Kokeile kuukausi maksutta

Harri Hautajärvi: Onko kestävä rakentaminen kielletty Suomessa?

Arkkitehti-lehden entinen päätoimittaja Harri Hautajärvi ihmetteli Helsingin Sanomien kolumnissaan 31.10.2015, miksi todistetusti kestävien (yksiaineisten) talojen rakentaminen on meidän rakentamismääräyksissämme kielletty.

Arkkitehti-lehden entinen päätoimittaja Harri Hautajärvi ihmetteli Helsingin Sanomien kolumnissaan 31.10.2015, miksi todistetusti kestävien (yksiaineisten) talojen rakentaminen on meidän rakentamismääräyksissämme kielletty.

Nykyiset määräykset pakottavat Hautajärven mukaan rakentamaan taloihin entistä paksummin eristetyn ulkovaipan sekä koneellisen ilmanvaihdon lämmön talteenotolla.

Kirjoituksen taustalla oli Rakennuslehden juttu, jossa kerrottiin, että sata vuotta sitten tiilestä tehdyt hyvin paksuseinäiset jugentalot ovat osoittautuneet kestäviksi, terveellisiksi ja jopa erittäin hyvin energiaa säästäviksi, vaikka niissä ei ole lämmöneristeitä eikä koneellista ilmanvaihtoa.

”Kestävästä rakentamisesta voidaan puhua vain, jos talon elinkaari on pitkä. Herkästi vaurioituvat ja lyhytikäiset rakennukset ovat omistajilleen virheinvestointeja. Pahimmasssa tapauksessa käyttäjiltä menee terveys (sisäilmaongelmien vuoksi)”, Hautajärvi kirjoittaa.

”Tulevaisuuden taloa” ei saa rakentaa

”Perinteiset umpitiiliseinät ovat monkerrosseiniä (sandwich) hieman kalliimpia, mutta massiivipuuuseinän saa betonielementtien hinnalla.”

Tällä hän tarkoittaa sitä, että arkkitehti Lars-Erik Mattila on suunnitellut massiivipuusta tehdyt ns. tulevaisuuden talon, jossa ei ole lämmöneristeitä ollenkaan ja ilmanvaihto toimisi painovoimaisesti. Hän sai työstään Rakennustiedon jakaman diplomityöpalkinnon, mutta taloa ei voi rakentaa, koska se ei täytä määräyksiä eristemäärien ja ilmanvaihdon suhteen.

Mattila väittää, että ekologia ja energiansäästö eivät välttämättä ole sama asia.

Hautajärvi näyttäisi olevan samaa mieltä. ”Luonnonmukainen ilmanvaihto on koneellista halvempi ja pitkäikäisempi. Kestäviksi ja terveellisiksi todistettujen talojen tekeminen on kuitenkin käytännössä rakentamismääräysten vastaista”, hän kirjoittaa.

Ja jatkaa: ”Tilanteesta hyötyvät lämpöeriste- ja ilmanvaihtokonealan kansainväliset suurryritykset. Niiiden lobbareiden kerrotaan olleen aktiivisia, kun ympäristöministeriössä on laadittu rakentamismääräyksiä. Aidosti kestävän talon saa Suomessa tehdä enää vain koerakentamisena tai erikoisluvalla.”

Tarpeetonta ilman vaihtamista?

Yksi rakentamismääräysten tekijöistä on vuosia sitten eläkkelle jäänyt yli-insinööri Esko Kukkonen. Hän toteaa Rakennuslehdelle lähettämässään kolumnissa, että ilmanvaihtomääräyksiä olisi syytä tarkistaa.

”1970-luvulla päätettiin vaatia kaikilta tiloilta, myös niiltä, joissa ei ole ihmisiä, vähintään 0,5 kertainen ilmanvaihtuvuus. Nykyisin tämä vaatimus tuntuu rassaavan etenkin painovoimaisen ilmanvaihdon kehittäjiä ja puolesta puhujia.

Vuosien mittaan on tapahtunut kehitystä, jonka mukana rakennusmateriaalien haitalliset päästöt, emissiot, ovat vähentyneet merkittävästi. Tärkein tekijä kehitykseen on Suomessa varmaan ollut meillä jo kaksikymmentä toiminut rakennusmateriaalien M 1 päästöluokitus. Sen vaikutuksesta on haitallisimpien päästöjen määrä pudonnut merkittävästi.

Miten tämä päästöjen väheneminen voitaisiin ottaa huomioon, monia tänä päivänä häiritsevässä puolikertaisen ilmanvaihtuvuuden vaatimuksessa, jätän mielelläni tutkijoiden ja viranomaisten huomaan.”

VTT:n entinen tutkija Kauko Tulla kirjoitti: ”Nykymääräysten mukaan vaaditaan tietty ilmanvaihto ottamatta huomioon sen kummemmin tilan muita, ehkä lieventäviä asioita ilmanvaihdon tarpeeseen. Vanhojen rakennusten energiapihiys johtunee ainakin osittain juuri tästä ilmanvaihdon vähäisyydestä.”

Kukkonen piti käsittämättömänä pikkumaisuutena sitä, että satavuotiaaseen, hyvin toimineeseen omakotitaloon saatetaan määrätä koneellinen ilmanvaihto muutaman neliön laajennuksen ehtona.

Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “Harri Hautajärvi: Onko kestävä rakentaminen kielletty Suomessa?”

  1. Olisi oikeasti aika tarkistaa näitä IV-määräyksiä. Ne ovat suurena kantona kaskessa tavoiteltaessa kestävää rakentamista.

    Kuka ottaisi johdon.

  2. Tässä on taustalla aika äärimmilleen yksinkertaistettua ajattelua.

    Pitkän aikavälin käytännön kokemuksia voi olla käytettävissä vain massiivitiilirakenteista, koska muunlaisia kerrostaloja alettiin rakentaa vasta 1950-luvulla. Jos edellyttäisimme kaikilta ratkaisuilta 100 vuoden kokemusta, mitään uutta ei voitaisi koskaan ottaa käyttöön.

    MItä tulee uudempiin rakenneratkaisuihin, jopa parjatut 60- ja 70-luvun betonielementtitalot alkavat tulla 50 v ikään ilman, että niitä kaikkia olisi jouduttu korjaamaan mitenkään erityisen massiivisesti. Osaan taloista on uusittu julkisivut. Suurimmassa osassa on pärjätty uusintamaalausremontilla. Putkiremontti taloihin on tiedossa, mutta sehän ei riipu rakennuksen runkomateriaalista mitenkään.

    Itselläni on käytössä kaksi rakennusta, jossa molemmissa on koneellinen tulo-poisto-ilmanvaihto. Olen niihin kumpaankin kovin tyytyväinen erityisesti sisäilman osalta. Ihmettelen hieman, kuka haluaa takaisin ns. luonnollisen ilmanvaihdon. Siis järjestelmän, jossa ilma vaihtuu toisinaan ja toisinaan taas ei, pesuhuoneen lattian saa erikseen kuivata, kylpypyyhkeet eivät kuivu kuin ulos vietynä, ja ruuan valmistuskäryt muut asumisen hajut leviävät enemmän tai vähemmän koko huoneistoon.

    1. HIenoa, että joku uskaltaa sanoa tosiasiat ääneenkin.

      On valitettavaa seurata Suomen rakennusalan ”kehitystä” ja sen ääntä kun perinnerakentaminen on ainut ratkaisu, joka nostetaan keskustelussa esiin. Suomessa kehityksen vastustaminen ja sen tuomilla ongelmilla peloittelu on ollut perinteisesti lähestymistapa, jolla on pyritty jarruttamaan muutosta. Nytkin asioista puhutaan ”musta tuntuu” pohjaisesti. Tosiasia on, että uusissa moderneissa ja energiatehokkaissa rakennuksissa asuu tyytyväisimmät asukkaat ja niissä on myös laadukkain sisäilma. Lainatakseni yhtä Helsingin keskustan asukasta ”pakostahan näissä massiivitiilitaloissa asutaan kun ei parempaa ole tarjolla”.

      En tiedä milloin konservatiivisella rakennusalalla päästään muutoksen vastustamisesta, mutta sen tiedän että kun tämä tapahtuu alkaa myös alan nousu ja pystymme valmistamaan tuotteita jotka ovat maailmassa kärkiluokka..

      1. Huh huh millaista propagandaa valtavirtarakentamisen edustajalta.

        Kuka vastaa homeongelmista? Ei kukaan.
        Ilma vaihtuu, jos vaihtuu, mutta kuka vastaa sen laadusta. Ei kukaan.

        Painovoimaisessa ilmanvaihdossa sen sijaan tietää ettei putkia ole vahingossa kytketty väärin ja ettei kanavien puhdistamista ole laiminlyöty. Eikä niitä tarvitse uusia vähän väliä.
        Bisneksestä on kyse, kuten niin monessa muussakin asiassa. Ei ihmisten terveydestä, viihtyisyydestä tai asumisen ekologisuudesta tai kokonaistaloudellisuudesta. Hinta on osa tätä yhtälöä.

        Meidän on katsottava vähintään 100 vuotta eteenpäin ja ihmiskunnan kehitystä vielä huomattavasti pidemmälle. Siinä ei kvartaalijohtajille ole käyttöä kuin korkeintaan työrukkasena. Emme voi käyttää maapallon uusiutumattomia resursseja parissa sadassa vuodessa.

  3. Jutussa lukee:

    ”Tällä hän tarkoittaa sitä, että arkkitehti Lars-Erik Mattila on suunnitellut massiivipuusta tehdyt ns. tulevaisuuden talon, jossa ei ole lämmöneristeitä ollenkaan ja ilmanvaihto toimisi painovoimaisesti. Hän sai työstään Rakennustiedon jakaman diplomityöpalkinnon, mutta taloa ei voi rakentaa, koska se ei täytä määräyksiä eristemäärien ja ilmanvaihdon suhteen. ”

    Yllä olevassa jutussa lienee sekoitettu Rakennustieto ja Asuntomessut. Asuntomessut jakoi tänä vuonna asuntokaavoituksesta ja asuntosuunnittelusta diplomityöpalkintoja yhteensä kolmelle arkkitehtuurin diplomityölle. Tämän vuotinen palkintotiedote on luettavissa tästä:
    http://www.asuntomessut.fi/ajankohtaista/asuntomessujen-casa-humana-palkinto-esteettomyyden-problematiikkaa-kasittelevalle-dipl

    Viitattu työ on pohdiskelma siitä, miten puurakenteinen puu-savi -kerrostalo voitaisiin tehdä ilman muovia, palonsuoja-aineita ja betonia. On ihan hyvä, että toisinaan visioidaan jostain muustakin kuin vain sellaisesta, mitä nykyisin toteutetaan. Radikaalisti nykyisistä ratkaisuista poikkeavat visiot pyrkivät ja joskus onnistuvatkin herättämään ajatuksia. Esitetyn kaltaisen kerrostalon, joka rakennettaisiin pääasiassa puusta (jota työn mukaan olisi hiukan yli puolet rakennuksen massasta, noin 800 tonnia) ja polttamattomasta savesta (jota työn mukaan olisi reilu neljännes rakennuksen massasta, noin 400 tonnia), toteutus ei olisi ihan helppoa, vaikka energiatehokkuus- ja ilmanvaihtomääräykset eivät olisikaan nykyisen kaltaisia. Jos rakennus haluttaisiin toteuttaa, pitäisi huomioida monet muutkin määräykset (esimerkiksi askelääneneristysvaatimukset rajoittavat reaalimaailmassa rakenneratkaisuja) ja pohjarakenteetkin pitäisi silloin suunnitella.

    1. Sekaannuksen juttuun sen osalta, oliko kyse Asuntomessujen vai Rakennustiedon palkinnosta, lienee aiheuttanut se, että Asuntomessujen myöntämien arkkitehtuurin diplomitöiden palkittavat valinnut henkilö oli tänä vuonna Rakennustietosäätiön yliasiamies.

  4. Pariin vanhaan omakotitaloon koneellisen ilmanvaihdon asentaneena/asennuttaneena olen ollut ratkaisuihin tyytyväinen. Hommahan toimii mukavasti kun tiloja ei alipaineista liikaa eikä varsinkaan matalissa tiloissa tavoittele tuota 0,5 kertaa tunnissa -ratkaisua.

    Nykyisen rintamamiestalon asumismukavuus otti reippaan harppauksen: toisista tiloista oli edellinen sankari tukkinut kaiken ilmanvaihdon ja taas toisissa tiloissa kävi niin kova huiku että villasukatkaan eivät tahtoneet riittää. Hyvin suunniteltu painovoimainenkin voi olla ihan hyvä, mutta kyllä tuossa esilämmityksessä ja lämmön talteenotossa on puolensa. Allerginen perhe arvostaa myös tuloilman suodatusta. Kukin tyylillään!

    1. JJ, kiitos poikkeuksellisen miellyttävästä ja rakentavasta kommentista.

      Komppaan tuota, sillä vastakkainasettelu ei ole aina tarpeen. Toiminnallisia mitoitustyökaluja tarvitaan rakentamista ohjaamaan, jolloin kukin saisi tehdä omaa tavoitetasoaan vastaavia valintoja. Eli, rakentamista ohjaavia määräyksiä tulisi kehittää suuntaan: ”..on suunnitelmin osoitettava sisäilmaston toimivuus..” ja itse toteutus olisi maksajan valittavissa.

  5. Minä ostin asunnon 1909 rakennetusta Töölöläistalosta. Ilmanvaihto oli huono, kiitos remonttireiskojen jotka olivat tukkineet raitisilmaventtiilin ja kakluunin hormin. Korjausten jälkeen nautin ilmavasta ja raikkaasta asunnostani suunnattomasti.

Vastaa käyttäjälle ajatuksia Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat