Inhan mielestä olisi tehokkaampaa kohdistaa ARA-vuokra-asunnot asumistuen saajille.
Hän puhui Kiinteistöliiton 110-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä 9.2.2017.
Kuluneen talven aikana julkisuudessa on käyty keskustelua vuokrasäännöstelyn palauttamisesta asuntomarkkinoille. Inha tyrmää ehdotukset.
”Vuokrasäännöstelyn ja –sääntelyn historia kertoo karua kieltä niiden haitallisista vaikutuksista vuokra-asuntojen tarjontaan, uustuotantoon, kunnossapitoon ja korjaamiseen. Sääntelyn tie olisi vuokra-asumisen tuhon tie. Siitä kärsisivät sekä vuokralaiset, kun vuokra-asunnot myytäisiin omistusasunnoiksi, että vuokra-asuntoa haluavat, kun vuokra-asuntojen tarjonta supistuisi merkittävästi”, Inha sanoo.
Vuokrasääntely purettiin Suomessa vuonna 1995. Tätä seuranneiden kymmenen vuoden aikana markkinoille tuli lähes 100 000 uutta vapaarahoitteista vuokra-asuntoa. Tarjonnan kasvu on jatkunut.
”Nykyinen huoneenvuokralainsäädäntö on tehnyt vuokra-asuntosijoittamisesta kilpailukykyisen ja kiinnostavan vaihtoehdon perinteisille osake- ja korkosijoituksille. Yksityisten pääomien kanavoituminen vuokra-asuntosijoituksiin on sekä lisännyt asuntojen tarjontaa että lisännyt kansantaloutemme kasvua vauhdittavia rakennusinvestointeja.”
Viime vuonna aloitettiin 37 000 uuden asunnon rakentaminen, mikä on suurin määrä 25 vuoteen. Aloitetuista asunnoista valtaosa eli 29 000 asuntoa rakennetaan yksityisiksi omistus- ja vuokra-asunnoiksi.
ARA-vuokra-asunnot tulisi kohdistaa asumistuen saajille
Vuokrasääntelyä on esitetty keinoksi hillitä valtion kasvavia asumistukimenoja, jotka johtuvat erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta. Inhan mukaan asumistukimenoja voidaan alentaa parantamalla asumistukeen oikeutettujen ruokakuntien mahdollisuutta tulla valituiksi vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja edullisempiin ARA-asuntoihin.
”Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa oleva kirjaus ´Valtion tukema asuntotuotanto ARA-asuntojen asukasvalintaa muutetaan toimeentulotuki- ja asumistukisasiakkaita suosivaksi´ olisi tehokas keino vähentää asumistukimenoja. Tämä voitaisiin toteuttaa siten, että kunta tai muu omistaja sijoittaa ARA-asuntojen asukasvalinnassa vähintään puoleen jaettavista asunnoista asumistukea saavan tai siihen oikeuttavan ruokakunnan. Tukieurojen säästöjen lisäksi tällainen muutos pienentäisi kannustinongelmaa ja parantaisi työvoiman liikkuvuutta erityisesti matalapalkka-aloilla.”
Asumistuen saajista alle puolet asuu ARA-asunnoissa. Koko maan ARA-asuntokannasta vain joka neljännessä asunnossa asuu asumistukea saava ruokakunta.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Kiinteistöliiton Matti Inha ei palauttaisi vuokrasääntelyä”
Keskiarvot ovat hankalia kuvaajia Suomessa, jossa on valtion tukemaa vuokra-asuntokantaa yhtäällä hurjaa ylitarjontaa ja toisaalla hurjaa ylikysyntää.
1) Usein kasvukeskusten kunnallisten vuokrataloyhtiöiden asunnonsaajat ovat pelkästään asumis- ja toimeentulotuen saajia, etuuksilla eläviä. Vuokralaisen tulojen nousu ei ole vuokrasopimuksen irtisanomisperuste, mutta yleensä hyvät ja säännölliset tulot omaava kävelee oitis pankkiin asuntolainaa kysymään.
2) Usein kunnallisten vuokrataloyhteisöjen asunnonsaajat välttyvät asumistuen tarpeelta juurikin kooltaan sopivan asunnon ja omakustannusperusteisen vuokran vuoksi. Eli heistä tulisi asumistukeen oikeutettuja, jos siirtyisivät vapaille vuokra-asuntomarkkinoille.
Niin että missä Inhan idean pihvi luuraa?
”10 vuodessa tuli 100 000 vapaarahoitteista vuokra-asuntoa”. Jos sääntely vie sijoitusmuodolta kilpailukyvyn tulee vapaarahoitteiset vuokra-asunnot myyntiin. Ja uusia ei kukaan osta edelleen vuokrattavaksi, ei rahastot eikä yksityishenkilöt.
No se 100 000 oli eräänlainen hokema, jolla pyrittiin jälkikäseen siunaamaan uusliberalistinen asuntopolitiikka ja sääntelystä luopuminen. Ei sitä lukua tietääkseni mitenkään empiirisesti tutkittu eikä todistettu.
1990-luvulla tehtyä politiikkaa on paha ottaa malliksi yhtään mihinkään, niin erikoinen se oli. Sitä edelsi 1980-luvun lopussa rahamarkkinoiden vapautuminen, pankkien häpeilemätön lainojen tuputtaminen ja ihmisten piittaamattomuus riskeistä. Monille jäi Musta Pekka kouraan ja kahden asunnon loukku. Myytävänä ja asumattomina oli asuntoja paitsi yksityisillä myös gryndereillä. Kun nousukausi sitten alkoi alkoi myös vuokralaisten markkinat, ja jos ei nyt ihan 100 000 niin koko joukko lamanjälkeisiä tyhjiä asuntoja tuli vuokratuiksi.
Ilmiöön liittyi myös se, että vaikka pahimman laman aikana asuntoja tuotettiin vain valtion tuella, niin sekin oli sen verran vähäistä, että asunnonhaun paine kohdistui vapaarahoitteisiin asuntoihin. Grynderien kannatti laittaa vuokralle vaikka kokonainen kerrostalo, joka oli tarkoitettu omistusasunnoiksi.