
Kilpailun tuomaristo päätyi jakamaan ensimmäisen sijan kahden kerrostalokohteen kesken, sillä niiden numeeriset laskentatulokset olivat hyvin lähellä toisiaan. Kilpailun voittajien hiilijalanjälki oli alle puolet (noin 30 kgCO2e/as-m2/vuosi) keskimääräisestä tasosta. Voittajat pääsivät tähän normaaleilla energiaa säästävillä kohteillaan eli mitään kilpailua varten tehtyjä erityisvirityksiä niissä ei ole.
Kilpailu osoitti, että vähäpäästöisyys on saavutettavissa hyvin monenlaisilla ratkaisuilla, materiaaleilla ja jo nykytekniikalla. Rakennuksen ilmastoystävällisyys riippuu ensikädessä energiaratkaisuista ja hyvästä suunnittelusta. Molemmat kohteet saivat tuomaristolta kiitosta siitä, että niiden pienet hiilijalanjäljet ovat seurausta pitkäjänteisestä panostamisesta rakentamisen laadun kehittämiseen. Molemmissa kohteissa kunniahimoiset suunnittelutavoitteet toteutetaan tekniikoilla, jotka ovat valmiita hyödynnettäväksi laajemmin.
Jaettu 1. sija: Järvenpään Torpantie
Järvenpään Mestariasunnot ja sen rakennuttajaorganisaatio Järvenpään Mestaritoiminta ovat pitkäjänteisesti panostaneet rakentamisen laatuun kehittäen ja parantaen menetelmiään esimerkiksi rakennusten ja laitteiden suoritustason mittaamisen ja seurannan kautta. Kyseessä on jo kuudes matalaenergiakohde ja viisi uutta on jo suunnitteluvaiheessa. Torpantie on tämän oppimisprosessin tulos. Arkkitehtina kohteessa on Arkkitehtistudio Kujala & Kolehmainen.
Kohde on betonirakenteinen ja eristeinä käytetään SPU:n muovieristeitä, joilla päästään erinomaiseen tiiviyteen. Suurin oppimisprosessi tekijöillä onkin kohdistunut tiiviyden parantamiseen, sillä siinä vaadittavassa huolellisuudessa mennään rakennusliikkeiden mukavuusalueen ulkopuolelle.
Keskeisenä suunnittelutavoitteena on ollut toteuttaa hanke mahdollisimman pienin elinkaarikustannuksin. ”Ne tuovat takaisin investoinnin noin 10 prosentin lisähinnan”, sanoo Järvenpään Mestariasuntojen toimitusjohtaja Veikko Simunaniemi.
Lämmönlähteenä käytetään maalämpöä, jota tullaan tulevaisuudessa käyttämään myös naapuritalon lämmitykseen. Alun perin kohteeseen suunniteltiin myös aurinkolämpökeräimiä, mutta maalämpöä saatiin riittävästi, joten aurinkolämpöä ei tarvittukaan.
Panostus kestäviin suunnitteluratkaisuihin ja rakennusmateriaaleihin näkyy mm. betonijulkisivuissa, joissa on käytetty ruostumatonta terästä. Kohteen runko on aidosti suunniteltu kestämään 100 vuotta, jolloin se johtaa pitkällä aikavälillä vähäpäästöisyyteen.
Kohteen E-luvuksi on arvioitu on 91 kWh/m2/a
Jaettu 1. sija: Vantaan asuntomessukortteli
Rakennusliike Reposen Vantaan asuntomessukohde on tulosta pitkäjänteisestä sitoutumisesta laadukkaan ja energiatehokkaan rakentamisen, etenkin puurakentamisen, kehittämiseen. Arkkitehtina kohteessa on Vuorelma Arkkitehdit Oy ja tilaajana TA-Asunnot.
Erittäin alhainen hiilijalanjälki on seurausta pienestä ostoenergian kulutuksesta, uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisestä ja materiaalivalinnoista. Asuntomessualueella maalämmön käyttö ei ole mahdollista, joten valinnaksi tuli kaukolämpö, jonka lisäksi käytetään aurinkolämpöä käyttöveden lämmittämiseksi. Puolet käyttövedestä lämpiää sillä. Reponen on tutkinut aurinkolämmön käyttöä jo kolmen vuoden ajan. Kohteen E-lukutavoite on 95 Kwh/m2/a.
Kohde rakennetaan MERA-tekniikalla. Kyseessä on Pohjoismaiden suurin puukerrostalo, joka toteutetaan kotimaisilla tuotteilla, kuten Reposen Heinolan puukerrostalokohdekin. Puurakenteiden päästöt 50 vuoden käyttöiällä ovat alhaiset.
Eristeenä on Isoverin lasivilla kivivillaa paremman lambda-arvonsa vuoksi. Muovieristeitä toimitusjohtaja Mika Airaksela ei halunnut sekoittaa puurakentamiseen. Puurakentamisessa ei hänen mukaansa päästä aivan niin hyvää tiiviyteen kuin Järvenpään betonikohteessa. Ero on kuitenkin pieni, sillä Reponen on päässyt aiemmissa kohteissaan tiiviysarvoon 0,3, kun Mestarirakentajilla se on reilun kymmenyksen parempi.
Molemmissa voittajakohteissa palkinto tuli kuin Obamalle, etuajassa. Vasta rakentamisen aikana lunastetaan suunnittelutavoitteet. Airaksela aikoo rakentaa kohteen sääsuojan sisällä, sillä veden ja puun yhdistelmä hirvittää häntä.
Kaikki kilpailun kärkikohteet ovat vuokrataloja. Mika Airaksela aikoo kuitenkin seuraavaksi rakentaa passiivitason puukerrostalon gryndikohteen, jos sitä koskevat tonttineuvottelut johtavat tulokseen. Hän luottaa, että ostajia tämäkin vaihtoehto voisi kiinnostaa. Passiivitalosta ei hänen mukaansa tule lisäkustannuksia rakentajalle, jos tämä pääsee vaikuttamaan suunnitteluratkaisuihin jo alusta saakka, kuten gryndikohteissa pystyy. Rakennustekniikka ei enää hänen mukaan ole enää tälle haaste vaan suurimmat haasteet kohdistuvat talotekniikkaan ja uusiutuvien energiamuotojen toimivuuteen.
Kunniamaininta Joensuun Ellin Leilitielle
Tuomaristo myönsi kunniamaininnan hyvin alhaisen hiilijalanjäljen saavuttaneelle Stora Enson ja Joensuun Opiskelija-asunnot Oy Joensuun Ellin kohteelle Leilitie. Kohteessa testataan monenlaisia uusia ratkaisuja. Hyvän lopputuloksen varmistivat energiatehokkaat puurakenteet sekä monipuolinen uusiutuvan energian hyödyntäminen. Kohteessa on kaukolämmön lisäksi käytössä aurinkolämpökeräimet, käyttöveden lämmitystä poistoilmalämpöpumpuilla sekä maalämpöpiiri.
Pääurakoitsija tänä vuonna valmistuvassa kohteessa oli Rakennusliike Eero Reijonen. Arkkitehtina on Arcadia Arkkitehtitoimisto. Puurakenteet perustuvat CLT-levyihin, jotka tuotiin Itävallasta. Kohteen E-luvuksi on arvioitu 59 kWh/brm2/a.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Järvenpään Mestariasunnoilla ja Reposella on Suomen hiilipiheimmät talot”
Ovatko siis molemmat kohteet puukerrostaloja vaikka Järvenpään kohteesta puhutaan betonirakenteisena ja toisessa kohtaa ”Torpantien kohde rakennetaan MERA-tekniikalla. Kyseessä on Pohjoismaiden suurin puukerrostalo, joka toteutetaan…”??!!??
Aina sama virsi ja suodattimella kyseenalastaen juttua lukemaan!
Mietin vain voikohan tuohon toiseen kohteeseen ”ambulanssia soittaa” (kuten raflaavasti aikanaan tässä uutisoitiin) vai joutuuko ihan ulos menemään?
Kiitoksia TIY:lle tarkkuudesta. Nuo muutamat virheet piti olla korjattuna jo viikko sitten, mutta jostain syystä korjaukset eivät olleet tallentuneet internetissä ja ne olivat olivat jääneet roikkumaan tähän nettiuutiseen. Tänään ilmestyneessä lehdessä tietojen pitäisi olla oikein.
Korjasin nyt juttuun seuraavat asiat, jotta ne eivät jäisi arkistoon häiritsemään: Poistin Reposen kohteesta harhaanjohtavan, väärän osoitetiedon ja korjasin myös E-luvun. Sen suuruuksi arvioidaan 95 kwh/m2/a, mutta tavoite on 70.
Poistin myös maininnan Versowoodista puuosien toimittajana, koska puurakennetoimittaja ei ole välttämättä eikä luultavasti sama kuin Heinolan puukerrostalossa.
Olin itse palkintoraadissa ja pidin tärkeänä valinnassa materiaalineutraaliutta. Osin tästä syystä pääpalkinto jaettiin puu- ja betonikohteen kesken. Molemmilla materiaaleilla on omat vahvuutensa: puulla esimerkiksi keveys ja kyky sitoa hiiltä ja betonilla kestävyys, mikä korostui Järvenpään kohteessa pitkäikäisyyttä korostavina ratkaisuina.
Lämmitysratkaisulla ja siihen liittyen kaupungin kaukolämpöpolitiikalla oli yllättävänkin iso merkitys rakennusten hiilijalanjälkeen. Reposen kohteessa Vantaan pakollista hiilisyöppöä kaukolämpöä pystytään kompensoimaan aurinkolämmön käytöllä. Mestarirakentajien Järvenpään kohteessa ei ole kaukolämmön käyttöpakkoa vaan rakennuttaja pystyi valitsemaan maalämmön. Sitä saadaan niin paljon, että alun perin suunnitellulle aurinkolämmölle ei olekaan tarvetta.
Ihmettelen kyllä että voittaja on pelkkää maalämpöä käyttävä kohde eikä tueksi otettu aurinkoa ollenkaan. Jos nyt ajatellaan tuollaista kerrostaloa, niin siinä kuluu lämpöä tilojen lämmitykseen, lämpimän veden lämmitykseen ja tulevan ilman lämmitykseen ilmastoinissa yhteensä n 150-160 kWh/asm2/a. Suurin kuluttaja on lämpimän veden lämmitys. Tämän lisäksi kuluu kiinteistösähköä suurin piirtein 25-30 kWh/asm2/a. Jos nyt ajatellaan, että tuo lämpö tuotetaan maalämmöllä ja kun suuri osa tuotettavasta lämmöstä on lämmintä vettä (60 astetta), jää hyötysuhde eli COP hyvin herkästi johonkin 2,5 (kevättalvella voi olla vielä huonompi) Näin ollen tuo 150-160 kWh/asm2/a tarkoittaa, että sähköä kuluu luokkaa 60-64 kWh/asm2/a ja tämän lisäksi kiinteistösähköä luokkaa 25-30 kWh/asm2/a eli yhteensä koko vuonna kuluu maalämpötalossa sähköä 85-94 kWh/asm2/a. Kun tämä kerrotaan sähkön energiamuotokertoimella 1,7, saadaan 144,5-159,8 kWh/asm2/a. Jos taas vastaava lukema lasketaan kaukolämpötalossa, jossa ei ole mitään tukevaa energiamuotoa, saadaan (150-160)x0,7+1,7x(25-30) = 147,5-163 kWh/asm2/a eli käytännössä aivan sama. Maalämpö vaatii valtvasti huoltoa(jopa vuosittaista katsastamista) ja seuraamista ja häiriöitä on hyvin paljon. Maalämpöä paljon rakentamalla tulee uusien atomivoimaloiden rakentaminen aivan pakolliseksi ja pian ja se ei ole mahdollista, kun sen sijaan kaukolämpöä, jopa pieniä CHP-laitoksia voidaan rakentaa kohtuullisen helposti minne vain ja nopeasti. Tällä perusteella julistan tuon Reposen kohteenn yksin voittajaksi. Maalämpöä ei pidä rakentaa kuin sinne mihin kaukolämpöä ei ole saatavissa.