Säästöpankit: Lainakatto kaataisi monta asuntohaavetta
Asuntolainojen rajaaminen lainsäädännöllä kaataisi monta asuntohaavetta, varoittaa Säästöpankkien Säästämisbarometri. Lähes kolme neljäsosaa ensiasunnon ostoa harkitsevista joutuu vaikeuksiin, jos heidän pitää rahoittaa ostohinnasta 10 prosenttia itse, ilmenee Säästöpankkien teettämästä kyselystä.
Asuntolainojen rajaaminen lainsäädännöllä kaataisi monta asuntohaavetta, varoittaa Säästöpankkien Säästämisbarometri. Lähes kolme neljäsosaa ensiasunnon ostoa harkitsevista joutuu vaikeuksiin, jos heidän pitää rahoittaa ostohinnasta 10 prosenttia itse, ilmenee Säästöpankkien teettämästä kyselystä.
Joka viidennellä hanke käy mahdottomaksi, ja yli puolet joutuu lykkäämään asunnon ostamista. Tilanne on pahin pääkaupunkiseudulla, jossa omarahoitusosuus muodostuu ongelmaksi lähes neljälle viidestä.
Finanssivalvonta (Fiva) suosittelee nykyisin, että asuntolainan saajalla tulisi olla vähintään 10 prosenttia asunnon hinnasta omaa rahoitusta. Suunnitteilla on laki, joka antaisi Fivan määrätä katon asuntolainan koolle suhteessa asunnon hintaan. Tavoite on hillitä asuntojen hintojen nousua ja ylivelkaantumista.
Säästöpankkiliiton toimitusjohtaja Pasi Kämäri varoittaa, että laki voi hiljentää asuntokauppaa ja vähentää asuntojen tuotantoa. Näin on käynyt Ruotsissa, jossa lainakatto tuli käyttöön syksyllä 2010.
Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa
4 vastausta artikkeliin “Säästöpankit: Lainakatto kaataisi monta asuntohaavetta”
Niin, onhan se vaikeaa säästää kun pitää ryypätä ja rellestää ja pikku kakkapyllyt ei pärjää niin.
Hommasin pari vuotta sitten 1. asunnon ja oli paljon enemmän säästössä kuin 10%…
Olen samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. Jos 10 prosentin osuuden säästäminen aiheuttaa ylitsepääsemättömiä ongelmia joillekin, niin onkohan se asunnon osto ylipäätään kovin vankalla pohjalla.
En oikein ymmärrä tätä nykyajan ”heti mulle kaikki tänne” -mentaliteettia. Ennen maailmassa tapana oli, että ensimmäiseksi asunnoksi ostettiin joku pikku koppi ja vähitellen säästettiin lisää ja vaihdettiin myöhemmin isompaan asuntoon. Nyt tuntuu mentaliteettina olevan, että heti ensimmäiseksi kämpäksi pitäisi ostaa joku 200-neliöinen omakotitalo, kun sitä pienemmässähän ei yksinkertaisesti voi asua. En ymmärrä.
Valvonta ei kuitenkaan toimisi.
Itse säästin 90-luvulla täyden aspin minimiajassa.
Rakennusalan pienistä palkoista huolimatta oli kevyt rutistus.
Otettiin pankista lainaa ja siirtelin sitten rahaa tililtä toiselle 1/4-vuosittain. Etuna oli asp-palkkio ja valtion korkotuki.
Jos asuu opiskelujen johdosta jo 5-7 vuotta yksiössä / solussa vuokralla, niin ei kauheasti houkuta ostaa samanlaista heti perään. Kyllä se isompi on oltava.
Ja vaikka asuntolainen korkojen verovähennys poistuisi kokonaan, niin kulut ovat silti vuokra-asumista huomattavasti pienemmät, joten tämänkin suhteen kannattaa kerralla ostaa sellainen, ettei heti tarvitse vaihtaa.
Opiskelijana ei myöskään voi säästää, koska ei voi käydä töissä, koska silloin menettäisi opintotuen.