Tarveharkintaa betonin sääsuojaukseen

Rakennusmateriaalien työnaikainen kastuminen voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia, kuten tarvikkeiden pilaantumista ja terveyshaittoja, työmaiden aikatauluhäiriöistä ja lisäkustannuksista puhumattakaan. Vaikka materiaalit ja keskeneräiset rakenteet tulisikin aina pitää mahdollisimman kuivina, on hyvä muistaa, että niiden rakennusaikainen kastuminen ei ole välttämättä aina katastrofi. Suojaustarvetta tulee tarkastella myös materiaalien kosteudenkestävyyden näkökulmasta. Valitettavan usein vedetään suora yhtäläisyysmerkki kostuneen materiaalin ja kosteusvaurion välille.

Betoni ja muut kivipohjaiset rakenteet muodostavat kosteussuojausten kannalta oman ryhmänsä, koska ne itsessään kestävät hyvin kosteutta. Siksi niiden perusteellisestakaan kastumisesta työmaalla ei välttämättä koidu muuta haittaa kuin kuivumisajan piteneminen.

Monien kivipohjaisten materiaalien sisältämä kosteus on voimakkaasti emäksistä, joten homeen kasvu esimerkiksi kosteassa, uudessa betonissa on käytännössä mahdotonta. Tämän ansiosta myöskään tällaiseen materiaaliin kosketuksissa olevat materiaalit eivät mikrobivaurioidu, vaikka materiaali olisi pitkäänkin kosteaa.

Tämän osoitti todeksi 1990-luvun lopulla silloisessa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa toteutettu Betem-tutkimus, jossa otettiin noin puolitoistatuhatta näytettä julkisivuelementtien eristetilasta. Tutkimuksen mukaan vuosikausia käytössä olleiden elementtien lämmöneristeet ovat valtaosin steriilin puhtaita. Suurimmasta osasta eristenäytteitä ei siis löytynyt merkkiäkään mikrobeista, vaikka 60- ja 70-luvun tuuletusurittamattomat umpielementit olivat olleet kosteita pitkään. Siksi on perusteltua odottaa, että betonirakenteiden työnaikaisesta kastumisesta ei seuraa terveyshaittoja.

Kun uusia betonirakenteita pinnoitetaan kosteutta huonosti kestävillä materiaaleilla, on luonnollisesti aina oltava tarkkana, että betoni on pinnoitushetkellä riittävän kuivaa. Tämän suhteen on huomattava, että siirtyminen entistä energiatehokkaampaan rakentamiseen on voinut eri syistä hidastaa rakenteiden kuivumista. Pidentynyttä kuivumisaikaa voidaan kylläkin kompensoida käyttämällä tuotteita ja ratkaisuja, jotka ovat hyvin betonin alkalista kosteutta kestäviä ja mahdollistavat lisäksi betonin kuivumisen jatkumisen vielä pinnoitustyön jälkeenkin.

Kivipohjaisten rakenteiden työmaa-aikainen kosteussuojaus on siis pitkälti tuotannollinen ja taloudellinen kysymys. Kysymys on siitä, paljonko halutaan toisaalta panostaa suojauksiin ja toisaalta taas säästää kuivattamiseen käytetystä ajasta.

Monissa muista materiaaleista valmistetuissa rakenteissa jo vähäinenkin ylimääräinen kosteusmäärä voi riittää kohottamaan materiaalien kosteuspitoisuuden niin korkeaksi, että rakenteet alkavat vaurioitua. Silloin työnaikaiselle kosteussuojaukselle ei ole vaihtoehtoja. Äärimmillään rakentaminen voidaan joutua viemään telttaan, jossa sielläkin on kiinnitettävä huomiota siihen, että piilovuotoja ei esiinny. Kivipohjaisessa rakentamisessa se ei ole välttämätöntä. Betoni antaa rakentajalle paljon anteeksi tässäkin suhteessa.