Rakennushankkeiden päätavoitteena on kohteen valmistuminen sovitussa aikataulussa sekä budjetissa. Päivittäin tehtävät yksittäiset päätökset, joita työnjohtajat tekevät, nojaavat näihin tavoitteisiin tiukasti. Miten työskentely-ympäristö muuttuisi, jos tarkastelisimme asiaa ihmislähtöisesti?
Selvää on, että työnjohto tekee aktiivisesti töitä, jotta työskentely eri työvaiheiden sekä osapuolien välillä sujuisi saumattomasti. Syynä on kuitenkin edellä mainitut tavoitteet eikä niinkään työntekijöiden kuormituksen keventäminen. Pitäisikö niin edes olla? Onko työmaista tullut vain ohikiitäviä hankkeita, joiden kyydissä on pysyttävä hinnalla millä hyvänsä?
Henkinen hyvinvointi on ollut pitkään tarkastelun alla, ja sen eteen on otettu suuriakin harppauksia. Näkyykö tämä vilkkailla työmailla mitenkään, kun työ on varsin suorituskeskeistä? Päivittäinen turvallisuusvalvonta kattaa silmin nähtävät ja ennakoitavat riskit. Tehtäväsuunnitelmia riittää niin paljon kuin niitä jaksaa täytellä. Mutta kuinka moni kysyy kollegaltaan, että miten siellä pään sisällä voidaan?
Kun työnjohdon työnkuva muodostuu pitkälti organisoinnista ja ongelmanratkaisusta, psykososiaalinen kuormitus on usein odotettava seuraus. Sopivissa määrin haasteet tuovat työhön mielekkyyttä, mutta toisin kuin konkreettiset turvallisuusriskit, henkinen kuormitus ja pitkäkestoinen stressi eivät poistu tarkastuslistan kuittaamisella. Kuka estää viemästä työn kotiin, kun ajatukset kulkevat mukana vuorokauden ympäri?
Aluehallintoviranomaisten mukaan laki työsuojelusta on riittävä. Se kuitenkin mahdollistaa erilaisten toimintamallien luomisen yrityskohtaisesti, minkä takia niiden jatkuva kehittäminen on aiheellista. Yksi merkittävä suositus työmaille on avin mukaan täysin erillisen työsuojelusta vastaavan henkilön nimeäminen. Vastaava mestari sekä muu työnjohto olisivat työmaalla itse rakennustyön johtamista varten. Vaikka heillä olisi taito ja tietoisuus työsuojelun valvomiseen, intensiivisen työtahdin ohessa käytännön valvonta olisi kohdistettuna työsuojelun vastuuhenkilölle.
Kuitenkin tärkein keino kehittymiseen on lainkin velvoittama yhteistoiminta. Kukin voi osaltaan pohtia, miten kommunikoi, millainen johtamistyyli on, miten suhtautuu kollegoihin ja mihin arvottaa oman tekemisensä. Aiheuttaako vai keventääkö muiden kuormitusta? Ilman kuormituksen tunnistamista ei ole myöskään kehitystä.
Varmaa on muutos, se tapahtuu hiljalleen tai tavoitteellisesti. Avoin vuoropuhelu tai vaihtoehtoisesti puhumattomuus vaikuttavat, mihin suuntaan muutos tapahtuu. Rakennusalalla olisi tarpeen nostaa esiin niin työnjohdon kuin työntekijöiden henkinen kuormitus ja tehdä päivän aikana päätöksiä myös ihmislähtöisesti ajatellen. Miten käy aikataululle ja budjetille? Uskaltaisin sanoa, että työoloihin panostaminen ei heikennä yhdenkään yrityksen tulosta – päinvastoin.
Suhdannevaihtelut, vähistä työpaikoista kilpailu sekä yleisesti rakennusalan muuttuminen ovat myös omiaan lisäämään henkisen kuormituksen määrää. Heilahtelut voivat näkyä työsuorituksessa. Työn tekemisestä ei saada turvallista, jos pää ei ole kunnossa. Kannustan jokaista tarkistamaan työkaverin resilienssiä säännöllisesti. Se ei vaadi montaa sanaa.
”Miten voit?”
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Henkisen kuormituksen seuranta on tärkeä osa riskienhallintaa”