”Työntekijät on parin vuoden ajan raportoinut pehmeästä betonista usealla uudisrakennustyömaalla. Hiltin terät uppoaa vaivatta betoniin. Yksikin työntekijä kertoi, että ihmetteli kun terä meni hiukan hitaasti, veti terän ulos ja huomasi että kovapalat oli kadonnut jonnekin eli terä upposi betoniin ilman kovametalliteriä”, kertoi aliurakoitsija Rakennuslehdelle.
Hän kertoi laittaneensa asian poikien liioittelun piikkiin, mutta Turun tapahtumat pani hänet ottamaan vakavasti nämä epäilyt.
Hän kehottaa ottamaan kimmovasarat käyttöön ja mittailemaan lujuuksia ainakin noilla nimeämillään työmailla.
Emme tutkimusten tässä vaiheessa halua vielä kertoa näiden kohteiden tietoja. Tiistaina haastattelemamme työmaajohtajat kertoivat, että heille ei tullut näistä asioista tietoa työmaa-aikana ja muutenkaan he eivät havainneet mitään laatupoikkeamia.
Molemmilla työmailla käytettiin Ruduksen betonia ja ainakin toisella työmaalla myös masuunikuonaa ja toisella oli käytössä erikoisreseptit. Myös tiheä raudoitus ja pitkät pumppausmatkat ovat yhteistä Turun sairaalahankkeen kanssa.
Työmaat eivät testaa enää itse
Vielä joskus 80-luvulla työmaa teki itse testikuution massasta. Tarvittaessa tehtiin jopa kuutio, jossa otettiin huomioon myös olosuhteet. Enää tätä ei tehdä vaan ollaan tehtaan tekemän testikuution varassa. Sen tulokset ovat Turun tapausten valossa voineet olla paremmat kuin työmaaolosuhteissa tehtyjen.
Kimmovasaraa käytetään työmaalla valun onnistumisen varmistamiseen vain, jos epäillään jotain.
Tukes tutkii useita tapauksia
Tukes on Turun Sanomien mukaan saanut ilmoituksen viisikerroksisen kerrostalon työmaalta Pirkanmaalta. Lehden haastatteleman ylitarkastaja Petri Kulmalan mukaan rakennusyhtiö on ottanut työmaalla porakappaleita ja tutkituttanut ne.
Toinen ilmoitus on peräisin pientalotyömaalta Helsingin seudulta.
Kulmalan mukaan molemmissa kohteissa rakennusyhtiö on tutkittanut porakappaleet. Alustavien tulosten mukaan näytekappaleet jäivät lujuusvaatimuksista 30-40 prosenttia. Kohteiden betoni ei Kulmalan mukaan ole peräisin Rudukselta.
Kulmala sanoo Turun Sanomissa, että lujuusongelmat eivät pakottaneet purkutöihin, mutta niistä aiheutui isoja aikatauluviiveitä. Normaalin 28 vuorokauden kovettumisajan sijaan työmiehet joutuivat odottamaan vielä kuukauden lisää ennen kuin holveja voitiin alkaa taas kuormittaa.
Lopulta vaadittava loppulujuus saavutettiin, mutta Tukesin tietojen mukaan sekin jäi 15 prosentin verran vajaaksi siitä, mitä sen piti olla.
Tukes ottaa vastaan tietoja, ei vielä tutki itse
Tukes ei ole vielä aloittanut omia tutkimuksiaan vaan se on toistaiseksi ollut rakentajilta tulleiden tietojen varassa.
”Uskon, että näitä yhteenottoja alkaa nyt tulla, kun asia on ollut viime aikoina tapetilla”, Kulmala sanoi. Joitakin niitä on tullut jo tullutkin näiden Kulmalan mainitsemien tapausten lisäksi.
Yksi betonialan huippuasiantuntija arvioi, että tällaisia kohteita on useita ympäri maata. Hän oli hyvin huolissaan valmisbetoniteollisuuden ja sen laadunvalvonnan nykytilasta.
Juttu on päivitetty keskiviikkona klo 20:00, jolloin juttuun on lisätty Turun Sanomien kertomat tapaukset.
Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa
8 vastausta artikkeliin “Kolme vakavaa epäilyä betonin pehmeydestä pääkaupunkiseudulla”
Onko mahdollista että umpiahne kvarttaaliomistaja CRH on ajanut Ruduksen laadun seinään ?
On, vuodenvaihteessa 2015-2016 Ruduksen valmisbetonitehtailta YT-neuvottelujen päätteeksi vanhimmat ja kokeneimmat (kalleimmat) irtisanottiin.
Nimetön aliurakoitsija nimettömällä työmaalla oli kertonut nimettömästi toimittajalle kertoneelle työntekijälle… Nyt on Raksalla juttujen taso korkealla
Mää kuulin et Pataljoonan hevosmiehet oli puhu et ne oli kuullu lähettien puhuvan et olivat nähneet yhden Luutnantin puhuvan…
Nimettömänä on näköjään helppo huudella tällä kommenttipalstallakin. Miksi nimettömyys, jos on noin paljon asiaa ja tietoa?
Lähteiden luottamuksellisuus on yksi toimitustyön kulmakivistä. Minkään jutun teossa en ole saanut niin paljon yhteenottoja kuin tämän. Toisaalta itse olen samalla voinut välittää tätä tietoa eteenpäin niin lukijoille kuin myös tutkijoille. Aluksi kyse oli pelkästään yhdestä työmaasta Turusta ja sen betonivalun ongelmista. Nyt tutkitaan koko kohteen betonirakenteita ja mahdollisesti myös betonielementtejä ja tapauksia on tullut esiin muuallakin.
Näistä asioista kerroimme ensimmäisenä, ja myöhemmin Turun Sanomat varmisti, että Tukesin tietoon tulleita tapauksia on myös Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla.
Mielestäni meillä on ollut suorastaan kansalaisvelvollisuus raportoida Tukesille meille tulleita epäilyjä betonin heikosta lujuudesta. Itsehän niitä nimenomaan pyysimme lukijoiltamme nettisivullamme. Kohteet tulevat julki aikanaan, tutkimusten jälkeen, jos siihen on tarve.
Tässä tapauksessa on kyse myös niin suurista taloudellisista intresseistä, että kaikki haastatellut tai toimitusta lähestyneet eivät halua kertoa asioista omilla nimillään jotta viestinviejää ei ensimmäisenä ammuttaisi.
Turhaa hysteriaa on syytä välttää. Tärkeää on kuitenkin ollut osoittaa, että ongelma voi olla paljon laajempi kuin Turkua (tai Kemijärveä), sen muutamaa työmaata tai yhtä valmisbetoninvalmistajaa koskeva.
Täysin ymmärrettävää, mutta myös varsin harhaanjohtavaa oli se, että yhden valukuvan perusteella tälläkin keskustelupalstalla tehtiin hyvin syvälle meneviä johtopäätöksiä. Niitä on minun sähköpostissani lisää iso pino. Kaukaisin niistä on tullut Espanjasta asti. Arvostan kokeneiden betonimestareiden panosta, mutta tässä tapauksessa yksi kuva valehteli enemmän kuin tuhat sanaa joten intuitiiviset, kokemukseen perustuvat päätelmät menivät harhaan.
Nuo johtopäätösten vinoumat oli syytä heti korjata, kun lisää tietoa tapahtumasta tuli. En väitä, että kuva tapahtumien kulusta on vieläkään oikea, mutta ei se ole ainakaan enää yhtä yksipuolinen. Olisiko tätäkin tietoa pitänyt pantata siihen saakka, kunnes tapauksesta tulee virallinen raportti joskus puolen vuoden tai vuoden kuluttua? Siitäkin on nimet voitu jättää pois, kuten Tukes jätti nyt kahdesta raportoimastaan kohteesta.
Toisaalta kun betoniteollisuuden johtotehtävissä vielä äskettäin työskennellyt henkilö kritisoi hyvin perustellusti nykyistä testausmenetelmää, niin oliko tämä näkökulma pitänyt jättää pois siksi, ettei hän halunnut nimeään julkisuuteen?
Tiedottamisen avoimuus on tässä tapauksessa ollut ensimmäinen uhri. ”Tutkimusten ollessa kesken emme kommentoi yksityiskohtia”, tuli minulle vastaus Rudukselle esittämiini kysymyksiin 15.11. Tyly vastaus ei ole lopettanut kysymistä eikä vastausten tarvetta. Onneksi Ruduksen aluejohto Turussa on ollut ylintä johtoa avoimempi.
Finnsementtikin tyytyi kysymyksiin vastaamiseen sijaan lähettämään päivän parin viiveellä vastineen, jossa rivien välistä kiistettiin jopa sisaryrityksen aluejohtajan näkemyksiä seossementeistä.
Yhdessä kohteessa työmaaporukalle on asetettu ehdoton kommentointikielto ja toisessa tapauksessa toimittajalle lähetettiin haastattelun jälkeen seuraavana aamuna ylemmän johdon terveiset, että haastatellun nimeä ei missään tapauksessa saa käyttää.
Eli nämä ovat ne reunaehdot, joiden välissä toimitus on joutunut työskentelemään. Olemme pyrkineet palvelemaan lukijoita ja rakennusalaa heti, kaiken saatavilla olevan tiedon pohjalta. Virallisia raportteja voidaan sitten odottaa aikanaan.
Jos rakennusliikkeet tekevät nyt ehkä turhiksikin osoittautuvia laadunvarmistuksia kohteissaan, on se pieni hinta turvallisuuden varmistamisesta ja luottamuksen palauttamisesta. Voi olla, että ainakin lyhyellä tähtäimellä se vaatii myös työmaiden laadunvarmistukseen uutta otetta eli esimerkiksi palaamista työmaakohtaiseen betonin lujuuden varmistukseen.
Toimenpiteiden ja keskustelun aika on kuitenkin jo nyt riippumatta siitä osoittautuuko koko kohu ylimitoitetuksi, kuten laadunvalvonnasta yleisellä tasolla vastannut Inspecta on arvellut.
Myös toimitus voisi suhtautua näihin asioihin muutenkin kuin seiskamaisen sensaatiohakuisesti. Asiat kun eivät ole yksiselitteisiä. Aika usein ensimmäinen negatiivinen viesti kentältä on uutisoitu näyttävästi mutta kun asiaan on saati parempi selvyys ja havaittu ettei vikaa olekaan tai se ei ole ainakaan niin suuri, ei näitä uutisia sitten olekaan niin näkyvästi tuotu esille.
Ja sitten tämä kommentien poistaminen ja jälkikäteen moderointi. En muuta sano kuin että halpamaista sensuuria…
Jos kerran tämän uuden plussementin tuonti markkinoille korvaamaan vanha yleissementti tehtiin betoniteollisuuden intressistä saada uusi, vähemmän luonnonvaroja kuluttava sementtilaatu markkinoille ja saada samalla koko betonin valmistus näyttämään vähemmän ympäristöä kuormittavalta, niin mikä on tällaisen osaoptimoinnin hinta? Nimittäin nykyään plussementillä tarvitaan huomattavasti pidempi jälkihoito ja valua on tarve lämmittää jo korkeammilla lämpötiloilla kuin ennen johtuen plussementin alhaisemmasta omasta kyvystä tuottaa lämpöä. Hydrataatioreaktio ei ole plussassa niin kiivas joten jo alle 15 asteen lämpötiloissa on tarve suojata rakenteet, eristää ja jopa lämmittää rakennetta. Mikä on kokonaishyöty jos masuunikuona betonissa säästää sementinvalmistuksessa mutta työmailla lämmitetään rakenteita taivasalla, falskaavien pressujen alla? Tätähän ei varmasti kukaan ajattele vaan tirkistelee avaimenreiästä omaa sektoriaan.
Kummallista että rakennustuotemainoksia katsoessa aineen nopea kuivumisnopeus ja nopea pinnoitettavuus toimii myyntivalttina, esim vesieristeissä ja hienotasotteissa. Nyt betoniteollisuus heikensi omaa tuotettaan ja syyttää työmaita kun eivät tajua tuotteen muuttuneen hitaammaksi, mikä näkyy odottamisena ja mm hitaampana muottikiertona työmaalla.
Milloin Rakennuslehti lopettaa kirjoittamisen pehmeästä betonista ? Se kuulostaa niin naurettavalta jos sillä tarkoitetaan betoni jolla on liian alhainen puristuslujuus tai puristuslujuus joka alittaa tavoiteltua lujuutta. Kun näkee otsikossa sanan ”pehmeä” tässä yhteydessä niin ei viitsi edes lukea artikkelia kun otsikosta jo voi päätellä kirjoittajan tietotaso aiheesta betoni.
Jos siltabetoni pitää olla lujuudeltaan vähintään 45 MPa ja on todettu poranäytteillä että lujuus on ainoastaan 30 MPa, niin onko betoni pehmeä ? Jos näin on, niin voisi kirjoitta ihan yleissivistysmielessä että valtaosa Suomessa tehdyistä betonilattioista ovat pehmeitä. Se kuulostaa aika positiiviselta ja voisi käyttää lattiabetonin myynnissä.
Tai ehkä ei sittenkään.
Tämä on kuitenkin vakava aihe, eikä viihdettä.