Puurakentajat Group ei juurikaan vastaa enää kuntien tarjouspyyntöihin – ”Jätämme tarjouksen antamatta, jos rakennus on suunniteltu liian pitkälle valmiiksi”
Massiivipuurakentaminen on kallista vain silloin, kun rakentaja joutuu yhteensovittamaan kunnan päätöksentekoprosesseja, sanoo Puurakentajien Mikko Leino.
Puurakentajat Groupin toimitusjohtajan Mikko Leinon mukaan kuntien julkisista rakennushankkeista vastaavat henkilöt ovat juurtuneet vanhaan toimintakulttuuriin.
Puumies-lehden jutun mukaan hän tarkoittaa vanhalla toimintakulttuurilla sitä, että kunnissa tunnutaan uskovan rakennusliikkeiden haluavan mahdollisimman pitkälle viedyn suunnitelman tarjouspyynnön kylkeen.
Leino epäilee kunnissa myös ajateltavan, että jos suunnittelu on jo pitkällä tarjouspyyntövaiheessa, tulee se kunnalle halvemmaksi.
Hän on sitä mieltä, että massiivipuurakentaminen on kallista vain silloin, kun rakentaja joutuu yhteensovittamaan kunnan päätöksentekoprosesseja.
Leino kertoo Puumies-lehdessä, että kunnan kannattaa määritellä mitä tiloja se tarvitsee ja kuinka monelle henkilölle. Loput suunnittelusta kannattaisi jättää päivätyökseen sitä tekeville.
Leinon johtama Puurakentajat ei juurikaan vastaa enää kuntien tarjouspyyntöihin.
”Jätämme tarjouksen antamatta, jos rakennus on suunniteltu liian pitkälle valmiiksi ja meidän mielestämme sen voisi rakentaa edullisemmin ja fiksummin toisella tavalla.”
Leino kannustaa kuntia tutustumaan eri rakennustapoihin ja ominaisuuksiin. Lisäksi hän muistuttaa rakentajamarkkinoiden luonteesta.
”Pitää ymmärtää, että suurten rakennusliikkeiden tehokkuus perustuu vallitsevalle rakennustavalle. He ovat siinä maailmassa parhaita, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että he olisivat puurakentajina tehokkaita.”
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Puurakentajat Group ei juurikaan vastaa enää kuntien tarjouspyyntöihin – ”Jätämme tarjouksen antamatta, jos rakennus on suunniteltu liian pitkälle valmiiksi””
Tämä on jo toinen juttu lyhyen ajan sisään, jossa puurakentajat valittelevat sitä, että tilaajat eivät osaa tilata puurakentamista. Tosiasiassa kyse taitaa olla siitä, että puurakenteet eivät oikein taivu tilaajien toiveisiin. Nykypäivää olisi, että tuotteet kehitettäisiin tilaajan toiveiden mukaiseksi. Viimeksi 70-luvulla taidettiin pyytää tilaajia ystävällisesti tilaamaan sitä, mitä teollisuus haluaa toimittaa.
Kummalla on mennyt allianssimalli ja elinkaarimalli sekaisin: toimittajalla vai tutkijalla?
Sinällään väitöskirjan taustalla kummitteleva julkisten rakennuttajien osaamis- ja resurssivaje on hyvin huolestuttava asia. Tilanne oikeastaan vain korostuu isoissa monimutkaisissa kokonaisuuksissa, joissa vaativuus lisääntyy lineaarista kiivaammin.