Kokeile kuukausi maksutta

Miksi koulut homehtuvat nyt, mutta ei ennen vanhaan?

Tietoa kirjoittajasta Mikko Peltokorpi
Toimitusjohtaja, Matinkylän Huolto Oy
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennuslehdessä oli 20.5. kouluista asiantunteva rakennusmestari Matti Nikkilän kirjoitus, jota ei tarvitse kommentoida sen enempää.  Itse olen paljon pohtinut sitä, että miksi ennen muinoin näitä ongelmia ei tunnistettu ja nyt niitä on koko maassa?

Lähdin tekemään lyhyttä listausta siitä, että mikä on muuttunut vuosikymmenten saatossa:

 Ennen muinoin

  • koulut oli rakennettu kunnissa ”keskeisille paikoille yläville maille”
  • niissä oli painovoimainen ilmanvaihto tai pelkkä koneellinen poisto, ei koneellista sisään puhallusta
  • ne olivat yleensä pienempiä ja rakenteiltaan hyvin yksinkertaisia ja suuri osa huonekohtaisilla kakluuneilla varustettuja, jolloin ilmankierto oli aina taattu
  • niiden käyttö oli hyvin vakiintunutta ja ne olivat rehtorien suorassa ohjausvallassa
  • ilmasto-olosuhteet olivat varsin vähän muuttuvia
  • luokan ”järjestäjä” pyyhki taulut, avasi ikkunat välituntien ajaksi ja sulki ne ennen tuntien alkua
  • kohteissa oli useimmiten omat osa-aika tai päätoimitalkkarit, jotka olivat läsnä ja puuttuivat teknisiin epäkohtiin ne heti korjaamalla

Nykyään

  • sääolosuhteet ovat merkittävästi muuttuneet, eteläisessä Suomessa on noin 1,5 kertainen kosteusrasitus Jyväskylän tasoon nähden, ennen kun kesä meni, talvi tuli marraskuussa ja kesti maalis-/huhtikuulle saakka
  • keväällä ja syksyllä on nykyisin yhteensä useita kuukausia kosteissa nollan molemmin puolin olevia sääoloja, jolloin peruslämmitysjärjestelmät eivät pysty sisäilmaa pitämään hyvänlaatuisena
  • ylläpidon ja kiinteistöhuollon osalta ei kukaan hallitse kiinteistöjä kokonaisuutena, vaan näperrellään hyviä ja paljon oikeitakin asioita, mutta nyt ne kiinteistön huonoimmat osatekijät ratkaisevat mielikuvan sen kokonaistoiminnasta
  • kiinteistöissä on koneelliset sisäänpuhallukset ja poistot – ne eivät ole tasapainossa
  • kanavien nuohouksesta ja muista puhdistustoimista/säädöistä on tingitty
  • jos poisto on selvästi sisään puhallusta suurempi, kiskoo kone ns. vuotoilmana epäpuhdasta ilmaa mm. alapohjista erilaisten halkeamien ja muiden läpivientien kautta
  • energiansäästöä on selvästikin tavoiteltu itseisarvona mm. minimoimalla koneiden käyntiajat ja äärimmillään pysäyttämällä ne yöksi, jolloin se on tehty hyvän ilman laadun kustannuksella
  • LVI -tekniikan mitoitus ei vastaa kasvaneiden oppilasmäärien edellyttämää ilmanvaihtomäärää ja erilaisia vaihteluita
  • koulujen normaaliajan ulkopuolinen käyttö on lisääntynyt, josta tulee monenlaisia kuormitustekijöitä
  • rakentamisen prosesseissa kukin urakoitsija on tehnyt oman minimisuorituksensa, mutta kiinteistöä ei kukaan ole saattanut toiminnallisesti hyvään kokonaiskuntoon sen luontaisella oppilas- ja henkilöstömäärällä kuormitettuna
  • Y-tontit on sijoitettu liian usein niille kaava-alueiden heikommille maapohjille, joista seuraa kalliit perustamiskulut ja vaativat muut olosuhteet
  • hankintalaki on vielä ohjannut siihen, että halvimman tarjouksen tehnyt on aina valittu
  • koko hankeketjun ongelma on äärimmillään halvin ja huonoin tontti, halvimmat suunnittelijat, huono ja välinpitämätön valvonta, halvin pääurakoitsija, halvimmat alistetut sivu-urakoitsijat, palastellut urakat(sekoitus omaa tuotantoa ja alihankintaa) jne.

Voidaan siis vain ihmetellä, että näinkin paljon hyvää syntyy kaikesta huolimatta. Teknisesti ajatellen jokainen koulu- ja päiväkotikiinteistö tulisi olla vastuutettuna korkean ammattitaidon omaavalle kiinteistönpidon osaajalle, joka pystyy analysoimaan tutkimustuloksia, ongelmien syntyä ja niiden seurannaisvaikutuksia sekä priorisoimaan kulloisetkin korjaustarpeet.

Tälle kaikelle viisaudelle on käyttöä vain jos poliittiset päättäjät antavat riittävästi varoja kuntien kiinteistöjen omaisuudenhoitoon. Tietoa ja osaamista riittää, kunhan moninaisessa arvokeskustelussa vielä riittäisi sijaa turvalliselle ja terveelliselle kouluympäristölle.

Kauniita puheita riittää, mutta aivan liian vähän suoraa ja johdonmukaista toimintaa.

Mikko Peltokorpi, kiinteistöneuvos, kaupunginvaltuutettu Espoo

Kirjoituksia koulujen homeongelmista

Koulujen homeongelmat nousivat esiin Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa 1990-luvun alkupuolella ja siitä lähtien ongelma on vain paisunut. Aiheeesta löytyy  Seppo Mölsän laatima laaja historia homeongelmien synnystä (Näin Suomi homehtui…).

Olemme koonneeet aiheesta myös lukuisten asiantuntijoiden kommentteja (Miksi koulut homehtuvat).  Aiheesta löytyy myös tekniikan tohtori Matti Ollilan blogikirjoitus (Ilmastoitu painajainen).

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Miksi koulut homehtuvat nyt, mutta ei ennen vanhaan?”

  1. Ongelma alkoi energiakriisistä, tuli komento, että ilmanvaihto täytyy joko sammuttaa tai kytkeä pienelle teholle kun työaika loppuu. Huomasin ensimmäisen viikon kuluttua, että hallin ilmanlaatu on ihmiselle varmasri epäterveellistä. Terveys on pitkässä juoksussa tärkeämpää, kuin pieni säästö. Monessa hallissa on varmasti säästo päällä ja kaverit nenä tukossa

  2. Nykyään
    – taajama-alueella koulut liitetty kaukolämpöön, ilmanvaihdosta huolehtinut tuli on sammunut
    – maakunnissa koulujen pihoille on rakennettu hakekattiloita, ilmanvaihdosta huolehtinut tuli on sammunut
    – tulen sammuttua ilman laatu heikkeni, lisättiin koneellinen ilmanvaihto, mutta liian myöhään, jolloin rakenteiden sahanpurut olivat alkaneet jo elää ihan muuta kuin eristeen elämää

  3. Vanhat koulut ovat Suomessa aika uusi asia. Kouluja on rakennettu sitä mukaa kuin kouluissa käyminen on yleistynyt. Koulukanta pysyi pitkään nuorehkona uudisrakentamisen kautta, mikä puolestaan seurasi kouluissa käymisen yleistymisestä ja pidentymisestä, mistä seurasi jatkuvasti lisää tilatarpeita. Kouluissa on aikoinaan vietetty huomattavasti lyhyempi aika elämästä kuin nykyään. Vielä 1950-luvulla oppivelvollisuuskin oli 6-vuotinen, ja aika moni kävi vain sen pakollisen putken. Nykyään edes 9-vuotisen peruskoulun käynti ei riitä vielä työnantajille, vaan kouluputkena on esikoulu + 9 vuotta peruskoulua + ammattikoulu tai lukio + usein jatko-opinnot vielä jossain sen jälkeen niin, että kouluputki saattaa olla 20-vuotinenkin. Kun kouluissa vietetään pitkä aika elämästä, sillä on entistä enemmän terveydellistäkin merkitystä, millaisia koulutilat ovat.

    1. Olen kohta 60 ja pitihän se laskea montako vuotta olen koulussa istunut (kansakoulu, yläaste, ammattikoulu, teku, AMK ja YAMK) niin tuli 24 vuotta ja vähän päällekin. Mutta siitä huolimatta suosittelen tietojen päivitystä 10 vuoden välein.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Mikko Peltokorpihttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/mikko-peltokorpi/