”Ei tuon kokoisia oikein voi kuljettaa tehtaalta” – Nihdissä nostettiin viime viikolla 140 tonnin betonielementtejä, mutta se ei ole urakan vaikein vaihe
Kuusimetrisistä jättielementeistä rakennetaan rannan tukimuuria osana Nihdin esirakentamista.
Helsingissä sijaitsevan entisen Sörnäisten sataman eteläkärjessä, Nihdissä, on viime viikolla tehty poikkeuksellisen isoja elementtien nostotöitä. Mereen on nostettu enimmillään kuusi metriä korkeita ja 140 tonnia painavia rantamuurien betonielementtejä.
Tämä artikkeli on tilaajille
Kirjaudu sisään
Tilaa printtinä, diginä, yksin tai ryhmässä
Valitse teille sopivin tapa pysyä tiedon tasalla.
Tutustu nyt 3 kk: printti+digi 0 €
Kaikki Rakennuslehden tieto käyttöösi kesän yli ilman sitoumuksia, ole hyvä!
Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa
6 vastausta artikkeliin “”Ei tuon kokoisia oikein voi kuljettaa tehtaalta” – Nihdissä nostettiin viime viikolla 140 tonnin betonielementtejä, mutta se ei ole urakan vaikein vaihe”
Olisi kiinnostavaa lukea enemmän, millaisesta betonista tarkemmin näitä veden alle asennettavia elementtejä on valettu ja mitä on niiden elinkaarivaatimus. Artikkelissa lukee niukkasanaisesti, että ”elementit on valettu työmaalla vähähiilisestä betonista”. Samalla Helsingin kaupungin vuonna 2022 julkaistu infran vähähiilisyyden esiselvitys https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/aineistot/aineistoja-02-22.pdf esittää kohdassa 4.1.4 Vesi- ja merirakenteet seuraavasti:
”Vesi- ja merirakenteissa mahdollinen hiilijalanjälken vähentäminen saavutetaan parhaiten suunnitellun käyttöiän saavuttamisella, johon sisältyvät rakenteiden oikea-aikainen huolto ja korjaukset. Seosaineiden suurta korvausosuutta ei merirakenteissa voi kloridien kulkeutumisen vuoksi suositella. Suomenlahden vesi on kuitenkin melko vähäsuolaista, eikä suoraan vertaudu kansainvälisessä kirjallisuudessa esitettyihin merivesirasituksiin. Kaupungin suunnitteluohjeessaan
(2021) vaatimien ruostumattomien teräsraudoitteiden korvaamista kuitutangoilla olisi hyvä tutkia päästöjen ja pitkäaikaiskestävyyden näkökulmista.”
Kehitettiinkö tuon parin vuoden takaisen esiselvityksen jälkeen hiljattain suolakestäviä korvaavia seosaineita, elementtien uudenlaisia tarkastusmenetelmiä tms mistä voisi kertoa enemmänkin? Ja onko tuo 2022 esiselvitys edelleen ajankohtaisin aiheesta laadittu opus.
Masuunikuonaseostus ei tee betonistä kloriditunkeutuman suhteen huonompaa vaan päinvastoin parantaa sitä, jopa merkittävästi, Siten vähähiilisen betonin käyttö ei aiheuta tarvetta ruostumattoman teräksen tai kuituraudoitteiden käytölle näissä rakenteissa,
”Seosaineiden suurta korvausosuutta ei merirakenteissa voi kloridien kulkeutumisen vuoksi suositella.” on siis Rambollin laatimassa ja Helsingin kaupungin julkaisevassa matskussa oleva ilmaisu. Jos näet Betonijussi ohjeessa korjattavaa / parannettavaa niin mitä meinaat, että pitäisi tehdä seuraavasti?
Itse kun nopeasti aiheen ympäriltä seilasin, niin tietämättä mitä tässä artikkelin rakenteessa käytettiin, optimaalisten mekaanisten ominaisuuksien osalta mainitaan esimerkiksi korvausosuuden 10-20% GGBS, kun taas BFS ja nimenomaisesti suolakestävyyden osalta kerrotaan, että 50-70% korvausosuudet tekevät hyvää jälkeä kun taas 85% huonomman https://link.springer.com/article/10.1617/s11527-012-9885-3
Ym. kaltaisia lähteitä on melkoisesti ja siis olisi ihan kiva saada vaan yleiskielellä kertauksen, millainen vähähiilisyysluokka näissä elkuissa oli saavutettu, miten työmaavaluna toimitettujen rakenteiden sertit laskettiin, kuinka kävi massatoimituksissa ja sen sellaista. Tämähän on merkittävä homma. Tuon C55/67, P50 minimivaatimuksen mukaisen betonin suhteen löysin esim. tässähttps://vahahiilinenbetoni.fi/#table3 toisaalta sen, että valmisbetonien osalta taulukko päättyy C45/55 P50 luokkaan ja elementtien osalta (tai sit yleensä?) taas etteivät P-lukubetonit kuulu luokitukseen. Ei siis ollut mikään läpihuutojuttu saada se sertti näille muurimurikoille ja tarina kiinnostaisi takuuvarmasti monia! Toivotaan siis jatko-osaa!
Lähinnä halusin korjata juuri tuon ei niin harvinaisen virhekäsityksen.
Betoniyhdistys ja Betoniteollisuus ry ovat jo keväällä olleet yhteydessä Helsingin kaupungin infrarakennuttajiin, ja suunnitteluvaatimuksiin sisältyvät epäloogisuudet ovat siten jo tiedossa heillä, ja ehkä nyttemmin jo myös Rambollilla. Lieneekö tässäkin kohteessa myös niin, että toteutuksessa on suunnitelmia, jotka on laadittu jo paljon ennen BY-Vähähiilisyysluokituksen syntyä. Siksi ei ole yllätys , että kaikki ei ole synkronissa.
Mitä tulee kuonan 85 % korvausosuuteen, lähelläkään sitä ei liene oltu.
Ja jatkojuttua minäkin lukisin kyllä mielelläni.
En ehkä itse hirttäytyisi esiselvityksen yhteen epäonniseen lauseeseen, joka ei ole linjassa esim. luvun 2.4 kanssa, saati lähteiden tai tutkimustiedon.
Yhtä kaikki, olisi tosiaan nykyisin jo perusteltua kertoa ”vähähiilisestä betonista” hieman syvällisemmin, se kun voi tarkoittaa joko BY:n luokituksen mukaista tai jotain muuta.
Yleisellä tasolla kiinnostava on myös tiedon käsittelyn kaari: rapsu on esillä ehkä päälle vuoden kun oikaistava tieto havaitaan. Siitä muutaman kk:n pituinen viranomaiskäsittely ja ehkä silloin tietoa tekijälle. Entä milloin ja miten oikaisu-uutinen tihkuu laajemmin yleisölle?
Tässä vaiheessa rapsu lienee laadittu ”vyö ja henkselit” periaatteella, entä silloin jos olis kallistettu ”housut tippuu” puolelle?
Löytyykö tällaiselle oikaisuprosessille aikatalu- ja tiedottamisvaatimukset? Entä miten sopimusteknisesti muodostuu vastuunjako?
Ohjeiden laadinnastahan tulee muutoskautena itse rakennesuunnitteluun verrattavissa oleva konsulttiala.