Nero-hanke: Puukerrostalojen hiilijalanjälki oli puolet betonirunkoiseen kerrostaloon verrattuna Ruotsissa

Ruotsin Växjössä tehdyssä vertailussa betonikerrostalon hiilijalanjälki osoittautui tuplasti suuremmaksi kuin kahden puukerrostalon. Tutkimus oli osa lähes nollaenergiatasoisen puurakentamisen pohjoismaista Nero-hanketta.

Ruotsissa puukerrostalojen hiilijalanjälki jäi puoleen betonikerrostalosta. Kuva ei ole Ruotsin kohteista.

Näistä kolmesta talosta yksi oli tehty CLT-rungolla, toisessa pohjakerros oli betonia, mutta muuten se oli puurankarunkoinen. Kolmannen talon runko oli kokonaan betonia ja julkisivut puuta.

Tutkimustulosten mukaan CLT-runkoisen ja perinteisen puurankarunkoisen talon hiilijalanjälki oli melko tarkkaan puolet siitä, mitä betonirunkoisen talon.

”Laskennassa on asianmukaisesti otettu huomioon, kuinka paljon sementin valmistuksessa vapautuu hiilidioksidia, mutta toisaalta myös se, miten betoni 50 vuoden aikana karbonatisoituu ja sitä kautta sitoo hiilidioksidia. Ja se mikä sinne sitten jää, on tässä laskennassa mukana. Sitä ei ole otettu huomioon, mikä on puun hiilivarasto. Näin hiilijalanjäljen laskennan kansainvälisten standardien mukaan pitääkin mennä, eli hiilivarasto käsitellään erillisenä asiana, eikä sitä välttämättä voi esittää rakentamisen hyödyksi”, Aalto-yliopiston professori Jarek Kurnitski sanoi RILin tietoiskussa 16. kesäkuuta.

Kaikissa kolmessa talossa on koneellinen ilmanvaihto lämmöntalteenotolla ja kaikkien lämmöneristys on lähellä suomalaisen rakenteellisen energiatehokkuuden suosituksia mutta ei kuitenkaan passiivitalon tasoa. ”Talot ovat onnistuneita siinä mielessä, että sekä lasketut että mitatut energiankulutukset ovat alhaisia”, Kurnitski kertoi.

”Eli tästä on selvä tulos: kyllä hiilijalanjälkeä voidaan leikata oleellisesti puurakentamisella, eikä myöskään energiatehokkuudessa tarvitse tehdä kompromisseja.”

Näiden kolmen talon osalta selvitettiin myös niiden rakennuskustannuksia. CLT-talon osalta ne olivat 4 prosenttia kalliimmat kuin kahden muun, joiden rakennuskustannukset olivat hyvin lähellä keskivertoa.

”Ruotsissa kustannusero puu- ja betonirakentamisen välillä on vähän pienempi kuin Suomessa. Suomesta on raportoitu suurempia eroja”, Kurnitski sanoi.

Pientalojen lisäeristys ei juuri nosta kustannuksia

Kurnitski esitteli myös tutkimustuloksia vuoden 2019 asuntomessuilta Kouvolasta. Sieltä tutkittiin 12 pientaloa. Yksikään taloista ei saavuttanut energiatodistuksen A-luokkaa. Vaatimattoman energiatehokkuuden ensisijainen syy on säästäminen lämmöneristeissä.

Näistä 12 talosta kolmessa ulkoseinän U-arvo oli 0,17 W/m2K, joka on juuri energiatehokkuusasetuksen vähimmäisvaatimuksen vertailuarvo ja yhdeksässä talossa lukema oli 0,16. Esimerkiksi Tampereen asuntomessuilla vuonna 2012 puolet taloista täytti rakenteellisen energiatehokkuuden suosituksen 0,12 ja paras ylsi lukemaan 0,09.

Näille taloille laskettiin kustannuslisä verrattuna tiettyyn energiatehokkuuden perustasoon. Esimerkiksi energiatehokkuuden parannus 40 yksikköä (E) olisi maksanut keskimäärin vajaat 30 €/m2, mutta eräässä talossa vain 0 euroa, mikä osoitti hyvän suunnittelun merkityksen. Energiatehokkuuden lisäämisen kustannukset näyttäisivät siis olevan hyvin vähäisiä 1700 €/m2 keskimääräisiin rakennuskustannuksiin (yhdenmukainen muuttovalmishinta) verrattuna.

”Kouvolan tapaus osoittaa, että talotehtaat tarjoavat juuri rakennusmääräysten minimin mukaisia ratkaisuja. Silloin tietysti rakennuskustannus on kaikkein alhaisin. Vain 30–40 euron lisäkustannus neliöltä olisi tuottanut aika hyvää tulosta energiatehokkuuden osalta, mutta ilmeisesti se 30–40 euroa neliöltä on silti liian suuri asia tarjousvaiheessa”, Kurnitski sanoi.

”Se on juuri nykyisten energiamääräysten ohjausvaikutus, että tällaisia ratkaisuja tehdään. Varsinkin näissä pienissä omakotitaloissa E-lukuvaatimukset ovat sen verran löysiä, että ne eivät kyllä ole kustannusoptimaalisella tasolla, jos tarkastelu tehdään 30 vuoden ajanjaksolla.”

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Nero-hanke: Puukerrostalojen hiilijalanjälki oli puolet betonirunkoiseen kerrostaloon verrattuna Ruotsissa”

  1. Mitä lyhyempi käyttöikä, sitä suuremmaksi muodostuu materiaalien välinen ero. Voi kuitenkin kysyä, onko 50 v pituisessa tarkastelussa järkeä.

    Enpä usko, että yksikään kiinteistönomistaja haluaa talonsa käyttöiän jäävän niin lyhyeksi. 50 v aikajännettä voi konkretisoida niin, että Suomen suurinta lähiötä Hervantaa alettaisiin purkaa ensi vuonna samassa tahdissa kuin rakennukset on aikanaan rakennettu. Ei kuulosta ainakaan omaan korvaan kovin ympäristöystävälliseltä.

Vastaa käyttäjälle Jussi Mattila Peruuta vastaus