Kokeile kuukausi maksutta

Pitääkö rakennus korjata ympäristöyliherkkien ehdoilla vai riittääkö, että valtaosa on tyytyväisiä?

Ympäristöherkät ovat julkisten rakennusten sisäilmaongelmien avainryhmä. He saavat paljon julkisuutta, mutta rakennusten korjaaminen heidän ehdoillaan ei ole käytännössä mahdollista, todettiin Terveet tilat 2028 -hankkeen asiantuntijakeskustelussa

Neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola sosiaali- ja terveysministeriöstä totesi lokakuussa Rakennusfysiikkaseminaarissa, että sisäilma on riittävän hyvää, kun suurin osa rakennuksen käyttäjistä on siihen tyytyväisiä, eikä siitä aiheudu terveydellistä haittaa.

Rakennuslehden haastattelemien kuntien kiinteistöpäälliköiden mukaan kaikille käyttäjille tämä taso ei kuitenkaan riitä. Pitääkö silloin koko korjattu rakennus käydä uudestaan läpi näiden harvojen oirehtivien takia tai uhkaako rakennusta purkaminen?

Jos koululla havaitaan sisäilmaongelmia, niin paikalle saattaa tulla sisäilma-aktiivi kertomaan, montako koulua hän on jo saanut suljettua vastaavien ongelmien vuoksi. Dramaattiset puheet uppoavat otolliseen yleisöön.

Siitäkin on jo kokemusta, että kaupungin työntekijä voi siirtää ongelmansa seuraavaan rakennukseen. Silloin kyse ei enää ole ongelmarakennuksesta vaan yksilön ongelmasta. Yhdessä koulussa yksi opettaja sai muutkin valittamaan sisäilmaongelmista. Kun hän lähti, loppui muiden oirehtiminen.

Kuntien lisäksi ympäristöherkkien erityisrooli on huomattu myös THL:ssä.

”Sellaista rakennusta ei ole realistista rakentaa, ettei joku voisi oireilla”, professori Juha Pekkanen sanoi Terveet tilat 2018 –hankkeen ensimmäisessä asiantuntijakuulemisessa. Mukana oli iso joukko kuntien kiinteistöistä vastaavia vertailemassa kokemuksiaan.

Pääministeri Juha Sipilän ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen kesällä käynnistämä ohjelma menee eduskunnan kommentoitavaksi 28.11.

Julkisuuteen nousseet Helsingin Kätilöopiston homeongelmat olivat viimeinen kimmoke hallitukselle saada julkisten rakennusten sisäilmaongelma hallintaan. Eduskunnan tarkastusvaliokunta esitti vastaavasta asiasta huolensa jo vuonna 2011 ja edellinen iso, Tekesin rahoituksella tehty sisäilmaohjelma päättyi 2000-luvun alussa.

Homeesta tullut helppo selitys liian monelle oireelle

Näyttävistä homeuutisista huolimatta Pekkanen toivoi tolkkua julkiseen keskusteluun sisäilmaongelmista. Keskustelua kiihdytti tuore  OAJ:n ja Turun yliopiston selvitys, jossa huonon sisäilman eli käytännössä homeen piikkiin laitettiin iso joukko opettajien tauteja polven nivelrikosta alkaen. Tällaisia yhteyksiä ei esimerkiksi lääkäreiden käyttämä, tieteellisiin näyttöihin perustuva kosteus- ja homesairaan uusi Käypä hoito -suositus tunne.

THL ei ole virallisesti ottanut kantaa varsin kiistanalaiseen selvitykseen.

”Sisäilman haittatekijät aiheuttavat pääosin ohimeneviä oireita. Kosteusvaurioihin liittyy pieni astman lisääntymisen riski”, Pekkanen kuitenkin sanoi viitaten tuohon Käypä hoito –suositukseen.

Suositusta on sosiaalisessa mediassa kritisoitu paljon, koska se yhdistää sisäilmaongelmiin vain hyvin pienen joukon tauteja ja jättää muusta kuin kosteusvaurioista kärsivät ympäristöherkät kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.

”Meillä ei ole olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että ilman epäpuhtaudet tai myrkyt johtaisivat ympäristöherkkyyden kehittymiseen. Siitä ei ole näyttöä, ja mitä minä tiedän lääketieteestä, niin en usko, että näyttöä tullaan koskaan saamaankaan”, Pekkanen sanoi.

Ympäristöherkkyydellä hän tarkoitti poikkeuksellisen voimakasta oireilua jopa sellaisissa tiloissa, joissa ei ole mitään havaittavia epäpuhtauksia.

Miten nämä ympäristöherkät huomioidaan rakentamisessa ja lainsäädännössä on Pekkasen mukaan erittäin vaikea asia.

Hän muistutti, että sisäilmasta kärsivät eivät ole ainoa ryhmä, joka luokitellaan ympäristöherkiksi.

”On muitakin ympäristöherkkyyksiä, kuten kemikaaliherkkyys, sähköherkkyys tai infraääniherkkyys. Jos alamme rakentaa erityistä lainsäädäntöjä ja ohjeistusta sisäilmaherkille, niin mennään ojasta allikkoon.”

Pekkasen mukaan tärkeää olisi katsoa niitä mahdollisuuksia, joilla voisi ennaltaehkäistä ihmisten tilan kehittyminen tähän erittäin vaikeaan tilanteeseen. Tärkeää on myös turhan huolen vähentäminen, sillä julkisuudessa usein liioitellaan ja pelotellaan terveysriskeillä.

”Esimerkiksi altistuvien määrä on eri kuin sairastuvien”, hän kommentoi homeuutisia.

”Käyttäjät pitää saada luottamaan tilojen terveellisyyteen, sillä myös huoli sairastuttaa”, hän sanoi viitaten nosebo-efektiin.

Helsingin Sanomat kertoi lokakuussa testistä jossa koehenkilöt saivat voidetta, jossa ei ollut mitään vaikuttavia ainesosia. Kuitenkin kun heille kerrottiin sivuvaikutuksista, he alkoivat saada niitä ja kipureaktio nähtiin jopa aivoissa ja selkäytimessä. Homeen ja monen muun ympäristöherkkyyden kohdalla on havaittu samaa ilmiötä.

Tiedottamisen pitää olla avointa ja luotettavaa. ”Jos ihmiset ajattelevat, että jotain salataan, sekin luo huolta, oireilua ja epäviihtyisyyttä”, Pekkanen sanoi.

Sisäilmasta oirehtivan ihmisen terveysriskin arviointi on Pekkasen mukaan iso ongelma. Käytössä ei ole mitään mittaria riskistä. Toisaalta lääkärien asiantuntemuskin on vaihtelevaa. Ratkaisuna voisi olla, että jokaisella alueella olisi sisäilma-asioihin perehtynyt lääkäri.

Tutkittua tietoa sisäilman riskitekijöistä Vantaalta

Pekkanen pitää hyvänä, että homekeskeisyys on hieman väistymässä keskusteluissa ja nyt ymmärretään, että oireisiin vaikuttavat monet muutkin asiat.

Esimerkiksi huonoksi koettu korjausprosessin hallinta lisää olosuhdevalituksia ja pahentaa koettuja oireita. Eikä sisäilmaongelmankaan syy läheskään aina ole homeessa, vaikka nimenomaan se nostetaan helposti otsikoihin.

Tutkittua tietoa tähän on kerätty Vantaalla. Lähes kaikista Vantaan kouluista on tehty sisäilmaselvityspyyntö. Taustalla ei Vantaa tilakeskusjohtaja Pekka Wallenius mukaan ole ensisijaisesti home vaan muut tekijät.

Käyttäjänkin roolia voisi hänen mukaansa pohtia, sillä opettajilla oireita on paljon enemmän kuin oppilailla.

Vantaalla on analysoitu tärkeimmät sisäilmaongelmien aiheuttajat rakennuksista, joissa on raportoitu oireista. Home on tällä listalla vasta kymmenentenä.

1. Rakenteiden ja rakennuspohjan epäpuhtaudet (ilmavuodot)
2. Muovimattopäällysteidet betonilattiat (bakteerikasvu, VOC)
3. Mineraalivillakuidut (vaimennuslevyistä)
4. Huonepöly ja muut pienhiukkaset (siivouksen puute)
5. Likaiset ilmanvaihtosuodattimet (bakteerikasvu)
6. Kemikaalit (puhdistusaineista)
7. Rikkivety (viemäreistä ja kipsistä)
8. Liian kuiva ilma
9. Liian lämmin ilma
10. Rakenteiden kosteus- ja homevauriot (erityisesti maanvastaiset rakenteet)
11. Riittämätön tai liian tehokas ilmanvaihto

Walleniuksen mukaan muovimatto-ongelmaa esiintyy kaiken ikäisissä rakennuksissa. Eniten julkisuudessa on ollut uudehko Kanniston koulu. Sen skandaalin jälkeen Vantaa kielsi toistaiseksi betonipinnan päälle liimattujen muovimattojen käytön sekä uusissa kohteissa että korjausrakentamisessa. Saman päätöksen ovat tehneet monet isot rakennusliikkeet omassa tuotannossaan. Syystäkin alalla odotetaan TTY:ssä tekeillä olevaa tutkimusta muovimattojen turvallisesta käytöstä.

Ihminen keskiöön rakennuksen sijaan

Suomi on Euroopan johtajia maita kosteusasioiden tutkimuksessa ja ehkäisyssä. Silti sisäilmaan liitetty keskustelu, oireilu ja sairastuvuus ovat vain lisääntyneet, Juha Pekkanen ihmetteli.

Ihmisten hometietoisuus  ainakin on Suomessa korkealla verrattuna moneen muuhun maahan, jossa hometta voi silminnähden olla enemmän, kuten THL:n kansainvälisessä kouluvertailussa on havaittu.

”Pelkästään rakennusten teknisten ominaisuuksien ja epäpuhtauksien tarkastelu ei enää riitä vaan meidän pitää nostaa fokukseen altistuva ihminen ja hänen hyvinvointinsa.”

Uusien keinojen pitää Pekkasen mukaan olla tutkittuun tietoon ja monipuoliseen arviointiin perustuvia.

THL on käynnistänyt juuri Kansallisen sisäilmaohjelman valmistelun täydentävänä hankkeena valtioneuvoston Terveet tilat 2028 –hankkeelle. Tavoitteena on hakea kuntien parhaiden käytäntöjen ja kansainvälisten vertailujen kautta ideoita siihen miten asioihin voi tehokkaimmin vaikuttaa.

Kovin paljon Suomella ei ehkä ole opittavaa muualta, sillä sisäilma on Pekkasen mukaan kansainvälisesti aika vähän tutkittu asia ja varsinkin terveysvaaran arvioinnista puuttuu tietoa.

Kaikkein tärkeimpänä hän piti rakentajien ja terveysalan ammattilaisten hyvää yhteistyötä.

”Ei voi olla niin että lääkärit puhuvat yhtä ja rakentajat toista vaan pitää saada sama viesti.”

Aluksi on tarkoitus kartoittaa sisäilmaongelmat ja sitten lähdetään puhtaalta pöydältä miettimään ratkaisukeinoja. Niitä ovat esimerkiksi terveyttä ja toimintakykyä edistävä rakentaminen ja korjausrakentamisen priorisointi. Hyvinvointia edistävissä tiloissa pelkkä epäpuhtauksien välttäminen Pekkasen mukaan ei riitä.

Erityisen tärkeänä hän pitää niiden ihmisten hoitoa ja sosiaaliturvaa, jotka kärsivät poikkeuksellisen voimakkaasti sisäilmaongelmista. Ympäristöherkkien poliklinikat olisi yksi keino heidän auttamisekseen.

”Ei mentäisi kuitenkaan diagnoosi kerrallaan. Meidän pitäisi auttaa ihmistä välittämättä tarkasta diagnoosista. Fokusoidaan ihmisen toimintakykyyn ja sen parantamiseen, että saamme palautettua hänet takaisin työelämään ja yhteiskuntaan.”

Senaatti-kiinteistöissä on päädytty investointijohtaja Jukka Riikosen mukaan siihen ratkaisuun, että erityisen herkille tehdään niin sanottuja Sensi-tiloja. Sinne ei huolita tupakoivia eikä sinne saa mennä ulkovaatteet päällä. Materiaalivalinnoissakin ollaan tarkkoja eikä esimerkiksi uusia kalusteita käytetä vaan vanhoja ja tuuletettuja. Tällaista tilaa voi käyttää vetäytymiseen osaksi päivästä, sillä pysyvänä ratkaisuna se helposti sulkisi työntekijän ulos työyhteisöstä.

Purkaminen on vain yksi ratkaisu

Pääministeri Juha Sipilä ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen esittivät kesällä Terveet tilat -hanketta esitellessään laajaa vanhojen koulujen purkuohjelmaa ratkaisuksi ongelmiin. Yhtenä perusteluna oli se, että ongelmat olisivat seurausta rakennusten ikääntymisestä ja vanhoista, huonoista rakentamisratkaisuista.

Aivan suoraviivainen tämä yhteys ikään ei ole. Esimerkiksi Vantaalla on Pekka Walleniuksen mukaan 30 ongelmakohteeksi luokiteltua. Rakennusten ikä ei yksi selitä niiden ongelmia. 1970-luvun kohteita joukossa on 7. Niistä kolmessa on laajoja ongelmia. 1980-luvun kohteita on 8, mutta yksikään niistä ei ole erityisen ongelmallinen. 1980-luvun taloissa ei ole vielä tehty peruskorjauksia toisin kuin vanhemmissa. Mukana on myös neljä 2000-luvulla rakennettua kiinteistöä, joista yhdessä ongelmat ovat vaikeat eli ongelmia on Wallaniuksen mukaan myös nykyrakentamisessa.

Kunnissa tunnetaan suurta huolta, millä mittareilla rakennuksen terveyttä mitataan jotta rakennuksia ei turhaan tuomittaisi purettavaksi. Helsingin kaupungin kiinteistöpäällikkö Sari Hilden kysyi millä mitataan, että tilat ovat terveet. Hän kaipasi yhteisesti hyväksyttyjä linjauksia riskien arviointiin, tutkimusmenetelmiin ja korjausmenetelmiin.

Wallenius muistutti, että ympäristökeskuksen terveystarkastuksissa on harvinaista, että talo pistettäisiin käyttökieltoon. Yhtä harvinaista on, että talo saa täysin puhtaat paperit. Rajanveto on vaikeaa.

”Tietyt epäpuhtaudet täytyy sallia”, Pekka Wallenius sanoi omana kantanaan.

Tässä asiassa tosin rakennusalallakin on on koulukuntaeroja, mikä näkyy Walleniuksen mukaan esimerkiksi suhtautumisessa tiivistyskorjauksiin, joilla mikrobien pääsyä rakenteista on estetty. Vantaalla niitä on käytetty vaihtelevin tuloksin, mutta joissakin kunnassa on päätetty, että tiivistyskorjauksia tai muita riskirakenteita ei sallita.

Tämä koulukuntaero näkyi myös pari vuotta sitten päättyneiden ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoiden työssä. Asiantuntijaryhmä ei esimerkiksi saanut kosteusvarioituneille rivitaloille korjausohjeita laadittua, koska näkemykset korjausten perusteellisuudesta vaihtelivat niin paljon.

Kuntien kiinteistökanta heikossa hoidossa

Kuntaliiton kyselyssä on kartoitettu kuntien kiinteistökannan ikää ja käyttöä. Tilapalvelupäällikkö Jussi Niemen esittelemien alustavien tutkimustulosten mukaan rakennusten korjausvelkaa ei ole saatu hallintaan. 65 prosenttia kuntapäättäjistä oli tätä mieltä ja lähes yhtä moni oli sitä mieltä, että peruskorjauksia ei ole voitu tehdä tarvetta vastaavasti. 65 prosenttia oli sitä mieltä, että kunnossapitoon ei ole kunnassa riittävästi resursseja. Kiinteistönpidon mittaristokin puuttui.

Näiden lukujen valossa ei ole yllättävää, että vain 27 prosenttia arvioi, että sisäilmaongelmat olisi saatu kunnissa hallintaan ja 51 prosenttia arvioi niiden jopa lisääntyneen. Suurissa kaupungeissa tilanne oli pieniä kuntia heikompi.

Kiinteistöt hallintaan eri keinoin

Vantaan Pekka Walleniuksen mukaan sisäilmaongelmat eivät ratkea pelkästään rakennuksia korjaamalla eikä rahalla. Tarvitaan myös parempaa kiinteistöjen hoitoa.

”Ylläpito pitää saada haltuun paikallisesti. Tilaaja-tuottaja-mallin myötä paikallinen osaaminen on heikentynyt.”

Vantaalla sisäilmaryhmä

Vantaalla on vuodesta 2010 ollut käytössä oma ohje sisäilma-asioihin. Kaupungin nettisivulla on mukana kaikki ne kohteet, jota ovat olleet esillä mediassa. Niistä löytyy muun muassa kuntotutkimustietoa.

Vantaalla päätöksenteon tukena on sisäilmaryhmä, jossa on edustus virkamiehistä ja poliitikoista. Tästä on kiinnostuttu muullakin, sillä kosteus- ja hometalkoissa tehty opas kuntapäättäjille jatkuvan ylläpidon merkityksestä ei koskaan levinnyt käytäntöön.

Jyväskylä nosti siivouksen laatua

Jyväskylä on onnistunut isoista kaupungeista ehkä parhaiten sisäilmaongelmien hoidossa. Siivous on siellä tärkeässä roolissa sisäilman puhtauden kannalta. Esimerkiksi mineraalivillakuituja ei päästetä kasautumaan pinnoille.

”Siivouksen kilpailuttamisesta luovuttiin ja siirryttiin pitkiin palvelusopimuksiin, jolloin voidaan keskittyä hyvään suunnitteluun ja laadun arviointiin”, kertoi kiinteistöpäällikkö Petteri Kontro.

Kiinteistönhoitoa tehostettiin Jyväskylässä jakamalla 400 kiinteistöä neljälle kiinteistömanagerille.

”Manageri on kasvot asiakkaalle päin.”

Managereiden tukena on Sisäilmastoryhmä, joka koostuu 16 virkamiehestä, joiden joukossa on muun muassa lääkäri ja kouluterveydenhoitaja. Se käsittelee vaikeimpia kohteita. Tällä hetkellä niitä on viisi.

Senaatti katsastaa kiinteistönsä

Valtion kiinteistöomaisuuden vaalija Senaatti-kiinteistöt teettää säännöllisesti kuntoarvioita omaan, kolmelta vuosisadalta peräisin olevaan kiinteistökantaansa. Kuntoarvioon kuuluu sekä rakenteiden että ilmanvaihdon katsastus, koska toisistaan irrallaan niitä ei investointijohtaja Jukka Riikosen mukaan kannata tehdä.

Aikaa katsastukseen menee 2-3 päivää ja hintaa tulee 2 500-3 000 euroa rakennusta kohden.

Rakennukset jaotellaan Senaatissa katsastuksen pohjalta viiteen luokaan. Parhaaseen kuntoluokkaan päässeissä katsastus uusitaan neljän vuoden kuluttua, kun normaali sykli on kaksi vuotta.

Heikoimmista kohteista teetetään kuntotutkimus ja arvioidaan korjaustarve. Korjausten jälkeen niille tehdään uusintakatsastus. Mielenkiintoinen on havainto, että hylätty tulos yksittäiselle rakennusosalle tulee helposti, vaikka kokonaisuus olisi hyvä.

Helsingillä sähköinen huoltokirja

Tiedottamisessa ja tiedon keruussa eri kaupungeilla on omia käytäntöjään. Jyväskylässä on tuo managerijärjestelmään perustuva yhden luukun periaate ja samalla tavalla Vantaalla sisäilma-asiat on keskitetty yhdelle hengelle  tilakeskukseen. Hän tosin on jo ylityöllistetty.

Helsingissä on käytössä sähköinen huoltokirja, johon tulee ilmoitus sisäilmaongelmasta. Helsingin kiinteistöpäällikkö Sari Hildenin mukaan tärkeintä on prosessi siitä, miten tieto kulkee ja miten asiassa edetään.

Monilla kunnilla elinkaari- ja allianssihankkeita

Espoossa kyllästyttiin koulujen toistuviin sisäilmaongelmiin jo 2000-luvun alussa. Silloin uusia kouluja ryhdyttiin rakentamaan elinkaarimallilla, jossa rakentajalla oli kymmenien vuosien vastuu rakennuksen ylläpidosta. Tällä haluttiin varmistaa paitsi rakentamisen laatu myös se, että joku todella vastaa ylläpidosta. Taloudellisiin sanktioihin sitoutunut rakentaja ei voi laiminlyödä sitä samalla tavalla kuin kululeikkauksia tekevä kunta. Elinkaarimallia on sen jälkeen käytetty monissa kunnissa.

Tänään ainakin Oulu ja Järvenpää käyttävät myös allianssimallia varmistamaan rakennustöiden laadun. Oulussa koekohteena on Hiukkavaaran monitoimitalo ja Järvenpäässä Kinnarin koulu.

Uusien rakennusten laatu onkin helpointa saada kuntoon ja uudisrakentamiseen on vaivattominta kasata erilaisia määräyksiä ja ohjeita, kuten on tehty koko ajan eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin julkistamisen jälkeen. Uudisrakentaminen ei kuitenkaan ratkaise tämän päivän sisäilmaongelmia.

Suurin ongelma on olemassaolevassa rakennuskannassa. Sen osalta pitää miettiä kestävämpiä ratkaisuja kuin pelkkä purkaminen. Moni kuntapäättäjä totesi, että sen osalta kyse on myös kulttuurihistorian vaalimisesta.

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 16 kertaa

16 vastausta artikkeliin “Pitääkö rakennus korjata ympäristöyliherkkien ehdoilla vai riittääkö, että valtaosa on tyytyväisiä?”

  1. On hämmentävää että Suomi ei lopulta olekaan nk. ’tolkun’ maa. Asiat alkavat pyöriä kokonaisuudessaan äänekkään vähemmistön ja/tai eritysryhmän tahtiin. Medialla on tässä iso osavastuu. Kun pohjoismaissa eri vähemmistöt otetaan jo entisestään parhaiten maapallolla huomioon niin tuntuu järjettömältä hirttäytyä kansakuntana näihin asioihin.

  2. ”On muitakin ympäristöherkkyyksiä, kuten kemikaaliherkkyys, sähköherkkyys tai infraääniherkkyys. Jos alamme rakentaa erityistä lainsäädäntöjä ja ohjeistusta sisäilmaherkille, niin mennään ojasta allikkoon.”

    Pekkanen ei ole ajan tasalla tutkimuksessa ja todellisuudessa missä useita kirjoituksia näyttää ensinnäkin että ympäristösairas voi saada jopa takaisin työkuntoon jos on sopiva koti: eli ei kannata satsata tähän ryhmään joka kasvaa koko ajan? Sen lisäksi kun avaa pubmediä on kyllä aika paljon tietoa kemikaaleista ja sairastuvuudesta sisäilmasta, formaldehyydistä suistukkeesiin, eli tuo jatkuva toistaminen että ”ei ole todisteita” ajaa vaan rahallista intressiä. Eikö halutaan ennaltaehkäistä sairastumisia? monet VOCit ovat hormooihäiriköitä, kilpirauhas sairaudet vaan kasvavat Suomessa koko ajan, eikö kannattaisi vähäsen miettiä mitä materiaaleja käytetään korjaamisen yhteydessä? Miten tämä voi olla näin vaikea?

  3. ”Sellaista rakennusta ei ole realistista rakentaa, ettei joku voisi oireilla”
    Tämäkö on sitä suomalaista laadukasta rakentamista? Eipä ole kovinkaan kunnianhimoiset lähtökohdat tällaiselle Terveet tilat – hankeelle.

    Itse aikoinaan pahasti homeelle altistuneena ja herkästi oireilevana tiedän paljon rakennuksia joissa en oireile eikä oireile muutkaan. Yhtenä esimerkkinä oma kotitaloni, jonka olen itse amatöörinä rakentanut. Jos minä onnistun rakentamaan kosteusvauriottoman rakennuksen, niin luulisi siihen pystyvän alan ammattilaisetkin. Mutta kun se maksaa.

    1. Nollatoleranssi on hieno lähtökohta. Teoriassa. Jokainen voi miettiä mitä se tarkoittaisi esimerkiksi liikenteen nopeusrajoitusten määrittelyssä, jos liikenneonnettomuuksille asetettaisiin nollatoleranssi. Rakennuksissa se tarkoittaisi sitä, että jokainen tila suunniteltaisiin erityispuhtaiksi ja käyttäjille asetettaisiin rajoituksia tupakanpolton, deodoranttien ja ulkovaatteiden käytön suhteen ja ehkä rajoituksia tulisi sähkölaitteiden ja kännykänkin käytölle koska ympäristöherkkiä on monenlaisia. Ja ikkunaa ainakaan ei saisi avata, ettei tila täyttyisi ulkoilman pienhiukkasilla.

      Ehkä kuitenkin tolkullisempi ratkaisu on tuo THL:n ehdotus, että ympäristöherkkien asia hoidetaan hyvin muilla keinoilla kuin vaatimalla erityispuhtautta kaikilta rakennettavilta tiloita.

  4. Jaa-a, tämä haastateltu ”sisäilma-aivoriihi” voisi varmaan käydä kertomassa myös näille palomiehille että se on kuulkaas vain teidän itse kunkin henkilökohtainen ongelma, että ei täsdä ole tarpeen tehdä paloasemalla sen kummempia korjauksia:
    https://yle.fi/uutiset/3-9940198

  5. Mielenkiintoista! Juha Pekkanen, joka väheksyy julkisesti sisäilmasairaita, kutsumalla heitä ”mukavuusongelmaisiksi” otetaan taas väheksymään sisäilmasta vakavasti oireilevia.

    Pekkanen totesi eduskunnan tilaisuudessa minun olevan vakavasti sisäilmasta sairastunut, koska toksinen = homeinen rakennus on aiheuttanut minulle keskivaikean astman sekä sitä seuranneen monikemikaaliyliherkkyyden. Hän ei kiistänyt sairastumiseni vakavuutta vaan pyysi julkisesti anteeksi sanavalintaansa ”mukavuusongelmainen”.

    Kyllä varmaan mukavuusongelmaisiakin maailmaan mahtuu, luulosairairakin. Mutta kiistaa ei liene enää siitä, sairastuttaako toksinen sisäilma – vakavastikin, parantumattomasti.

    Kysymykseeni, mihin tutkimustuloksiin perustuu väite, että ei ole (Suomessa toisin kuin muualla) näyttöä muuusta kuin astman yhteydestä toksiseen sisäilmaan, Pekkanen vastasi, ettei tutkimuksia ole tehty. ”Miten tutkitaan Kätilöopisto-case, joka tarjoaisi runsaasti tutkimusaineistoa? Ja ehkä sitä tutkimuksen olemattomuudesta johtuvaa näyttöä.” Ei tulla tutkimaan Kätilöipiston rakennusta ja sairastuneita. Näyttöä ei siis myöskään haluta vakavien sairastumisten ja sairaan rakennuksen välille – Suomessa.

    Älköön pidettäkö sisäilmasairaita ongelmana! Pidetään heitä terveen ilman mittareina: he kertovat oireilullaan milloin jotain on pielessä. Ilman, että oireilun syytä väheksytään tai ylikorostetaan. Mutta järki nyt töihin! Kun oireillaan, on jotain vialla. Kun sairastutaan, on jo liian myöhäistä reagoida!!!

  6. Tässä artikkelissa puhuu raha.
    En haluaisi sanoa tätä mutta jos tämä asenne siis hyväksyttäisiin, niin sitten on edessä pohdinta myös esim.vammaisten esteettömyyssäädöksistä.Eli se periaate miksi yksi vähemmistö sitä ja tätä ja enemmistö kärsii sitä ja tätä.Ollaanpa varovaisia tämänkaltaisten ulostulojen kanssa,voi olla että seuraukset ovat pahaa jälkeä.Perustuslaki takaa yhdenvertaisuuden myös sairauksien kohdalla.
    Oireettomille tiedoksi,koska et ymmärrä lähteä pois vaurioituneesta tilasta,olet epäterveellisen sisäilman takia vanhempana lähes varmasti syöpä-,aivoinfarkti-,autoimmuunitauti- tai muistisairauspotilas.

  7. Vantaan tilakeskusjohtajan keräämä listaus sisäilmaongelmista on aika voimakkaasti värittynyt. Homeet eivät löydy listalta sijalta 10. vaan sijoilta 1. ja 2. ja 4. ja 5. ja 10.

    1. Rakenteiden ja rakennuspohjan epäpuhtaudet (ilmavuodot) –> itse vuotava ilma ei ole ongelma, vaan turmeltuneet (home ja muut mikrobit) rakenteet joiden läpi ilma vuotaa ja tuo mukanaan ”epäpuhtauksia” eli homeita, itiöitä ja homeiden aineenvaihduntatuotteita
    2. Muovimattopäällysteidet betonilattiat (bakteerikasvu, VOC) –> bakteerikasvun lisäksi myös homekasvu muovimaton alla on ongelma
    3. Mineraalivillakuidut (vaimennuslevyistä)
    4. Huonepöly ja muut pienhiukkaset (siivouksen puute) –> sisäilmaan kulkeutuvat homeet tarttuvat huonepölyyn ja voivat olla se tekijä, joka pölyssä aiheuttaa oireita
    5. Likaiset ilmanvaihtosuodattimet (bakteerikasvu) –> bakteereja oleellisempaa on homekasvu, jos suodattimet ovat tukassa siitepölystä ja kastuvat, niin homekasvua voi syntyä
    6. Kemikaalit (puhdistusaineista)
    7. Rikkivety (viemäreistä ja kipsistä) –> montako rikkivetyongelman vuoksi aiheutunutta sisäilmaongelmaa Suomessa tai maailmassa on todettu? Liittynee tutkimushankkeeseen, jossa on vantaalaisissa kouluissa on tutkittu kokeellista menetelmää rikkivetyjen analysointiin.
    8. Liian kuiva ilma
    9. Liian lämmin ilma
    10. Rakenteiden kosteus- ja homevauriot (erityisesti maanvastaiset rakenteet)
    11. Riittämätön tai liian tehokas ilmanvaihto

  8. Kerrassaan loistava artikkeli!
    Nykyisen käytännön mukaan eniten yskivä saa uusimmat toimitilat mielensä mukaisesti toteutettuna!
    Todellisen ongelman tunnistaminen ja TUNNUSTAMINEN parantaa rajallisten resurssien kohdistamista oikeisiin ongelmiin.
    Sisäilma-aktiivit eivät ilmeisesti ymmärrä toimintansa johtavan ongelmien pahenemiseen rahojen ohjautuessa turhiin korjauksiin. Täysin vastuuton homeen huutaminen johtaa juurikin siihen mitä kukaan ei toivo, eli ongelmien hoitamisen hitauteen.
    Suomessa ei ole yhtään tahoa, joka tieten tahtoen haluaisi sairastuttaa ketään huonon sisäilman avulla ( pahoittelut salaliittoteoreetikoille, mutta niitä ei nyt vaan oikeasti ole. )

    en edes viitsi lähteä oikaisemaan nimimerkin ingengör, tulkintoja lausunnoista. Rakasta hometta jos haluat mutta älä levitä väärää tietoa!

    1. Voi voi. Kaltaisesi ihmiset eivät todellakaan ymmärrä mistä tässä on kysymys. Niin kauan, kuin tuo ymmärrys uupuu, eivät asiat etene oikeaan suuntaan. Rakennuslehtikin kirjoitti aikanaan ”miksi 100 vuotta sitten osattiin rakentaa…”. Miksi 100 vuotta sitten rakentaminen ei ollut niin monimutkaista, betoni sisältänyt jäykistimiä notkistimia huokostimia yms. kemikaaleja, jne.? Rakennustyömailla tiedettiin mitä tehtiin, materiaalit olivat yksinkertaisia ja ratkaisut vikaherkempiä.

      Työmaakäynnit vaikkapa pääkaupunkiseudun kerrostalotyömaalla ovat avartavia kokemuksia. ”Haittaako se nyt niin jos tuolla on vähän vettä, kuivaahan se sinne aikanaan”.

      Kun aikanaan itse opiskelin lvi asentajaksi, kiinnosti porukkaa enemmän asetyliini paukkujen ja muiden koiruuksien tekeminen kuin asianmukainen putkiasennus – rakennusfysiikasta ja kosteudenhallinnasta nyt puhumattakaan. Kyllä tässä nyt enemmän haisee vakuutusyhtiölääkäreiden käypä hoito suosituksien tekijöiden jääviys ja meidän rakentajien sekä suunnittelijoiden tietämättömyys kokonaisuuksista.

  9. Ihmettelen kyllä suuresti Juha Pekkasen käsitystä siitä, että sisäilmaa ei olisi kansainvälisesti juurikaan tutkittu. Kyllä sitä on viimeisten vuosikymmenien ajan tutkittu erittäin monissa pohjoisen pallonpuoliskon maissa, kuten Tanskassa, Saksassa, USA:ssa ja Kanadassa ja tutkitaan yhä edelleen. Sisäilman laadun merkitys korostuu tulevaisuudessa, kun äärimmäiset ilmasto-olosuhteet yleistyvät ja sisäilmaa joudutaan käsittelemään yhä enemmän ennen sen johtamista sisätiloihin. Erittäin kuuman ilmaston maat ovat myös ruvenneet kiinnostumaan asiasta. Kommentti osoittaa joko hämmentävää perehtämättömyyttä aiheeseen tai tahallista vilpillisyyttä.

    1. Kansainvälistä vertailutietoa kysytään usein. Kuten professori Juha Pekkanen toteaa, Pohjoismaat ovat tässä asiassa maailman kärkeä. THL:ssä on parhaillaan käynnissä tutkimus, jossa verrataan usean Euroopan maan koulujen sisäilmaongelmia. Tiivistettynä johtopäätös on, että Suomessa on vähemmän hometta, mutta enemmän sisäilmaoireita. Sitä selvitetään nyt mistä tämä johtuu.

      Yleistä kansainvälistä vertailutietoa löytyy netissä julkaistusta historiikistani ”Näin Suomi homehtui”. Kopioin sen osan tähän:

      Suomi ei homehdu yksin

      Onko home sitten Suomen tai kylmien maiden erityisongelma? Tätä on vaikea sanoa niin kauan kuin kansainvälinen vertailu homeongelmien laajuudesta on vielä puutteellinen. Kansainvälistä vertailua vaikeuttaa Tampereen teknillisen yliopiston tutkijan Petri Annilan mukaan se, että kosteus- ja mikrobivaurion määritelmä vaihtelee eri tutkimusten välillä eikä tutkijoiden keskuudesssa ole yksimielisyyttä määritelmästä. Lisäksi tutkimuskohteet ja tutkimusmenetelmät poikkeavat merkittävästi toisistaan.

      Ruotsissa homekeskustelu on kulkenut samoja latuja kuin Suomessakin, mutta viime aikoina hieman vähemmin kierroksin. Monissa muissakin maissa kuumin homekeskustelu on jo rauhoittunut, mutta joissakin maissa se ei ole edes kunnolla käynnistynyt.

      Suomi, Ruotsi ja USA erottuvat joukosta siinä, että aiheeseen on tartuttu niin tutkimuspuolella kuin julkisessa keskustelussa paljon aiemmin kuin useimmissa muissa maissa.

      Maissa, joissa on samat realiteetit ilmaston suhteen, on samanlaisia ongelmia kuin Suomessa. Esimerkiksi Norjassa maanpaineseinissä on vastaavia rakenneratkaisuja ja vaurioita kuin Suomessa, Pohjois-Amerikassa kevytrakenteiset parakkikoulut ovat usein mikrobivaurioituneita, ja Islannissa vuotavat, säärasitetut ulkoseinät kärsivät vaurioista ja tilankäyttäjät sairastelevat.

      Ilmastovyöhykkeestä riippumatta putkivuodot, sisäilman kosteuden tiivistyminen vesiputkien ja ilmanvaihtokanavien pintaan ja kylpyhuoneiden vuotavat vedeneristeet ovat tavanomaisia sisäilmaongelmien aiheuttajia.

      Suomen rakennuskannassa esiintyy kosteus- ja mikrobivaurioita 2,5-26 prosentissa rakennuksista riippuen rakennuksen käyttötarkoituksesta. Eniten niitä on kuntien hallinnoimissa palvelurakennuksissa.

      Merkkejä kosteusvaurioista löytyy runsaasti myös muiden maiden rakennuskannasta. Monissa maissa esiintyvyys on jopa korkeampaa kuin Suomessa. Uudessa-Seelannissa 613 kotitalouden haastattelussa 35 prosenttia asukkaista raportoi näkyvästä homeesta yhdessä tai useammassa huoneessa. Itävallassa 66 kotitalouden kenttätutkimuksessa näkyvää hometta löydettiin 56 prosentissa asunnoista. Norjassa 205 kodin tutkimuksissa viitteitä kosteusongelmista löydettiin 50 prosentissa rakennuksista.

      Kansainvälisessä kouluvertailussa Suomessa merkkejä kosteudesta tai homeesta tehtiin 24 prosentissa rakennuksista, Espanjassa osuus oli 47 prosenttia ja Hollannin 43 prosenttia. Tässä vielä jatkuvassa koulututkimuksessa hämmästyttävin tulos on ollut, että Suomessa on homeoireita eniten, vaikka kosteusvaurioita on vähiten.

      Amerikassa tilanne rauhoittunut

      Filosofian tohtori, rakennusmikrobiologi Miia Pitkäranta Vahaselta on koonnut seitsemästä maasta (Ruotsi, Tanska, Norja, Islanti, Ranska, USA Kanada) kansainvälisten asiantuntijoiden kommentteja omien maidensa kosteus- ja homeongelmista. Tietoja ei voi välttämättä yleistää, mutta ne antavat vähintäänkin suuntaa.

      USA:ssa home ei ole enää samalla tavalla kuuma uutinen kuin aiemmin, mutta erityisesti työpaikoilla ongelmista raportoidaan edelleen herkästi. Aiheeseen liittyvät oikeustapaukset ovat vähentyneet. Yksi syy tähän on rakentamisen kosteusteknisen laadun parantuminen.

      Pohjoismaista Ruotsissa ja Suomessa homeongelmiin herättiin jo 80-luvulla. Islannissa ongelmat ovat kasvaneet ja home on uutisissa lähes joka viikko. Tietoisuus sisäilmaongelmista heräsi noin kahdeksan vuotta sitten. Tanskassakin homeongelmista raportoidaan aiempaa enemmän, mutta se voi johtua myös siitä, että ihmisten tietoisuus on lisääntynyt.

      Ruotsissa 60-70-luvuilla rakennetuissa taloissa on samat rakenteelliset ongelmat (yläpohja, perustukset, vähäinen ilmanvaihto) kuin meilläkin. Erityispiirteenä Ruotsissa ja Norjassa on uusien rakennusten tuulettumattomissa julkisivuissa havaitut ongelmat. Ongelma tuli esiin 2000-luvun alussa lisäeristysten yhteydessä.

      Ilmanvaihtolaitteiden osalta ongelmat ovat samat kuin Suomessakin eli kondenssi ilmanvaihtojärjestelmissä, huollon puute ja sen myötä epäpuhtauksien ja homeen kertyminen kanaviin. Kanadassa homekasvua on havaittu myös äänenvaimenninmateriaaleilla. Ranskassa ongelmana iv-teollisuuden asiantuntijan mukaan on painovoimaisen ilmanvaihdon ihannointi. Sen ongelmia ovat hajut ja vetoisuus talvella.

      Materiaalien suhteen oli havaittavissa enemmän maakohtaisia eroja. Ruotsalaisia huolestuttivat kaseiinia sisältävät tasoitteet ja norjalaisia vedeneristeet ja lämmöneristeet maanpainerakenteissa.

      Tanskassa riskeiksi on koettu magnesiumoksidilevyjen aiheuttamat kosteusriskit, hygrodiodit kylmissä katoissa sekä elastiset massat.

      USA:ssa, Norjassa ja Islannissa ovat nousseet esiin kipsilevyjen käytön ongelmat kosteissa tiloissa.

      Kanadassa eritysongelmana on ollut formaldehydi, mistä Suomessa puhuttiin 70-luvulla. Puristelevy on yhdistetty formaldehydiongelmiin.

      USA:n tavoin Kanada on puukerrostalovaltainen maa, jossa rakentamisen yksi päätuotteista on OSB-levy. Sen käyttö on mietityttänyt samalla, kun USA:ssa pohditaan, onko tiettyihin puupinnoilla esiintyviin homeisiin ylireagoitu.

      Amerikassa kritiikkiä on kohdistettu myös maassa yleisiä kokolattiamattoja kohtaan. Islannissa parketit alusmateriaaleineen ja linoleumilattia ovat herättäneet huolta kostuessaan. Kattorakenteiden puuosiakin pidetään saarivaltiossa ongelmallisina.

      ”Perusasetelma on sama kaikissa maissa: liialliselle kosteudelle alttiit rakenteet mikrobivaurioituvat ja korjaamattomat vauriot aiheuttavat terveyshaittaa tilankäyttäjille”, Pitkäranta tiivistää kansainvälisen homeongelman.

      ”Homeongelmat eivät ole alkuunkaan Suomen yksinoikeus.”

  10. Miten kerrotaan desimaaliluku ihmiselle, joka ymmärtää vain kokonaislukuja? sanoo:

    Hyvä artikkeli, mutta onpa vaikea puheenaihe, kun maallikot näkevät asian vain mustavalkoisena. Näissä asioissa pitäisi kyllä luottaa asiantuntijoihin. Muuten mennään pahasti metsään. Asiantuntijat altistavat itsensä aikamoisen someraivon kohteeksi, kun yrittävät saada palautettua jonkinlaisen järkevän tason tähän keskusteluun.

    1. Ja asiat muuttuvat pala kerrallaan. Todella paljon ei niin positiivista julkisuutta saanut Vantaan tilakeskus on yksi asiallisimmista tilaajaorganisaatioista kosteudenhallinnan ja tulevaisuuden riskeihin varautumisen osalta.
      Ainakin pk-seudulla, att taitaa olla ainut joka pääsee samalle tasolle.

      Vielä kun saataisiin uutisoinnin suunta muutettua ja mietittyä miten tästä montusta päästään ylös. Ei välttämättä kuivin jaloin, mutta kuitenkin.

      Olen toiminut urakointipuolella, eikä ole yhtään mörköä jäänyt rakenteisiin. Toivottavasti kollegat muissa yrityksissä ymmärtävät saman.

  11. Kun on onnistuttu markkinavoimilla luontaiset pöpöt puhdistusmyrkkyjen inokkaalla ylikäytöllä tappamaan,on jopa yhdeltä sukupolvelta hävinnyt normaali vastustuskyky—kuka tämän oravapyörän voi jarruttaa.Onko maahan muuttavilla pakolaisilla oireita ko. mediahomeesta?

  12. Artikkeli alkaa niin että todetaan että olisi hyvä jos sisäilmasta ei tule sairaaksi, ja sitten on sata riviä tekstiä jossa joku asiantuntia saa esittää näkemyksiään että ei häntä haittaa yhtään, jos joku tulee rakennuksen sisäilmasta sairaaksi.

Vastaa käyttäjälle Marke Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat