Vapaarahoitteinen omistrusasuntotuotanto ja rahastojen vuokrakohteet ajavat rakennusliikkeiden mielenkiinnossa Ara-tuotannon ohi.
Yhteiskunnan tukemia asumisoikeus- ja vuokrakohteita tarjovat nyt lähinnä pienet ja keskisuuret tekijät.
”Jos tarjouspyyntö hankkeesta lähetetään 15 toimijalle, tarjous saadaan ehkä kahdelta tai kolmelta”, Kankainen kirjoittaa.
”Urakkahinnat ovat nousseet viime aikoina niin, että olemme saaneet jatkuvasti neuvotella Aran kanssa toimenpiteistä, joilla hankkeita saataisiin liikkeelle. Hintaa yritetään nipistää alas mistä pystytään ja laadusta karsitaan.”
Kankaisen mukaan kyse ei suinkaan ole rakennusliikkeiden ahneudesta, vaan hintapaine tulee aliurakoiden, materiaalien ynnä muiden sellaisten kustannusten noususta sekä materiaalien saatavuudesta. Muun muassa betonielementtien tilausajat ovat tällä hetkellä erittäin pitkät.
”On selvää, että rakennusliikkeille jäävä kateodotus hintasäännellyssä Ara-tuotannossa ei houkuta, jos vapaarahoitteisesta tuotannosta rahaa jää käteen enemmän.”
Hankkeita hyllytetty
Asuntosäätiö on joutunut hyllyttämään hankkeita liian korkeiden urakkahintojen hintojen vuoksi. Viime vuonna Asuntosäätiö luopui tonteista Lahdessa ja Tampereella, tänä vuonna Helsingin Tapaninkylässä.
Korkeiden urakkahintojen lisäksi kustannuksia nostavat usein vaikeat maaperäolosuhteet, autopaikoituksen vieminen talojen kellariin sekä yksityiskohtaiset ja vaativat kaavamääräykset.
Kilpailutus nostaa kustannuksia
Kankaisen mukaan nykyinen kilpailumenettely nostaa rakentamisen hintaa erityisesti Helsingissä ja Vantaalla.
Hänen mukaansa kaupungit jakavat vähänkin kiinnostavat tontit nykyään pääasiassa erityyppisten kilpailujen, joko kaavasuunnittelu- tai valmiin kaavan tonttikilpailun kautta. Ara ei hyväksy kilpailujen kustannuksia osaksi hankkeen suunnittelupalkkiota, vaan kulut pitää rahoittaa muuta kautta.
”Kilpailussa toivotaan yleensä osallistujaksi konsortiota, jossa on 2-8 osapuolta. Jos kilpailevia konsortioita on useita ja vain yksi voi voittaa, voin vain kuvitella, kuin paljon kaikilta muilta menee resursseja ja rahaa hukkaan joka kilpailussa. Puhutaan kymmenistä, jopa sadoista tuhansista euroista.”
”En kyseenalaista kilpailujen tarpeellisuutta sinällään, mutta kun asukkaiden maksukyky on rajallinen, kaikkia asumisen hintaa nostavia tekijöitä on syytä pohtia tarkasti”, Kankainen toteaa.
Ara-tuotannolle kova tarve
Ara-tuotanto on perinteisesti ollut luonteeltaan suhdanteita tasaavaa. Näitä asuntoja on tuotettu silloin, kun vapaarahoitteinen asuntotuotanto on vähäisempää.
”Jos ajat olisivat entiset, tämän hetken tilanne ei huolestuttaisi, mutta ajat ovat muuttuneet. Valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa tarvitaan nyt kipeästi vapaarahoitteisen tuotannon rinnalla. Vain siten saadaan asuntoja riittävästi kasvukeskuksiin, asuntojen hinnat pysymään kurissa ja elinkeinoelämän rattaat pyörimässä.”
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Ara-tuotanto kovissa hintapaineissa, ”laadusta karsitaan””
Niinpä tarvitaan lisää ara-tuotantoa kipeästi kasvukeskuksiin! Tarvitaan myös siksi, että liian iso osa verovaroista kustannetusta vuokratuesta menee yksityisten vuokranantajien taskuun tuottamatta sellaista asumisturvaa, minkä lainsäädäntö takaa ara-asunnoissa asuville.
Pari vuotta sitten jokunen valopää ehdotti, että kunnat luopuisivat omista vuokrataloyhtiöistään ja niiden myötä ara-asuintaloista, ja niiden asemesta vuokraisivat asuntoja yksityisiltä markkinoilta ja jälleenvuokraisivat ne pienituloisille ja vähävaraisille. Se systeemi olisikin varma kunnallisveroista kustannettu rahalahja kaiken maailman asuntosijoittajille ja rahastoille.
Nyt kuntien hyvin hoidetut vuokrataloyhtiöt – ja myös Asuntosäätiö – pyörittävät isoja asuntomassoja uudistuotanto- ja peruskorjauslainoineen vuokratuloilla. Näin siitä huolimatta, että niiden vuokrat on määriteltävä omakustannusperusteella voittoja vähäosaisten selkänahasta repimättä.