Arkkitehtuuri Seppo Mölsä 7 kommenttia

Mikä Lappia-talon remontissa meni pieleen?

Alvar Aallon nimellä oli 3 miljoonan euron kustannuksia nostanut vaikutus Rovaniemellä Lappia-taloa remontoitaessa.

Rovaniemellä remontoitu ja laajennettu Lappia-talo on taas yksi esimerkki siitä, miten julkisten hankintojen kustannukset ja aikataulut menevät pitkiksi. Kun työtä vuonna 2010 suunniteltiin, oli remontin kustannusarvio reilut 10 miljoonaa euroa ja laajennuksen 1,8 miljoonaa. Rakennustöiden käynnistyttyä vuonna 2013, kustannusarvio oli tarkentunut 18,7 miljoonaan ja töiden valmistuttua vuonna 2015, kustannuksia oli kertynyt 22 miljoonaa euroa. Aikataulukin oli venynyt 8 kuukaudella.

Pöyryn tekemän raportin mukaan tiukemmalla sopimusohjauksella, systemaattisella projektinhoidolla ja paremmilla resursseilla projektin kustannukset ja aikataulu olisivat pysyneet paremmin hallinnassa. Peruskorjauksen suunnittelu kulki työmaan kannalta myöhässä ja suunnitelmat muuttuivat remontin aikana. Tämä tuotti aikatauluongelmia ja lisäkuluja. Ongelmia oli niin LVI-, sähkö- kuin arkkitehtisuunnittelussakin.

Alvar Aallon 1970-luvulla suunnitteleman arkkitehtuurin vaaliminen oli keskeinen syy ongelmiin.”Perinne hidasti etenemistä”, otsikoi Lapin Kansa 10. tammikuuta.

Jo heti alkuun suojelukohde säikäytti urakoitsijat eikä tarjouksia tullut kuin yksi, ja sekin hylättiin ylihintaisena.

Kaupunki päätyi siksi hoitamaan rakentamisen omana työnä. Projektinjohdon otti vastuulleen Rovaniemen kaupungin tilaliikelaitos. Virkamiehet hoitivat työtä oman työn ohella ja kaiken lisäksi poliitikot tyrmäsivät säästösyistä esityksen, että valvojille olisi maksettu 25 prosentin lisäpalkkio ylimääräisestä työstä.

Tilaliikelaitos pilkkoi työt osaurakoihin, jotka se kilpailutti julkisina hankintoina, mikä aiheutti turhaa viivettä verrattuna siihen, että pääurakoitsija olisi tehnyt saman. Paikallisten rakennusliikkeiden mukaan korkeat liikevaihtorajat rajoittivat paikallisten yrittäjien osallistumista kilpailuihin. Lisäksi Aallon perinteen vaaliminen hidasti töitä odotettuakin enemmän.

Lappia-taloon remontoitiin teatterin ja musiikkiopiston tiloja ja rakennettiin uusi maanalainen laajennusosa, jonne tuli teatterin lavastamo.

Lappia-talo muodostaa yhdessä kirjaston ja kaupungintalon kanssa merkittävän Alvar Aallon suunnittelemien talojen kokonaisuuden Rovaniemellä. Lisäksi Aalto oli merkittävä kaupungin jälleenrakennuksen arkkitehti suunniteltuaan muun muassa sen asemakaavan.

Ongelmia muuallakin

Samanlaisia ongelmia Alvar Aallon suojelukohteiden kanssa on ollut Jyväskylässäkin, jossa on remontoitu sisäilmaongelmista kärsinyttä yliopiston päärakennusta.

Yliopisto ilmoitti heti alkuun, ettei se suostu käyttämään päärakennusta, mikäli lattiamateriaaleja ei riittävässä laajuudessa vaihdeta uusiin. Alvar Aalto –säätiö puolestaan ilmoitti, että lattian korjaaminen esitetyllä tavalla tarkoittaisi yksiselitteisesti lattian tuhoamista.

 

 

Keskustelu artikkelista: 7 kommenttia

  • Monesti tämä arkkitehtien hyysääminen on järjen vastaista ja tulee todella kalliiksi

    Vastaa
  • 25% lisäkorvaukseen valvojalle(=n. 1000€/kk) ei ollut varaa. Mahtoi lisätä valvojan motivaatiota.
    No hintaa tuli lisää rapiat 10 000 000€.Tämä on sitä poliittista vastuuta.

    Vastaa
  • Veikko Virkkunen

    Usein yksi suurimpia ongelmia on ns. nimekkäisen arkkitehtien alkuperäiset, kehnosti toimivat rakenteelliset ratkaisut, joita ei museoviraston mukaan saa korjata kunnolla. Sama ongelma on Hyvinkään kolmiokirkossakin, jonka on suunnitellut Aarno Ruusuvuori. Siellä Ruusuvuori suunnitteli katoksi betonilaatoituksen, joka voisi kestää talon seinässä katon alla. Nyt kun betonilaatat ovat vesikatossa, eikä niitä voi korvata peltikatolla tai kattohuovalla, niin huonostihan siinä käy. Katto pitää uusia aina parinkymmenen vuoden välein. Esitin seurakunnan rakennustoimikunnalle joskus -80 luvulla, että betonilaatat korvattaisiin samankokoisilla teräsemalilaatoilla, mutta arkkitehtitoimisto tyrmäsi moisen idean. Tällainen teräsemaliseinä ja -katto toimii vuosisatoja ilman korjausta. Esimerkkinä on Des Moines Art Center USA:ssa.

    Vastaa
  • Mielenkiintoinen lause jutussa:
    ”Jo heti alkuun suojelukohde säikäytti urakoitsijat eikä tarjouksia tullut kuin yksi, ja sekin hylättiin ylihintaisena.”
    Kuka määritteli ylihintaisuuden? Tilakeskuksen edustajat ilmoittivat tarjouslaskennan päätyttyä, että omana työnä tehtynä tulee paljon halvemmaksi. Mikä on nyt totuus? Olisiko yksi tarjoaja kuitenkin tiennyt oikean hinnan. Kunnan työntekijöiden on helppo heitellä totuutena väittämiä hinnoista kun ei itse joudu vastuuseen. Mikäli loppuhinta on enemmän kuin alkuperäinen yhden urakoitsijan tarjous, oliko se ylihintainen? Maksavatko tilakeskuksen päätöksen tekijät erotuksen siinä tapauksessa?
    Itse laskenta-asiakirjat laskentavaiheessa läpikäyneenä voin todeta, että lähes neljänkymmenen vuoden työurani aikana tuskin koskaan on niin huonoilla laskenta-asiakirjoilla pyydetty näin merkittävästä kohteesta tarjousta. Suunnittelun ohjaus petti jo lähtölaskennassa.

    Vastaa
  • Näinpähän nämä tupaa tällaiset kohteet aina menemään. Tuossa tämän vuosituhannen alussa Oulussa saneerattiin teatteritalo. Kun ensimmäiset kustannusarviot suunnitteluvaiheessa julkaistiin, oli kustannusarvio 20 milj. mk, kohta se oli 50 milj. mk ja rakentamisen alettua 70 milj. mk. Rakentamisen aikana kustannukset vain kasvoivat kohta kustannus oli 100 milj mk ja lopulta kun koko saneeraus oli valmis, ilmoitettiin kustannusten olevan 20 milj € eli 120 milj mk. Eli näin nämä taitavat mennä. Urakoitsijana tässä oli valtakunnallinen urakoitsija, mutta ohjausta tapahtui sieltä kulttuuripuolelta… Rakennettiin, purettiin, rakennettiin…sekoiltiin. Lisäksi löytyi yllättäviä löydöksiä rakennuksen alta..

    Vastaa
  • Kaikki rakennus- ja kiinteistöalalla olevat tietävät, että mitä nimekkäämpi arkkitehti sitä kalliimpaa korjaus ja ylläpito. Aallon rakennukset ovat omaa luokkaansa. Älyttömiä rakenneratkaisuja yhdistettynä kelvottomaan alkuperäistoteutukseen ja hätäkorjauksiin (koska mitään ei saa muuttaa toimivaksi) ja meillä on rahareikä, joka vie omistajan perikatoon.

    Vastaa
  • Leena Jääskeläinen

    Jos poliittisessa ohjauksessa käytetään suullista viestintää ja jos ei tehdä selkeitä kirjallisia päätöksiä, niin aiheuttajia/syyllisiä on turha etsiä. Lappia -talon osalta kaupunginhallitus iltakoulussaan (?) päätti pääsuunnittelijan vaihtamisesta ja samoin iltakoulussaan projektipäällikön nimeämisestä. Mutta hallinnollisesti päätökset joutui tekemään liikelaitosjohtokunta. Projektipäällikkö raportoi kaupunginhallitukselle ja pyydettäessä (?) liikelaitosjohtokunnalle. Oli tässä vastuut ja velvollisuudet sekaisin.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia