Voimmeko oppia jotain koronaviruspandemiasta?

Tietoa kirjoittajasta Jussi Mäkelä
Ryhmäpäällikkö Rakennuttaminen, Sweco
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Tällä hetkellä on oikeastaan vain yksi puheenaihe – koronavirus. Puheet ja uutiset käsittelevät suurelta osin sitä, millaisia vaurioita tauti aiheuttaa ihmishengille, mielenterveydelle sekä koko Suomen ja maailman kansantaloudelle. Entäpä jos tätä asiaa katsoisi toisesta näkökulmasta, voisiko tilanteesta löytyä myös hyviä oppimisen paikkoja?

Viruspandemian aikana on yrityksissä jouduttu väkisinkin tarkastelemaan myös omia työskentelytapoja ja ajankäyttöä. Etätyöskentelyyn on pakotettu myös monet sellaiset toimijat, joille se aikaisemmin oli aivan vierasta. Kaikkia työtehtäviä ei luonnollisestikaan voida hoitaa etänä, joten käytännön rakentaminen sekä työnjohto tapahtuu jatkossakin työmaalla, mutta etätöihin on kehotettu kaikkia niitä, jotka voivat kotoa käsin työskennellä.

Etätyö on pistänyt testiin myös yritysten it-järjestelmät, jotka on ajettu paikoittain äärirajoille käyttömäärien lisääntyessä. Tästä hyvänä esimerkkinä Microsoftin Teams-ohjelmiston kaatuminen Euroopan-laajuisesti heti koronakriisin saapuessa.

Ehkä meidän olisi aika karistaa myös vanhentuneita mielikuvia etätyöstä laiskotteluna kotisohvalla. Keskittyminen kotioloissa on todennäköisesti jopa tehokkaampaa kuin täydessä toimistossa, jossa avokonttori aiheuttaa jatkuvia keskeytyksiä. Tarvittavat kokoukset voidaan viedä läpi erilaisilla videoneuvotteluilla, eikä matkustamiseen kulu aikaa. Erilaisten työtapojen kehittämisessä ja tehostamisessa on myös valtavat mahdollisuudet!

Johtaminen on myös uusien haasteiden edessä, ja luottamuksen merkitys kasvaa etätyössä. Hyvän viestinnän ja selkeän johtamisen tärkeyttä ei tässäkään yhteydessä voi korostaa liikaa. Ihmisten vapaamuotoiset kohtaamiset työn ohessa ovat niin työhyvinvoinnin kuin tiedon kulun kannalta todella tärkeitä. Kun emme enää kohtaa kollegoitamme toimistolla, on luotava uusia tapoja yhteydenpitoon. Tästä hyvänä esimerkkinä on yrityksessämme aloitetut virtuaaliset kahvihetket, joita järjestämme säännöllisesti, mutta ilman asialistaa.

Kun ensimmäiset uutiset Kiinassa leviävästä, influenssan tapaisesta virustaudista kantautuivat meille Suomeen, kovinkaan moni meistä ei ollut huolissaan – mutta pian oli. Kesti vain muutaman kuukauden, ja koko Suomi oli pysähdyksissä tai ainakin vakavasti rampautunut.

Rakennusala on perinteisesti suhdanneherkkä, ja talousnäkymät vaikuttavat suoraan siihen, paljonko rakennushankkeita lähtee liikkeelle, sekä siihen, mikä on alan työllisyystilanne. Aikaisemmin taloussuhdanteiden muutoksia on pystytty ennakoimaan melko hyvin, mutta koronaviruksesta johtuvaa, näin äkillistä ja rajua muutosta ei kukaan osannut odottaa. Tämä tuskin on viimeinen kriisi, joka rakennusalaa koettelee. Herääkin kysymys, mitä voimme yhdessä tehdä hallitaksemme tulevia riskejä paremmin?

Kriisin seurauksena tullut vapaan liikkuvuuden rajoittaminen muistutti meitä siitä, kuinka riippuvainen rakennusala todella on ulkomaisesta työvoimasta. Onko tässä riski myös tulevaisuudessa?

Tämä kriisi on tehostanut myös yritysten riskikartoituksia omasta asiakaskunnastaan.

Yksityisten kiinteistösijoittajien liikkeet ovat äkkinäisiä, ja he saattavat perua jo valmisteilla olleita hankkeita hyvinkin nopeasti. Julkisen puolen toimijoiden toiminta on taasen tasaisempaa, ja sitä oppii tällaisina hetkinä arvostamaan.

Silloin kun kaikki menee hyvin, ei mikään pakota meitä tarkastelemaan omaa toimintaamme kriittisesti. Näenkin tämän haastavan tilanteen ennen kaikkea moottorina, joka pakottaa meidät kaikki kehittämään työskentelytapojamme entistä kestävämmiksi ja tehokkaammiksi.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Voimmeko oppia jotain koronaviruspandemiasta?”

Vastaa