Rakennusmateriaalien taistelu on taas hämmentävästi kärjistynyt tänä syksynä. Vastakkain ovat toisella puolella puu ja toisella betoni, tiili ja teräs. Pelintekijöinä häärivät maan hallitus ja ympäristöministeriö.
Rakennusteollisuus RT:n mukaan ympäristöministeriö edistää puurakentamista ympäristöperusteilla, mutta samalla se antaa esimerkiksi uusissa energiamääräyksissään massiivipuisille rakenteille merkittäviä helpotuksia. RT:n laskelmien perusteella massiivipuisen asuinkerrostalon vuotuinen energiankulutus ja hiilijalanjälki kaksinkertaistuisivat verrattuna määräysten mukaisiin muihin kerrostaloihin.
Rakennusteollisuuden mielestä ministeriö ylipäätään ajaa puuteollisuuden etua muiden materiaalien kustannuksella (Kauppalehti 29.11.).
Puutuoteteollisuus puolestaan pitää RT:n suhtautumista nuivana ja näkee RT:n vastustavan puurakentamista (Puutuoteteollisuuden tiedote 30.11.).
Etujärjestöjen kommentointia voi pitää aikamoisena sanasotana – mutta myös ymmärrettävänä. Jokainen puolustaa omaa tonttiaan ja toivoo, että kilpailua käydään omasta näkökulmasta hyvillä ja reiluilla säännöillä.
Sinällään puurakentamisen edistäminen ei yllätä. Juha Sipilän hallituksen ohjelman kärkihankkeissa todetaan suoraan, että ”puurakentamista edistetään säädöksiä ja rakentamismääräyksiä purkamalla”.
Rakentajat toivovat varmasti, että politiikka määrittelisi mahdollisimman vähän esimerkiksi materiaalivalintoja ja markkinat ohjaisivat liiketoimintaa. Toisaalta politiikan ja päätöksentekijöiden tehtävä on pyrkiä muuttamaan maailmaa siihen suuntaan kuin parhaaksi näkevät. Tällä hallituskaudella sitä on esimerkiksi biotalouden edistäminen.
Kun politiikka ohjaa voimakkaasti toimintaa, peli saattaa tuntua epäreilulta. Valtiovallalta voi edellyttää ainakin läpinäkyvyyttä päätösten suunnasta ja aikataulusta – alan toimijoilta taas sopeutumista, yhteistyöhalukkuutta ja innovatiivisuutta tuotteiden ja toimintojen kehittämisessä.
Pelin luonteeseen myös kuuluu, että seuraavan hallituksen ohjelman painotukset voivat olla hyvinkin erilaisia.
Tätä artikkelia on kommentoitu 9 kertaa
9 vastausta artikkeliin “Ovatko rakentamisessa käytössä reilut pelisäännöt?”
Pitäisikö olla betonirakentamisen kehittämisohjelma YM:ssä?. Miten ala on kehittynyt viime vuosina, muuten kuin laatuongelmien parissa? Jos ihmettelee betonimiehet, miksei tule vastakommentteja, niin kerron, että on sovittu, että kukin puhuu omasta puolestaan. Ei Volvon myyjä hauku Audia omaa kauputilellessessaan. Ruikuttajia on betoniukot. Pitkässä juoksussa betoni häviä tään taiston.
Kyllä se betoniala on mielestäni kehittynyt siinä missä muutkin, vaikken mikään betonimies olekkaan. Aika huono verrata autokauppaan, niillä kai samat määräykset ympäristöasioiden suhteen.
Onko ensimmäisen kommentin kirjoittaja mahdollisesti rakennusopin professori Markku Karjalainen Tampereen teknillisestä yliopistosta?
Tietääkseni ko. professuurin ala kattaa kaikki rakennusmateriaalit ja siten professorin otteen soisi olevan paljon materiaalineutraalimpi kuin tämä kommentti antaa ymmärtää. Jos kyseessä on joku muu samanniminen, asia on toki toinen.
Mitä tulee kommentin sisältöön, siinä on hieman selventämisen varaa. Kuka on sopinut mitä ja kenen kanssa.
Edelleen, jos on kyseessä rakennusopin professori, annan mielellään lisätietoja betonirakentamisen kehittämisestä ja kehittymisestä viime vuosina.
Kaikkein törkein Sipilän höynäytyksistä, ”rakentamismääräyksiä purkamalla” siis todellinen muutos tapahtuu, kun kunnan tarkastuksessa ei tarvitse mennä sääntöjen taakse piiloon, on järkyttävää lukea kunnallispuolen typeriä ohjeita layerin 7 huonosta näkyvyydestä. No nämä voi kiertää saneeraamalla ja käyttämällä maalämpöä.
Betoniala voisi miettiä, missä vika ja voisiko sitä korjata. Ei pidä peiliä syyttää jne. Viime vuosina on esimerkiksi tehty keksintöjä, missä betoniin on sekoitettu betonia ilmastoystävällisempiä kuituja ja jotka jopa tekevät betonista vahvempaa. Vaikka näistä on kirjoitettu paljon, en ole kuullut betoniteollisuuden suhtautuvan tällaisiin asioihin yhtikäs mitenkään. Ilmeisesti moinen ei kiinnosta.
Betoniteollisuus valmistaa kyllä huomattavan määrän erilaisia kuituja sisältäviä betonilaatuja. Käytössä ovat käytännössä kaikki kuitutyypit kattaen teräs-, mineraali- ja polymeerikuidut mukaan lukien puukuidut. Ilmastoystävällisiin kuituihin en ole ainakaan vielä törmännyt.
Mitä tulee materiaalin ilmastoystävllisyyteen sinänsä, jos tutustuu riippumattomiin, rakennuksen koko elinkaaren kattaviin selvityksiin rakennusten ympäristöystävällisyydestä,
betoninen rakennus on osoittautunut niissä hyvin ilmastoystävälliseksi, toisin kuin meillä annetaan ymmärtää. Viittaan esim. https://www.riksbyggen.se/globalassets/1-media-riksbyggen/5-om-riksbyggen/5.-samhallsutvecklare/sp-rapport-2015_70-viva-lca.pdf
Lobbaus, politikointi, kähmintä, korruptio, sitähän tämä koko leikki on. Vähän niin kuin uskovaisten liiketoiminta, jossa esitetään kiiltokuvaa ja pinnan alla kytee, kaikki on hyvin kun pyytää syntinsä anteeksi. Harvat tässäkään yhteydessä miettivät varsinaista asiaa rakentamisen kannalta. Pelleilyä koko touhu.
Unohdit listasta vielä sen kaikkein suurimman kusetuksen ja paskan rakentamisen takeen, eli julkisen hankinnan…
Mitä enempi kusettaa ja kuka halvemmalla lupaa tehdä, niin pakko on valita… Kyllä ne katteet sitten kuntoon saadaan, kun otetaan hommia sisään aivan olemattomilla hinnoilla ja lakimies-osasto taikoo olemattomia lisätöitä, kaivelee surkeista suunnitelmista ja amatöörimäisistä julkisista hankinta-asiakirjoista ison kasan lisälaskuttamisen paikkoja ja laadituttaa ”puutteelliset” suunnitelmat uusiksi hankkeen aikana… aikataulut venyy ja paukkuu, eikä konsultit tee ainuttakaan tehtäväluettelon mukaista toimenpidettä…
Vielä tuohon itse blogiin. Päätoimittajan analyysi tilanteesta on varsin osuva.
Sen sijaan Puutuoteteollisuuden arvio RT:n suhtautumisesta puurakentamiseen ei sitä ole.
Uskon tuntevani RT:n kannan taustoineen tähän asiaan suhteellisen hyvin. RT ei suhtaudu puurakentamiseen nuivasti. RT:llä ei ole mitään huomauttamista esimerkiksi siihen, että pientaloista lähe 90 % tehdään puurakenteisina.
RT suhtautuu nuivasti kylläkin siihen, että rakentamiseen pyritään tuomaan tuotteita muuten kuin markkinaehtoisesti. Markkinaehtoisuudella tarkoitan sitä, että rakennuskohteen arkkitehti- ja rakennesuunnittelijat valitsevat kyseiseen kohteeseen parhaiten soveltuvat materiaalit ja rakenneratkaisut, ilman poliittista ohjausta.
Oltiinpa huolissaan sitten rakentamisen laadusta, kohtuuhintaisuudesta, ympäristöystävällisyydestä tai mistä muusta tahansa rakentamisen lopputuotteisiin liittyvästä asiasta, on varmaa, että kestävä ratkaisu saavutetaan vain niin, että annamme suunnittelijoiden edelleen hoitaa sitä tehtävää, joihin heidät on koulutettu. Politiikan tehtävä on asettaa rakentamiselle vaatimukset, mielellään lopputuotteen toimivuuden suhteen. Nämä vaatimukset voi sitten kukin toimija tai materiaalin edustaja yrittää parhaansa mukaan täyttää. Käyttöön tulee valituksi tarjokkaista kokonaisvaltaisesti paras ratkaisu, markkinaehtoisesti.
Se, että poliittisesti ajetaan joitain materiaaleja tai ratkaisuja käyttöön, ei voi olla kestävä tapa. Sitä RT vastustaa.