Kokeile kuukausi maksutta

Petsamon veroista malmiota ei saa Lapissa edes tutkia viiteen vuoteen

Euroopan kaksi ylivoimaisesti rikkainta uutta malmiesiintymää Sodankylän Sakatissa ja Ylitornion Rompaksessa ovat jumittuneet kiistaan siitä, mitä saa tehdä Natura-alueella. Sakatissa on tutkimuksiin käytetty rahaa yli sata miljoonaa euroa, mutta vuoden 2012 jälkeen kairauksia ei ole saanut tehdä edes talvella.

Kairaus maksaa analyyseineen 150 euroa metrille.

Sakatia on kuvattu Euroopan merkittävimmäksi löydöksi tällä vuosituhannella. Sen näytteissä nikkeliä, kuparia- ja palladiumia on ollut jopa yli 4 prosenttia, kun ne Kevitsassa ja Talvivaarassa ovat 0,2–0,4 prosentin luokkaa. Parhaassa Sakatin tutkimuslaboratoriossa esillä olleessa näytteessä kuparia oli 14,7 prosenttia ja nikkeliä 3,3 prosenttia. Näytepala oli myös ulkonäöltään poikkeuksellisen vihreä, mikä hyvin kuvaa Lapin poikki menevää, malmirikasta vihreäkivivyöhykettä.

Tutkimusten keskeneräisyyden vuoksi Anglo American Sakatti Mining ei ole esittänyt mitään virallista arviota malmin määrästä. Epävirallisesti sitä on kuitenkin verrattu jopa Petsamoon ja Outokummun ensimmäiseen kaivokseen.

Rompaksen kivinäytteissä on ollut kultaa 1,3 prosenttia eli huomattavasti enemmän kuin Kittilässä. ”Kalliopaljastumista otettujen kivinäytteiden kultapitoisuus jopa 12 800 grammaa tonnissa, uraanipitoisuus jopa 43,6 %”, Mawson tiedotti vuonna 2010. Lehtitiedoissa on ollut mainintoja myös 3,5 kilon pitoisuuksista joissakin näytteissä.

Korkea uraanipitoisuus luonnollisesti kiihdyttää niiden ryhmien valitushaluja, jotka eivät halua, että Suomen ydinvoimalat tulisivat uraanin suhteen omavaraisiksi ja uraania riittäisi vientiinkin.

Ympäristön kannalta malmioiden rikkaus on etu. Louhintojen ja ympäristövaikutusten määrä jäisi vähäisemmäksi kuin köyhien malmien avolouhinnoissa Kevitsassa ja Talvivaarassa.

Jopa valtio valittajana

Valtavia luonnonvaroja ei ole kuitenkaan saanut tutkia vuosikausiin, koska esimerkiksi Sakatissa valittajien, Lapin luonnonsuojelupiirin, ELY-keskuksen ja Metsähallituksen, mielestä jopa talvella tehtävät tutkimuskairaukset vahingoittaisivat suojeltua Viiankiaavan suota.

Sakatissa  menee uuden luvan käsittelyä odoteltaessa ainakin talveen 2016–2017 ennen kuin 25 hengen tutkijaporukka pääsee alueella töihin.

”On kohtuutonta, että viiteen vuoteen ei saa tehdä mitään”, ympäristöpäällikkö Joanna Kuntonen Anglo American Sakatti Miningista sanoo.

Rahaa yhtiöllä on palanut jo yli sata miljoonaa euroa. Yksi kairausmetri maksaa analyyseineen 150 euroa. Nyt näitä kairauksia on voitu tehdä vain lupaavimman alueen ulkopuolella.

Valittajat ovat olleet ahkeria myös yksityispuolella. Geologian tutkimuskeskus, joka saa joka vuosi kolmen miljoonan euron edestä rojalteja Kittilän kultamalmin löytämisestä, joutui lopettamaan omat tutkimuksensa Käsivarren Lapissa, kun paikallinen poromies valitti.

Sodankylän pelastajaksi osoittautunut Kevitsan kaivos sai uuden ympäristöluvan viime heinäkuussa, mutta siitä tehtiin heti kaksi valitusta. Vaasan hallinto-oikeus on niin kuormittunut, että siltä menee ainakin puolitoista vuotta valituksen käsittelyyn.

Ultrakeveitä etsintämenetelmiä kehitetään

Anglo American on uutta ympäristölupahakemustaan varten kehittänyt yhdessä Kalajoen timanttikairauksen eli Kati Oy:n kanssa kevyen, moottorikelkan perässä vedettävän kairauskärryn, joka ei jätä jälkiä luontoon. Sillä on leveyttä vain 1,5 metriä ja pituutta 3 metriä. Sillä pitäisi pystyä 500 metrin syvyisiin reikiin.

”Kun yleensä geologit katsovat, missä kannattaa kairata, niin jatkossa tämän tekisivät biologit, jotka etsivät kulkureitit ja paikat, joissa ei ole 30 metrin säteellä uhanalaisia lajeja”, Kuntonen kertoo.

GTK on kehittänyt lisäksi ultrakeveitä menetelmiä, joilla herkkien luontoalueiden malmipotentiaalia arvioidaan tutkimalla männyn ja katajan kaarnaa, lumen hiilivetyjä tai kasveja ja jopa bakteerikerroksia, sillä tietyillä malmeilla on niille ominainen bakteerikantansa. Näillä menetelmillä on löydetty malmeja ainakin Kanadassa, mutta malmivarojen arviointiin tarvitaan kairauksiakin.

Suomi voisi hakea kaivosten valtaviin hyötyihin vedoten EU:lta poikkeuslupaa kaivosten rakentamiselle Natura-alueille. Vaihtoehtona ainakin Sakatissa on myös maanalainen kaivos, jonne kulku olisi Natura-alueen ulkopuolelta. Tosin siitäkin saatetaan Kuntosen mukaan valittaa sillä perusteella, että suon hydrologia voisi kärsiä tunneleista.

Viivästysten vuoksi kaivostoiminnan alku voi Kuokkasen mukaan lykkääntyä 10–15 vuodella jopa 2030-luvulle. Ensin kaivosyhtiön pitäisi päästä selvittämään edes se  mikä on malmivarojen laajuus ja millä edellytyksillä kaivosinvestointi olisi kannattava.

Onko suo kaupunkia arvokkaampi?

Vertailuksi voi ottaa Ruotsin, jossa kaksi avolouhosta sai äskettäin luvan, kun valtio veti pois omat valituksensa. Siellä ollaan valmiita siirtämään jopa kaupunkeja pois kaivosten tieltä, kuten tapahtuu Kiirunassa ja Jällivaarassa. Samaa tehdään Saksan hiilikaivosalueilla. Mawsonin johto on julkisuudessa moittinut Suomea siitä, että Ruotsissa olisi paljon helpompi työskennellä.

Tästä huolimatta Suomi nousi kanadalaisen Fraser-instituurin helmikuussa julkistamassa kyselyssä kaikkien kiinnostavimmaksi kohteeksi. Suomen vahvuuksia on muun muassa poliittinen vakaus, koulutetun työvoiman saanti ja hyvä infra. Lupaprosessikin toimisi hyvin, jos luvasta ei valitettaisi. Lapissa kuitenkin jopa toinen viranomainen on saattanut valittaa toisen päätöksestä, kuten Ely on tehnyt Tukesin malminetsintäpäätöksistä.

Kaivos ja matkailu tukevat toisiaan

Sodankylässä kunta on hyvin tyytyväinen Kevitsan kaivokseen ja sen tuomiin työpaikkoihin. Sen ansiosta kunta investoi parhaillaan kouluun ja liikuntatiloihin. ´”Ilman Kevitsaa hukka perisi Sodankylän”, elinkeinoasiamies. Kauko Nurmela sanoo.

Syystäkin kunta kannattaa myös Sakatin kaivosta. Kevitsassa malmia riittää vielä reiluksi 20 vuodeksi, joten Sakatti avautuisi sopivasti Kevitsan olleessa jo loppuvaiheessa.

Kittilässä toimiva Euroopan suurin kultakaivos on hyvä esimerkki siitä, että kaivosteollisuuden ja matkailun intressit eivät suinkaan ole vastakkaiset. Kaivoksella työskentelee aliurakoitsijat mukaan luettuna yli 600 henkeä. Kittilän matkailua johtavan Jouni Palosaaren mukaan näiden puoliso on usein töissä matkailun parissa. Kuntaan on saatu paljon uusia asuntoja ja pysyviä työpaikkoja, kun aiemmin toiminta oli liiaksi lyhyen sesongin varassa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Petsamon veroista malmiota ei saa Lapissa edes tutkia viiteen vuoteen”

  1. Tutkimuskairalla saa kymmenen senttiä leveän reiän maahan. Kun kairaus tehdään talvella, niin muuta jälkeä ei sitten jääkään. Suomaastossa tuo reikä häipyy näkyvistä yhtä nopeasti kuin hillastajan kumisaappaan jälki.

    Eli jos kairaus kielletään 30 metrin säteellä alueelta, jolla on harvinaisia kasveja, niin asetetaan sama rajoitus sitten suolla kulkemisellekin. Eli ennen hillastusta suolla tehdään kartoitus ja maastoon merkitään reitit ja mättäät, joita pitkin hillastajat saavat kulkea. Kuulostaako kohtuuttomalta? Jos kuulostaa, niin miksi tervettä järkeä ei sitten käytetä? Muutamissa lehtien yleisönosastokirjoituksissa vastustettiin sitäkin, että suota olisi tutkittu alueen ulkopuolelta tehtävin kairauksin eli pääasia oli, että sai vastustaa kaivoksia ja YLIKANSALLISIA SUURYRITYKSIÄ.

    Joutilailla on aikaa vastustaa millon mitäkin.

    Kittilän ja Kevitsan kaivokset työllistävät 1400 henkeä ja Rompas ja Sakatti työllistäisivät vielä enemmän ja toisivat vielä suuremmat tulot maakuntaan. Missä muussa maassa edes keskusteltasiin siitä saako Euroopan lupaavimpia malmilöytöjä tutkia. Ruotsissa olisi suo jo kuivatettu ja kaivukoneet olisivat töissä jo ennen kuin EU:lle olisi ilmoitettu, että Naturan osalta teimme sitten tällaisen oikaisun.Suomi on Naturankin suhteen halunnut olla etulinjassa ja Euroopan mallioppilas maksoi mitä maksoi.

    Jos Natura on esteenä, niin aivan hyvin silloin voi käyttää myös kompensaatioperiaatetta eli suojellaan sama tai vaikka tuplamäärä suota jossain muualla. Sen voin vakuuttaa, että soita Lapissa riittää yhä paljon kuin sääskiäkin. Niiden puolesta on turha inistä.

    1. On hyvä, ettei malmioiden alueelle ole tutkimuslupaa viiteen vuoteen, koska erämaaluonto kärsii myös tutkimuksesta, rakentamisesta puhumattakaan. Kannattaa aina muistaa, että luonto ja sen eliöt ovat aina ykköskriteeri kaikessa rakentamisessa ja niin pitää ollakin. Jos ihmiset saisivat mellastaa vapaasti, niin maapallo ja sen eliöstö olisi jo tuhottu. Onneksi on lainsäädäntö ja valitusoikeus. Kaiken lisäksi malmioiden kaikki voitot menevät ulkomaiseen yritykseen. Meille jää vain työntekijöiden palkat ja niistä verot. Meille jäävät myös Talvivaarasta tutut ympäristövahingot, joita valtio eli veronmaksajat parhaillaan makselevat. Kansa maksaa lopulta aina firmojen konkurssien jälkilaskut.

      1. Erämaaluonto on moniselitteinen käsite. Itse tunnen jossain määrin tuon Rompaksen alueen, kun olen sieltä suunnalta kotoisin. Siellä on metsä hakattu sotien jälkeen ja noita suurten savotoiden jälkiä luonnossa näkyy edelleen. Kairan reikää ei sieltä edes erottaisi ja olisi aika aika epätodennäköistä, että jokainen reikä sattuisi juuri sen harvinaisen kasvin kohdalle, jonka takia tuota suojelua on perusteltu.

        Sakatissa on kyse soidensuojeluohjelmaan kuuluvasta suosta, joka suojeltiin jo ennen Naturaa. Tuo suo on niin märkä, että siellä kairan reiän jälki ei säilyisi tuntiakaan. Alueen malmivarat ovat niin rikkaat, että maanalainen kaivoskin lienee kannattava – jos nyt ensin päästettäisin tutkimaan onko asia näin.

        Kaivosrahoista valtaosa on jäänyt Suomeen.

        Kansainvälisiä kaivosjättejä tarvitaan Suomessa sen takia, että kotimaisia kaivosteollisuus ei kiinnostanut enää sen jälkeen, kun näiden yhtiöiden johtajat saivat optio-ohjelmat, joissa bonuksia mitattiin vuosissa ja onnistumista kvartaaleissa eikä neljännesvuosisadoissa, kuten pitkäjänteisesti toimivissa kaivosyhtiöissä kuuluisi tehdä. Siksi Outokummulla oli varaa päästää käsistään Euroopan suurin kultakaivoskin, jonka ansiosta Suomi on Euroopan suurin kullantuottaja.

        1. Se näytteenottoreikähän ei ole mikään ongelma, vaan sen jälkeen tuleva kaivos. Mikäli malmia on tarpeeksi. Ja kaivosrahoista valtaosa ei TODELLAKAAN ole jäänyt Suomeen, Tosin hyvä olisi että sinnekkin päin saisi

Vastaa käyttäjälle Tapsa Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat