Kestääkö eristerappaus ilmastonmuutosta vai onko se nykyrakentamisen pahin riskirakenne?

”Eristerappaus on Rakennuslehden haastattelemien asiantuntijoiden mukaan toimiva rakenne, mutta vain jos se on suunniteltu ja toteutettu oikein. Näin ei aina ole ollut”, kirjoitti Kaisa Salminen vuosi sitten Rakennuslehdessä.

”Eristerappauksia ei ole suositeltu enää vuosiin tekemään puurakenteiden päälle, ja suosituksiin on tullut hiljattain lisää kiristyksiä. Heinäkuussa 2020 julkaistu RIL 250 -ohje ei suosittele käyttämään myöskään kivirakenteiden päällä eristerappausta, mikäli eristemateriaalina on mineraalivilla.”

Valmisteilla olevissa RIL:n 107 -ohjeissa korostetaan ympäristöministeriön asetukseen viitaten, että rakenteiden on oltava vikasietoisia myös silloin, kun ilmastonmuutos lisää kosteusrasituksia. Niiden pitää siis kestää lyhytaikaisia kosteusrasituksia vaurioitumatta. Niiltä pitäisi Vinhan mukaan myös edellyttää vähintään 50 vuoden käyttöikää, jotta rakentamisen hiilijalanjälkeä saataisiin alennettua.

Vinhan mielestä eristerappaus varsinkaan mineraalivillan päälle tehtynä ei täytä näitä ehtoja. ”Se on tämän päivän heikoin ja riskialtein rakenne”, hän sanoo.

”Kun rappaus halkeilee, vesivuotoja voi päästä syvälle rakenteisiin, koska mineraalivilla on avohuokoinen lämmöneriste. Myös heikosti toteutetuista liitos- ja saumakohdista voi päästä vettä pinnoitteen taakse. Ohutrappauksessa varsinkin pinta on tiivis ja kuivuminen pinnan läpi tapahtuu hitaasti. Rakenteessa ei ole myöskään tuuletusuritusta, joka edistäisi kuivumista.”

Vaurioita syntyy Vinhan mukaan herkästi seinäelementtien rajakohtiin kerroksien välille, kun lämmöneristeet on valmiiksi asennettuina elementteihin. Liitoskohdat ovat yleensä heikompia kuin elementin keskiosa.

Tasakattojakaan ei uskallettu kieltää

RIL 107 on alansa arvostetuin rakennusfysiikan suunnittelua ohjaava julkaisu. Se ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1976 ja sitä on uudistettu vuosina 1981, 1989, 2000 ja 2012.

Uudistamisen tarpeita on ollut useita, esimerkiksi se, että ensimmäiset julkaisut painottuivat vesikattoihin. Toinen syy oli, että julkaisun ohjeistama ”hyvä rakentamistapa” saattoi osoittautua huonoksi. Tähän taas syynä oli se, että ohjeita tehtiin kompromissina tutkimustiedon ja teollisuuden ja markkinoiden asettamien välillä.

Pahiten mentiin pieleen vuonna 1976, jolloin ohjeet ottivat kantaa tasakattoihin. Tuolloin jo hyvin yleisiä tasakattoja ei uskallettu kieltää, vaan niiden teko hyväksyttiin seuraavalla ehdolla: mikäli pitkäaikainen kokemus tai suoritetut kokeet osoittavat, että ratkaisu kestää veden jäätymisen aiheuttamat rasitukset tai veden jäätyminen on estetty.

Pari vuotta myöhemmin tuota ohjetta laatimassa ollut diplomi-insinööri Mikko Vahanen totesi Rakennuslehdessä, että jyrkkään kieltoon ei voitu mennä, koska kokemusta ei ollut riittävästi. ”Nyt alkaa olla jo riittävästi negatiivista kokemusta”, hän totesi.

Vinhan mielestä näyttöä myös eristerappausten ongelmista on ihan riittämiin eli eristerappauksen kanssa ollaan samassa tilanteessa kuin aikanaan tasakattojen.

Ohjeiden teko on kuitenkin kesken, joten Vinha ei ole varma, miten ohjeissa lopulta suhtaudutaan eristerappauksiin.  Hän itse edustaa sitä kantaa, että asiaa ei saada kuntoon pelkillä ohjeistuksilla, kun rakenne on perusteiltaan liian riskialtis.

”Ohjeissa pitäisi kehottaa käyttämään vikasietoisempia menetelmiä. Sellainen on esimerkiksi rappauslevyn päälle tehtävä rappaus. Teollisuus vääntää kuitenkin toiseen suuntaan.”

RIL 107:n pitäisi ohjaa riskittömiin rakenteisiin

RIL 107 on kehityshistoriansa saatossa muotoutunut koko rakennusta käsittävänä ohjeena kattavimmaksi ja arvostetuimmaksi käytännön rakennusfysiikan suunnittelua Suomessa ohjaavaksi julkaisuksi

Nopeasti etenevä ilmastonmuutos, matalaenergiarakentaminen ja huonetilojen kasvavan lämpökuormituksen myötä yleistyvät jäähdytysratkaisut ovat esimerkkejä erityisesti vaipparakenteiden kosteusteknisiä olosuhteita ratkaisevasti muuttavista tekijöistä.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustetaan tuovan mukanaan märkiä syys- ja talvijaksoja, kovia tuulia ja viistosateita sekä sään ääri-ilmiöitä. Tällöin erityisesti rakenteiden kuivumiskyvyn merkitys korostuu.

Moni aikaisemmin hyvää rakentamistapaa edustanut rakenneratkaisu voi jälkikäteen osoittautua kosteusfysiikan näkökulmasta riskirakenteeksi, minkä vuoksi julkaisua päivitettäessä työryhmä on pyrkinyt esittämään sellaisia ohjeita ja suosituksia, jotka edistävät kosteusteknisesti entistä varmatoimisempaa ja vikasietoisempaa rakentamista.

Vikasietoisuudella tarkoitetaan ratkaisuja, joissa suunnittelussa, rakentamisessa, rakennusten huollossa ja käytössä ilmenevät vähäisimmät virheet ja puutteet eivät vielä johda rakenteiden haitalliseen vaurioitumiseen. Rakenteiden on oltava vikasietoisia siten, että ne kestävät lyhytkestoisia kosteusrasituksia vaurioitumatta.

Lähtökohtaisesti rakenteisiin, jotka ovat toimivia mutta edellyttävät täysin virheetöntä ja täydellistä suoritusta rakennustyön aikana, tulee Vinhan mukaan suhtautua varauksella. Sama pätee rakenteisiin, joiden puutteellinen huolto tai virheellinen käyttö voi vaarantaa rakenteen kosteusteknisen toiminnan.

Lisätietoa:

Rakennusfysiikka 2021 -seminaarissa Tampereella avauspäivänä 26.10. toinen keynote-puhuja professori Targo Kalamees puhuu  eristerappausten tilanteesta Virossa.

27.10. klo 15 alkaen esitellään kosteusturvallisen rakentamisen finaaliehdokkaat.

Seuraavat viisi ehdokasta pääsivät loppukilpailuun:

• By2020 Betonin kuivumisaika-arvio – työkalu tarkempiin arvionteihin
• Uusi menetelmä jatkuvatoimiseen betonin kosteuden mittaamiseen, MATOlog mittausteknologia rakenteiden jatkuvatoimisessa mittauksessa
• RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet uudistuvat
• Kastuneen tiiliseinän kuivattaminen seinän sisään upottamalla asennetulla ilmakiertoisella kuivatusjärjestelmällä
• Rakennusten vahinkoselvitykset ja korjaaminen -ohje