”Omakotiliitto kiittää asuntoministeri Pia Viitasta sekä Eduskuntaa myönteisestä suhtautumisesta kansalaisaloitteeseen ja aloitteellisuudesta energiatodistuksen kehittämisessä. Olen varma, että energiatodistuksesta saadaan toimiva ja motivoiva työkalu, kun todistusta kehitetään myös kansallisesti kertyneiden kokemusten ja palautteen pohjalta”, sanoo Omakotiliiton toiminnanjohtaja Kaija Savolainen.
Omakotiliitto esittää että energiatodistusta kehitettäisiin niin, että todistus kannustaisi kuluttajia paremmin sekä tarkastelemaan kulutustottumuksiaan että motivoisi rakennuksen pitkäjänteisen energiatehokkuuden parantamiseen. Tavoitteena on myös, että yhä useampi kiinteistön omistaja hankkisi myynti- tai vuokraustilanteessa rakennukselleen energiatodistuksen ja rakennukset olisivat oikeudenmukaisemmin vertailtavissa.
Kansalaisaloitteen lähtökohtana on, että pientalojen energiatodistus perustuu mitattuun energiankulutukseen eikä pientaloissa energiamuotokertoimia huomioida. Täydentävän esityksen tavoitteena on, että energiatodistuksen laadinta yksinkertaistuu ja kustannukset pienenevät. Jos mitattua energiankulutustietoa ei ole saatavilla, energiatodistus laaditaan laskelmien pohjalta, kuitenkin poistaen energiamuotojen kertoimista aiheutuvat ongelmat. Näin eri lämmitysmuotoja kohdellaan tasavertaisesti. Ehdotettu todistus on kaksisivuinen, helppolukuinen ja informatiivinen.
Omakotiliiton kansalaisaloitteen allekirjoitti 62 211 kansalaista.
Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa
6 vastausta artikkeliin “Omakotiliitto: vanhojen omakotitalojen energiatodistuspakosta luovuttava”
Juuri näin olisi järkevää. Nykyinen energiatodistus – vaikka sitten kertoimien kanssa – on ihan hyvä ja käytännöllinen työkalu kun uudelle rakennukselle ollaan myöntämässä rakennuslupaa. E-luvulla ohjataan sitä millaisia taloja haluaan rakennettavan.
Mutta sitten kun taloon ollut käytössä vähintään 2 vuotta, ainoa energiatodistus mikä tarvitaan, on 2-3 vuoden kulutukseen perustuva. Siinä voidaan erikseen huomioida montako ihmistä talossa asuu, kulutus voidaan myös normittaa eli huomioida paikkakunta. Tuo nykyinen laskennallinen todistus ei vanhan talon ostajalle kerro yhtään mitään. Joka tapauksessa ostaja haluaa vertailla teoreettisia kulutusennusteita todelliseen.
Yhteiskunta vaatii varmaankin todistusta jatkossakin uusilta rakennuksilta. Kertoimien kanssa tai ilman.
Järkevää olisi tällöin miettiä sähköverkon ja sähköntuotannon näkökulmaa, koska se on keskeisessä roolissa yhteiskunnan säätelemässä infran rakentamisessa.
1. Energian kokonaiskulutus ratkaisee. Jos on paljon lämmitettävää, niin energiaa kuluu paljon, vaikka energialuokka olisi mikä tahansa.
2. Maa- ja ilmalämpöpumput, etenkin alimitoitettuina, nostavat pakkasjaksojen huipputehon tarvetta.
Kun huonoa korjataan, niin koetetaan tällä kertaa tehdä kerralla hyvä. Jos järjestelmä antaa hyvän arvosanan 300 m2 lämpöpumpputalolle, joka vielä pakkasella kääntyy sähkölämmitteiseksi, ei kaikki voi olla kunnossa.
Energiatodistuksen suurin heikkous on keinotekoisen E-luvun ottaminen tehokkuusmittariksi. Energiamuotokertoimet sekoittavat laskennalliset energiankulutukset ja vertailut todelliseen mitattuun energiankulutukseen. E-luku on vain luku lukujen joukossa. Todellinen energiankulutus tiedetään ja sitä myös seurataan ja sillä on suora yhteys kustannuksiin. Keinotekoista E-lukua ei kukaan kaipaa kiinteistöhuollossa ja -ylläpidossa.
Etenkin vanhoille rakennuksille niiden epämääräisten ominaisuustietojen takia riittää vallan hyvin todelliseen energiankulutukseen perustuva energiatodistus. On täysin turhaa touhua viisastella vanhojen rakennusten osalta laskennallisella energiankulutuksella. Lain käsittelyn yhteydessä ei viesti lainlaatijoille eduskuntaan mennyt perille. Ympäristövaliokunnan käsittelyssäkään ei järjen ääni saanut minkäänlaista vastakaikua.
EU-direktiivejä on mahdollisuus soveltaa kansallisista lähtökohdista ja tehdä yksikertaisempia lakeja. On syytä lopettaa ideologinen vedätys täällä pohjan perukoilla ja kansanedustajiemme saati ministeriemme pitää muistaa vanha tuomarinohje ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”. Nyt näyttäisi viesti menneen vihdoin perille nykyiselle ministerille. Jos kohta hänen on turha viivytellä ja tehdä esitystä EU:lle, kun asia on täysin omissa käsissä Suomessa.
” E-luku on vain luku lukujen joukossa. Todellinen energiankulutus tiedetään ja sitä myös seurataan ja sillä on suora yhteys kustannuksiin. Keinotekoista E-lukua ei kukaan kaipaa kiinteistöhuollossa ja -ylläpidossa. ”
Juuri näin se on. Jota lain kirjain täyttyisi, joudutaan jokaiselle talolle laskemaan tämä keinotekoinen E-luku, koska muutenhan taloa ei esimerkiksi pysty myymään tai vuokraamaan. Edes suuresta vuokratalosta ei periaatteessa pysty vuokraamaan yhä asuntoa, jos tätä keinotekoista E-lukua e ole sinne määritelty. Älytöntä! Missään muualla tätä lukua ei tarvita eikä siitä ole esim omakotitalon ostajalle mitään hyötyä kun se ei kerro muuta kuin miten energiatehokkaaksi talo on teoriassa suunniteltu. Ostaja haluaa tietää todellisia kulutuslukemia ja ehkä tietää paljonko seinissä, katossa, alapohjassa on eristettä, onko LTO talossa jne.
Kyllä tuollainen laskennallinen luku on hyvä, jos halutaan verrata vanhaa taloa uuteen vastaavaan. Esimerkkinä ystäväni hankkima omakotitalo, jonka vuosisähkönkulutukseksi ilmoitettiin lämmityksineen 8000 kWh. Käytännön kulutus on ollut nyt luokkaa 14 000. Kävi ilmi, että edellinen isäntä ei ollut kytkenyt sähköpattereihin virtoja ollenkaan, lämmittänyt uunia kuin hullu ja vielä pitänyt sisälämpötilan matalana..
Tällaiset ovat niin teoreettisia ääritilanteita, että ei niiden perusteella kannata ”rankaista” kaikkia talojen omistajia. Ihan samalla tavalla se teoreettinen E-luku voidaan laskea täysin pieleen optimistisesti ja selittää sitten vääristä kulutustottumuksista. Esim. Järvenpään nollaenergiatalon piti suunnittelijan teorian mukaan olla suorastaan plusenergiatalo. Vaan kuinkas kävikään? Käytäntö osoitti, että se joiltain osin jopa energiasyöppö.